”Nyt osaan pyytää apua ajoissa” – tehostetusta perhetyöstä apua perheen kriisiin

Suuret mullistukset elämässä johtivat kolmekymppisen Tiian* totaaliseen uupumiseen. Lasten kiireellinen sijoitus ja sitä seurannut tehostettu perhetyö antoivat kuitenkin avaimet Tiian toipumiseen. Nyt perhe on jälleen yhdessä ja arjessa on aikaa yhdessäololle ja unelmille.

Tiia on nyt läsnä oleva ja osallistuva kolmen lapsen äiti. Vielä viime syksynä tilanne oli toinen. Kuormittava muutosten jakso elämässä oli kärjistynyt ja Tiia väsyi.

Tiia erosi hänen kolmen alle kouluikäisen lapsensa isästä ja muutti lasten kanssa pois rakkaalta maatilalta, joka oli ollut kaikkien lasten synnyinkoti. Yksi lapsista oli jatkuvassa sairastelukierteessä ja hänellä oli vakavia hengityskatkoksia. Uusi orastava parisuhde oli kuormittava ja samalla huoli ex-miehen jaksamisesta kova. Muutokset, huolet ja unettomuus olivat liikaa yksin kannettavaksi. Alkoholin tultua mukaan kuvioihin tilanne eskaloitui ja Tiian lapset sijoitettiin kiireellisesti SOS-Lapsikylän sijaisperheeseen.

Omien lasten sijoitus on aina iso kriisi ja pysähdyksen paikka. Tiia kuitenkin myöntää, että ilman sijoitusta hän ei perheineen olisi tässä.

”Olen puinut tapahtunutta paljon ja siinä hetkessä minusta tuntui todella pahalta. Mietin, miksi olin tehnyt näin perheelleni. Samalla tiesin kuitenkin, että olin täysin väsynyt ja uupunut enkä kyennyt huolehtimaan lapsistani. Koin, että nyt saisin hetken levätä”, Tiia kertoo.

Ensimmäiset vuorokaudet sijoituksen jälkeen Tiia vain nukkui. Parin viikon kuluttua, hän alkoi päästä pahimman väsymyksen yli ja alkoi järjestellä omaa elämäänsä. Väsymyksen väistyttyä iski ikävä.

”Mitä enemmän sain levättyä ja mieleni kirkastui, sitä enemmän ikävä kasvoi. Aloin saada omat asiani kuntoon ja toivoin vain, että lapset tulisivat jo kotiin”, Tiia muistelee.

Sijaisperheestä vain hyvää sanottavaa

Sijoituksen aikana Tiia ja lasten isä tapasivat lapsia viikoittain valvotuissa tapaamisissa SOS-Lapsikylän tiloissa sosiaaliohjaajan valvonnassa.  

Pian Tiian toive kotiutumisesta toteutui. Kuukauden sijoituksen jälkeen johtava sosiaalityöntekijä ja perhetyöntekijä tulivat käymään Tiian kotona ja kertoivat, että lapset pääsevät kotiin. Tiialta pääsi helpotuksen itku. Lasten kotiutumisen jälkeen perhettä on tuettu tehostetun perhetyön avulla. Käytännössä se tarkoittaa, että SOS-Lapsikylän ohjaaja käy tapaamassa ja auttamassa perhettä viikoittain. Ohjaaja on Erja Välipirtti-Litmanen, sama sosiaaliohjaaja, joka oli tutustunut perheeseen jo valvotuissa tapaamisissa sijoituksen aikana.

Tiia on käynyt lastensa kanssa sijoitusta ja siihen johtaneita asioita läpi lapsentasoisesti. Vaikka sijoitus oli sekä Tiialle että lapsille rankka kokemus, lapset ymmärtävät, että äiti oli todella väsynyt. Eroikävää helpotti hyvä sijaisperhe, jossa lapset viihtyivät.

Sijaisperheestä Tiialla on vain hyvää sanottavaa ja omaa oloa helpotti, kun tiesi, että lapsilla oli hyvä olla. Lisäksi sijaisperheen isä otti nuorimman lapsen sairastelukierteen vakavasti.

”Hän sai viimein lääkärit ymmärtämään, että jotain on tehtävä lapselle, jolla on jatkuvia hengityskatkoksia. Siitä olen hänelle todella kiitollinen”, Tiia sanoo.

Nyt lapsen tilanne on parempi. Syksyllä tehdyn kitarisaleikkauksen ansiosta hengityskatkoksia ei enää ole ja infektiokierrekin on saatu katkaistua.

Armollisuutta ja tukea arjenhallintaan

Tehostettu perhetyö on jatkunut Tiian perheessä sijoituksen päättymisestä asti. Yhteistyö ohjaajan kanssa on Tiian mukaan ollut antoisaa.

”Koen, että olen Erjan avustuksella saanut tukea lasten käytöksen ymmärtämiseen ja hallintaan. Erityisesti yhdellä lapsistani on arkea haastavaa häiriköivää käytöstä ja keskittymishaasteita. Olemme yhdessä pohtineet, miten voin paremmin ohjata lasteni käytöstä ja miten arjen pyörittämisestä tulee helpompaa”, Tiia sanoo.

Nykyään Tiia pyrkii olemaan armollisempi itseään kohtaan. Hän osaa ottaa rennommin eikä vaadi itseltään liikaa. Elämäntilanteen selkiäminen on avannut silmät myös katsomaan tulevaisuuteen. Hän haaveilee tekevänsä lähihoitajatutkinnon loppuun ja myöhemmin työllistymään alalle.

”Nyt näen tulevaisuutemme hyvänä ja valoisana”, Tiia hymyilee ja jatkaa, ”teen kaikkeni, että en joudu enää samaan tilanteeseen kuin viime kesänä. Tunnistan itsessäni uupumisen merkit ja osaan sekä ottaa vastaan että pyytää apua ajoissa.”

*Tiian nimi muutettu lasten yksityisyyden turvaamiseksi

SOS-Lapsikylän ohjaaja Erja Välipirtti-Litmanen: ”Perheen kanssa on ollut ilo työskennellä”

”Tehostetun perhetyön alkamisen alusta saakka sekä perheen vanhemmat että lapset ovat olleet hirveän vastaanottavaisia. Tehostetussa perhetyössä työmme lähtökohtana on PLACE**-asenne ja myönteinen vahvistaminen, jotka auttavat vanhempaa ymmärtämään lasta paremmin. Tunnistamme ja vahvistamme ihmisen omia vahvuuksia ja pyrimme pääsemään ei-toivotuista käyttäytymismalleista eroon.

Tämän perheen kohdalla työskentely on onnistunut todella hyvin. Tiia on työskentelyn aikana oppinut tunnistamaan omat tarpeensa ja jaksamisensa rajat. Hän uskaltaa asettaa selkeitä rajoja ja arki pyörii tasaisesti. Joulun aikaan ehdotin hänelle tapaamista puolen päivän aikaan, jonka hän torppasi topakasti lasten päiväuniaikaan vedoten. Riemuitsin tästä rajan vedosta todella paljon.

Myös lasten asioissa on menty eteenpäin. Olemme löytäneet kuvitettujen tarinoiden avulla tapoja rauhoittaa itseään ja olemme käyneet läpi toivottavia käyttäytymismalleja erilaisiin tilanteisiin. Lapset ovat aivan ihania ja minua on pyydetty jo yökyläänkin.

Koen, että perheen elämä on tasapainossa ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Perheen kanssa on ollut ilo työskennellä.”

**PLACE-asenne: Playful, loving, accepting, curious, empathetic eli leikkisä, rakastava, hyväksyvä, utelias, empaattinen