Kouluani ei enää ole
Hän kaipaa ruokalan kauniita ikkunoita ja juoksemista koululounaalle ystäviensä kanssa. Sashan koulu tuhoutui pommituksessa, joten hän saa etäopetusta muutamana päivänä viikossa. Hän viettää aikaa myös SOS-lapsikylän lapsiystävällisessä tilassa. Sasha ei tiedä, milloin näkee luokkahuoneen seuraavan kerran.
Sota alkoi aikaisin siinä osassa Ukrainaa, josta Sasha on kotoisin. Sota puhkesi heti pandemian jälkeen, joten kun Sashan koulua pommitettiin, hän oli ehtinyt käydä siellä vasta reilut kuusi kuukautta.
”Juoksin aina kavereideni kanssa ruokalaan”, Sasha kertoo. ”Ja minulla oli paljon enemmän oppitunteja, ainakin viisi joka päivä. Nyt minulla on kaksi, korkeintaan kolme.”
Sasha on 9-vuotias ja käy neljättä luokkaa. Kaikki hänen opetuksensa tapahtuu etänä ja hän joutuu ottamaan paljon vastuuta opiskelusta itse. Sashan äiti Tetiana miettii, miten poika saa sen koulutuksen, johon hänellä on oikeus.
”Nykyään Sasha opiskelee etänä kolme päivää aamulla ja kaksi päivää illalla”, Tetiana kertoo. Hänen täytyy käydä tunneilla käytävät koulumateriaalit läpi itsenäisesti, ilman kunnon tehtävänantoa opettajilta. Neljäsluokkalaisen lapsen on vaikea oppia englantia ihan yksin!”
Sasha tarvitsee ystäviään
Vuorovaikutus ystävien kanssa on tärkeä koulussa opittu taito. Useimmat ukrainalaislapset eivät ole voineet käydä koulua moneen vuoteen, sillä sota puhkesi heti pandemian jälkeen.
”Ennen sotaa Sasha oli niin aktiivinen”, Tetiana kertoo. ”Hänen on saatava jutella koulukavereidensa kanssa. Ainoa toiveemme on, että hänen koulunsa rakennetaan uudelleen, jotta hän voi käydä siellä.”
SOS-lapsikyläjärjestö tekee töitä, jotta lapset saataisiin takaisin kouluun
Sodan vuoksi yli kolme miljoonaa ukrainalaista lasta ei saa koulutusta. Heiltä on riistetty tärkeä oikeus ja sen lisäksi he ovat vaarassa menettää kulttuurinsa ja identiteettinsä. Jos mitään ei tehdä, kokonainen sukupolvi menetetään.
Tärkeä tavoite on järjestää uusia opiskelutiloja. Tarvitaan myös koulutarvikkeita ja laitteita, jotta useammat lapset voivat saada ainakin etäopetusta. Monet sodan kauhuille altistuneet lapset tarvitsevat psykososiaalista tukea sodan traumojen käsittelyyn.
Voit auttaa Ukrainan lapsia tekemällä lahjoituksen täällä.
Sasha saa tällä hetkellä jonkin verran etäopetusta, mutta hän menisi mieluummin kouluun. Hän rakastaa lukemista, erityisesti maansa historiasta.
”Luemme monia mielenkiintoisia tekstejä Ukrainasta, sekä ulkomaisia että ukrainalaisia. Pidän siitä kovasti.”
Hän vaikenee.
”Kaipaan opettajiani.”
Sasha sai vähitellen itsetuntonsa takaisin
Sashan perhe selvisi kotikaupunkinsa miehityksestä. Mutta sota jättää syvän jäljen lapseen. SOS-lapsikylä perusti kaupunkiin lapsiystävällisen tilan, sillä Sasha ja muut lapset tarvitsivat kipeästi psykososiaalista tukea. Psykologi Tania kertoo, miten Sashasta tuli vähitellen oma itsensä.
”Sodan kauhuista kärsivät lapset tarvitsevat eritasoista psykologista tukea, jotta heidän traumansa ei aiheuta pitkäaikaisia henkisiä vaurioita”, Tania selittää. Sasha osallistui saapuessaan useisiin aktiviteetteihin, hänen ahdistuksensa väheni ja hän alkoi ilmaista tunteitaan. Hänestä tuli sosiaalisempi ja avoimempi ja hän osoitti enemmän itseluottamusta. Hän sai hitaasti mutta varmasti itsetuntonsa takaisin.
”Sasha tykkää viettää aikaa SOS-lapsikylän lapsiystävällisessä tilassa”, Sashan äiti Tetiana kertoo. ”Hän pitää erityisesti pallomerestä ja siitä, että siellä on niin paljon muita lapsia. Olen kiitollinen kaikesta tuesta, jota SOS-lapsikylä antaa pojalleni. Täällä Sasha saa tarvitsemansa huomion, hänet nähdään ja kuullaan ja hän oppii kommunikoimaan muiden lasten kanssa. Se merkitsee niin paljon koko perheellemme.”
Sasha syttyy, kun hän kertoo vierailuistaan lapsiystävällisessä tilassa.
”Tulen tänne ennen oppitunteja. Rakastan hyppiä pallomeressä!”
Sasha haaveilee ryhtyvänsä isona liikemieheksi.
”Haluan suunnitella vaatteita. Ja haluan luoda oman ohjelman, jolla voin myydä niitä. On hyvin tärkeää käydä koulua, jotta saa tietoa. Jotta sinusta tulee fiksu.”
Auta Ukrainan lapsia ja tee lahjoitus täällä.
Kuvat ja teksti: SOS-lapsikyläjärjestö Ukraina
Suomennos: Aino Saajoranta
