Pisaravaiheen tuki ja apu

Kukaan, joka seuraa edes sivusilmällä kotimaan uutisia ei ole voinut välttyä siltä tiedolta, että hyvinvointialueiden rahat eivät riitä ja palveluja joudutaan karsimaan. Nyt jos koskaan on tärkeää ja järkevää panostaa lasten ja perheiden tukemiseen riittävän varhaisessa vaiheessa, mieluummin jo ennen kuin lakisääteisten palvelujen tarve syntyy. Kolmannen sektorin merkitys perinteisesti korostuu julkisten toimijoiden rinnalla, kun niukkuutta jaetaan.

Varhainen tuki voi toteutua tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti vain siten, että jo pisaravaiheessa ollaan valppaana ja valmiina tarttumaan tilanteeseen, jotta lapsen ja perheen tilanne saadaan vakautettua mahdollisimman nopeasti. Ihanteellisessa tilanteessa lapsi perheineen tulee tuetuksi ennen kuin pisara alkaa edes kunnolla muodostua.

Perustuslaki velvoittaa julkista valtaa tukemaan vanhempien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Lapsen oikeuksien sopimus korostaa perheen asemaa yhteiskunnan perusyksikkönä ja lapsen luonnollisena kasvuympäristönä, jota siksi on tuettava ja suojeltava tukemalla vanhempien hoito- ja kasvatustehtävää sekä mahdollisuuksia turvata lapsen kehityksen kannalta riittävä elintaso ja elinolosuhteet.

Pisaravaiheen varhainen tuki ja apu on sosiaali- ja terveydenhuollon perustason toimijoiden vastuulla lainsäädäntömme mukaisesti − varhaiskasvatusta ja opetustointa unohtamatta. Kolmas sektori, esimerkiksi lastensuojelujärjestöt ja urheilu- ja muut harrastusseurat, voi omalla toiminnallaan tukea lapsen ja perheen hyvinvointia siten, ettei pisaraa pääse edes muodostumaan. Joka tapauksessa tilanteeseen tulee puuttua ennen kuin pisara tippuu ja pirstoutuu, ja tarvitaan korjaavaa palvelua ja tukea. Panostus aikaan ennen lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun ja erikoissairaanhoidon tarvetta on järkevää paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti.

Kyky ja tahto tarttua tilanteeseen riittävän varhaisessa vaiheessa ja oikea-aikaisesti edellyttää paitsi tietoa lapsen kehitystä ja hyvinvointia heikentävistä tekijöistä, myös lapsen edun asettamista omassa arvoasteikossa etusijalle. Lapsen edun ja suojelun ensisijaisuus arvona ja asenteena alentaa ja helpottaa tilanteen puheeksi ottamista vanhemman kanssa rakentavasti ja hienovaraisesti.

Perustason lakisääteinen varhainen tuki ja apu lapselle ja perheelle tulee ajoittaa oikein, aikaan ennen kuin lapsen tai perheen kokonaishyvinvointi heikkenee. Järjestettävän palvelun tulee vastata lapsen ja hänen perheensä tuen tarvetta kokonaisvaltaisesti, jotta se on vaikuttavaa. Jos tuen tarpeen syynä on esimerkiksi lapsen terveydelliset haasteet tai lapsen koulunkäyntiin- tai käymättömyyteen liittyvä problematiikka, pelkästään sosiaalihuollon tuki ei tietenkään riitä korjaamaan tilannetta. Kaikissa tilanteissa sosiaalihuollon tuki voi kuitenkin olla tarpeen vanhemman kasvatustehtävän tukemiseksi, jotta hän voi turvata lapsen yksilöllisen kehityksen ja hyvinvoinnin.

Varhaisen tuen tehokkuuden ja vaikuttavuuden edellytyksenä on perustason järjestämä tuen tarvetta vastaava pitkäjänteinen ja tarvittaessa hallintorajat ylittävä yhteistyö ja kokonaispanostus lapsen hyvinvoinnin ja vanhemman kasvatustehtävän tukemiseen. Vain näin voidaan tehokkaasti ehkäistä sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien syntymistä ja torjua niistä lapsen kehitykselle, hyvinvoinnille ja terveydelle aiheutuvaa haittaa. Tämä on paitsi lapsen ja hänen perheensä myös yhteiskunnan etu.

Perustason tuen ja avun merkitystä korostettaessa varhaisen, ehkäisevän lasten suojelun keinona on kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että myös sen tulee aina olla suunnitelmallisesti muutokseen tähtäävää, jotta lapsen kehitys ja hyvinvointi tulee tosiasiallisesti turvatuksi. Vaikuttamaton ja tehoton perustason tuki ja apu muodostuu jo itsessään lapsen kehitykselle ja terveydelle vaaraa tai jopa vakavaa vaaraa aiheuttavaksi, jos sitä jatketaan liian pitkään.