Lapsille merkityksellistä osallisuutta edistetään yhdessä lasten kanssa

Lasten osallisuutta on pyritty edistämään palvelukentällä jo pitkään, mutta lapsilla on edelleen liikaa sivuuttamisen kokemuksia. Myös ammattilaiset kokevat lasten osallisuuden edistämisen toisinaan haastavana erityisesti pienempien lasten osalta. SOS-Lapsikylässä ymmärrystä osallisuudesta ja sen edistämisestä rakennetaan paitsi ammattilaisten kesken, myös yhdessä lasten, nuorten ja heille tärkeiden aikuisten kanssa. Tässä kirjoituksessa kerromme, mitä opimme osallisuuden ja lapsen oikeuksien edistämisestä yhdessä perhehoidossa elävien 4–10-vuotiaiden lasten kanssa. Kehittämistä toteutettiin yhteistyössä Pelastakaa Lapset ry:n kanssa.  

Tieto auttaa valmistautumaan 
 
Lasten näkökulmasta on tärkeää saada tietoa siitä, mihin osallistuu, ja keitä tapaa. Tieto helpottaa valmistautumista ja lieventää jännitystä. ”Oli kiva saada video etukäteen!” Erityisesti video, jonka lähetimme lapsille ennen tapaamistamme, oli jäänyt monelle mieleen yksityiskohtia myöten.  
Mutta kuinka usein, ennen palveluihin tuloa lapsi saa ymmärrettävällä tavalla tietoa siitä, mihin on osallistumassa, keitä on paikalla ja miksi? 
 
”Oli hauska etsiä tavaroita!”  
 
Lapset arvostavat asioiden käsittelyä tekemisen lomassa. Pienten lasten kohdalla tekstin ja puheen korostuminen voi johtaa kokemuksiin ohittamisesta. Lasten kanssa kannattaa myös kehittää ja kokeilla lapsiystävällisiä menetelmiä. Tapaamisessa saimme tähän hienon mahdollisuuden: juttelun lisäksi etsimme lapsen oikeuksiin liittyviä esineitä, rakensimme majaa, askartelimme mielenosoituskylttejä ja leikimme sana-assosiaatioleikkiä.  
 
”Tykkäsin askarrella kylttejä.”  
 
Erilaiset menetelmät sopivat eri lapsille, ja eri menetelmillä saadaan myös erilaista tietoa. Menetelmät onkin hyvä nähdä apuvälineinä lapsiystävällisessä kohtaamisessa. Kohdatuksi tulemisen tunne ei kuitenkaan synny tietyn menetelmän käytöstä. 
 
”Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!”  
 
Lasten kokemuksissa tärkeäksi nousevat vapaamuotoiset, ei ennalta suunnitellut hetket. Niissä lapsille näyttää syntyvän enemmän valtaa ja tilaa tehdä myös omia kerronnan ja toiminnan aloitteita. Lapselle merkityksellisin kohtaamiskokemus voi olla se, jossa istutaan hiekkalaatikon reunalla hiekkakakkuja tehden tai juostaan kivihippaa. Kun hiekkalaatikon reunalla syntyy yhteys ja luottamus, on helpompi kertoa ajatuksistaan. Ja vaikka ei kertoisikaan, kokemus yhdessä jaetusta ilosta jää mieleen.  
 
”Mä haluun ottaa nää kaikki tunteet mukaani” 

Lapset kaipaavat aikuisilta tukea erilaisten tunnetilojen käsittelyyn. Havainnointi on yksi keino seurata lasten olotilaa. Aikuisen tehtävä on helpottaa lapsen oloa, jos ahdistus, suru tai kiukku nousee pintaan. Erilaisten tunteiden vastaanottaminen ja ääneen annettu lupa lopettaa tekeminen, lisäävät lasten mahdollisuutta osallistua omista lähtökohdistaan. Tapaamisessa hyödynsimme myös koko päivän mukana olleita hymynaamoja, joilla sai kertoa tunteistaan ja teimme lyhyen palautekyselyn, jonka avulla selvitimme, käsiteltiinkö lasten mielestä oikeita asioita, oliko tekemisen tavat sopivia. Lapset myös kertoivat, mikä oli kivaa ja mikä harmitti. ”Matka oli liian pitkä ja jännitti liikaa!”  

Kenen on tärkeä tietää lasten näkemykset?

Kun lasten näkemyksiä on kuunneltu, on tärkeää, että lapset saavat tiedon siitä, mitä aikuiset ovat kuulleet ja voivat vaikuttaa siihen, miten näkemyksiä hyödynnetään.  
”Haluan näyttää tämän äitille!”  
Tiedon koontia teimme lasten kanssa yhdessä, jotta vältimme väärät tulkinnat. Tiedon moniaistisuus asettaa omat haasteensa. Vaikeampaa on pysähtyä sen ääreen, mihin lapset aidosti voivat vaikuttaa ja palauttaa tietoa tästä lapsille.  

Miten me aikuiset vastaamme lasten tarpeisiin ja toiveisiin? 

Lapset kertoivat meille perheen ja kavereiden merkityksestä, harrastuksista, koulunkäynnistä, eläimistä ja rakkaudesta. Lasten esittämät toiveet siitä, että tuntemattomista ihmisistä pidetään huolta, jokainen saa rakkautta, ambulanssit olisivat nopeampia, eläimet ja ihmiset olisivat ystäviä, eikä kukaan ampuisi lapsia, koskettavat syvältä. Tuli tyhjäkin olo.  
 
Mitä voimme tehdä yhdessä, jotta lapsen oikeudet voisivat toteutua?   

Sen lisäksi, että kehitämme omia työskentelyn tapojamme lasten kanssa opitun pohjalta, oivalsimme, että SOS-Lapsikylässä tehdään jo paljon töitä lasten toivomien asioiden eteen. Sen eteen, että jokaisen lapsen elämässä olisi kannattelevia aikuisia ja rakkautta. Lapsi löytäisi harrastuksia, joista hän saa iloa ja onnistumisen kokemuksia. Vanhemmat saavat oikeassa kohtaa tukea jaksamiseen ja lasten kasvatukseen, ja lapsille löytyisi omia reittejä murheista kertomiseen ja avun hakemiseen.  
SOS-Lapsikylässä tehtävän lapsen oikeuksia edistävän työn merkitys tuli näkyväksi lasten toiveiden ja tarpeiden kautta. Samalla tuli näkyväksi myös se, että paljon työtä on edelleen tehtävänä.  

Kaikenikäisiä lapsia voi ja tulee kuunnella myös kehittämisessä. Osallistumisen lisääminen aikuisvetoisissa tapaamisissa, tai aikuisten mielestä tärkeissä asioissa, ei välttämättä lisää lasten osallisuuden kokemuksia. Osallistumisen vaikutukset voivat olla lapselle jopa kielteisiä, jos lapsi ei ymmärrä mihin hän osallistuu ja miksi. Osallistumisen tavat eivät ole lapsiystävällisiä, osallistuminen tuottaa lapselle huomattavaa ahdistusta tai osallistuminen ei vaikuta mihinkään lapsen elämässä. Siksi on tärkeää, että lapsille merkityksellistä osallisuutta ja turvallista lapsuutta edistetään yhdessä lasten kanssa. 

Teksti: Reetta Kalliomeri, Reetta Pauni ja Jasmin Viljakainen