Jos itse saisin päättää

Uuden vuoden alku on perinteisesti hyvien päätösten ja alkavan vuoden kuluessa lunastettavien lupausten kulta-aikaa. Vuoden 2023 viimeisenä päivänä leikittelin ajatuksella, miten muuttaisin lasten ja perheiden tueksi tarkoitettua järjestelmää, arvoja ja asenteita alkaneen vuoden aikana, jos itse saisin asioista päättää ja päätökset toimeenpanna.

Jos itse saisin päättää, Suomesta tulisi aidosti lapsimyönteinen maa. Maa, jossa lapsuutta itsessään pidettäisiin arvokkaana elämän jaksona. Maa, jossa tuntematontakin lasta katsotaan hyväksyvästi ja hymyillen. Maa, joka kantaa vastuunsa tulevaisuutensa tekijöistä ja haluaa heidän parastaan. Maa, jossa lapsen etu asetetaan etusijalle ratkaisuja tehtäessä, lakeja säädettäessä ja tulkittaessa.

Jos itse saisin päättää, kaikille lapsiperheille turvattaisiin riittävä elintaso, jotta yhdenkään lapsen Suomessa ei tarvitsisi nähdä nälkää ja miettiä, mihin vanhemman tai vanhempien rahat riittävät, tai eivät riitä. Perhe on lapsen tasapainoisen ja monipuolisen kehityksen kasvualusta ja yhteiskunnan perusyksikkö, jonka kokonaishyvinvointia ja yhtenäisyyden säilyttämistä julkisen vallan tulee kaikin keinoin tukea. 

Jos itse saisin päättää, kaikille lapsille tulisi turvata samat mahdollisuudet kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, jonka edellytyksenä on, että lapsen oikeudet erityisesti riittävään ravintoon ja elintasoon, koulutukseen, terveyden- ja sosiaalihuollon palveluihin, vapaa-aikaan, harrastuksiin ja leikkiin toteutuvat. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus nauttia huolettomasta lapsuudesta – ajanjaksosta, josta tulisi jäädä aikuiselämää kannattelevat kultaiset muistot ja peruskivi, jolle tulevaisuus rakentuu.

Jos itse saisin päättää, lasten ja perheiden kanssa toimivat tahot luopuisivat poteroajattelusta ja monialainen yhteistyö lapsen parhaaksi toteutuisi lainsäädännön ohjaamin tavoin myös käytännössä. Kukin toimija lapsen elämässä tunnistaisi ja tunnustaisi oman vastuunsa lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaajana, eikä lasta ja perhettä palloteltaisi luukulta toiselle. Jos itse saisin päättää, vanhemmille perustuslailla taattu tuki lapsen kasvatus- ja hoitotehtävään toteutuisi käytännössä ennen kuin tilanne kriisiytyy.

Jos itse saisin päättää, perustason palvelujen piirissä toimivien työntekijöiden valmiutta tunnistaa ja rohkeutta ottaa puheeksi lapsen kasvuolosuhteiden riskitekijät riittävän varhaisessa vaiheessa tehostettaisiin perusopinnoissa ja jatkokoulutuksella. Jos itse saisin päättää, varhainen tuki muuttuisi vuosikymmenien loppuun kuluttamista sanoista teoksi, ja alkaisi vihdoin toimia ja vaikuttaa siten, että lasten ja lapsiperheiden sosiaalisiin, terveydellisiin ja opetuksellisiin tarpeisiin ja pulmiin vastattaisiin ennen kuin ne kärjistyvät lapsen kehitystä ja hyvinvointia vaarantaviksi ongelmiksi. 

Jos itse saisin päättää, lapset siirtyisivät nykyistä varhaisemmassa vaiheessa perustason perhesosiaalityön tuesta korjaavan tuen piiriin. Lapsi- ja perhekohtaiselle lastensuojelulle taattaisiin riittävät resurssit ja riittävästi aikaa toteuttaa avohuollon tukitoimenpiteitä lapsen kehitykselle ja terveydelle vaaraa aiheuttavien olosuhteiden muuttamiseksi. Kiireellinen sijoitus ensimmäisenä lastensuojelun toimenpiteenä ja lasten oman kodin ulkopuolisten sijoitusten määrän jatkuva kasvu ei ole kenenkään edun mukaista. Liian myöhään tehtynä lapsen sijoitus ei enää edes toteuta lastensuojelullista tarkoitustaan. 

Jos itse saisin päättää, asettaisin lapset kaikissa julkisen vallan toimissa pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti etusijalle alhaisen syntyvyyden Suomessa. Tämän hetken lasten varaan rakentuu maamme tulevaisuus. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus kehittyä parhaimpaan potentiaalinsa, ja oikeus hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Mitä paremmin lapsen oikeudet toteutuvat, sitä turvatumpi on maamme tulevaisuus.

Koska itse en ole siinä asemassa, että voisin omilla päätöksilläni tosiasiallisesti vaikuttaa lasten ja perheiden asemaan, toivon eri yhteiskunnan tasoilla toimiville päättäjille viisautta, empatiaa ja ymmärrystä lapsia, lapsiperheitä ja nuoria kohtaan.