SOS-Lapsikylän tutkimus:  Lasten osallisuus lastensuojelussa ei aina toteudu – on aika siirtyä puheista tekoihin 

SOS-Lapsikylän asiantuntijoiden tekemän tutkimuksen mukaan lastensuojelussa kasvaneiden lasten ja nuorten osallisuus oman arkensa päätöksiin ei aina toteudu. Verrattuna muihin lapsiin ja nuoriin he harvemmin kokevat, että heidän ympärillään on ihmisiä, jotka välittävät heistä. He eivät myöskään koe saavansa apua arjessa, kun sitä tarvitsevat. 

Osallisuudella tarkoitetaan kokemusta kuulumisesta joukkoon ja mahdollisuuksista vaikuttaa. Oikeus vaikuttaa asioihin omassa elämässään on Lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen oikeus, joka ei nyt tehdyn tutkimuksen mukaan toteudu, erityisesti kun kyseessä on lastensuojelussa kasvanut lapsi tai nuori. 

Tutkimuksen mukaan lastensuojelupalveluiden piirissä olevat lapset kokevat elämänsä vähemmän selkeäksi kuin muut. Ikä ei tee elämästä selkeämpää, vaan mitä vanhempi vastaaja on, sitä todennäköisemmin hän kokee, ettei hänen elämänsä ole selkeää. Poikien kokemus osallisuudesta on kielteisempi kuin tyttöjen.  

Lasten ja nuorten tietämys omista oikeuksista on yleisesti ottaen hyvä, mutta kokemus osallisuudesta ja kuulluksi tulemisesta heikkoa. 

”Myönteistä on, että lapsilta ja nuorilta osataan jo kysyä heidän mielipiteitään. Tutkimuksemme mukaan näyttää kuitenkin siltä, että mielipiteiden huomioiminen päätöksenteossa tai lasten arjessa ei aina toteudu. Nyt on aika siirtyä käytännön tekoihin”, sanoo SOS-Lapsikylän ehkäisevän työn johtaja Elina Stenvall. 

”Puhutaan näennäisosallisuudesta. Kysytään lapsen tai nuoren mielipidettä, mutta se ei välttämättä vaikuta mihinkään. Jos kokemus on, ettei omalla mielipiteellä ole merkitystä, se lannistaa”, Elina Stenvall jatkaa. 

Tutkimuksessa arvioitiin lasten ja nuorten kokemusta osallisuudesta lastensuojelupalveluissa, mutta myös palveluissa ylipäätään.  

”Siinä missä muut lapset ja nuoret saavat tyypillisesti tukea vanhemmiltaan, lastensuojelupalveluissa kasvavat tukeutuvat ympärillään oleviin aikuisiin. He tarvitsevat erityistä tukea ja huomiota oppiakseen asioimaan ja saamaan itselleen kuuluvia arjen palveluita”, Elina Stenvall kertoo.  

Yhteiskunnan palvelut tulisi olla lastensuojelussa kasvaneiden helposti saavutettavissa ja pääsy esimerkiksi terveys- tai pankkipalveluihin sujuvaa. Harva tulee ajatelleeksi, että lastensuojelunuorella ei välttämättä ole esimerkiksi pankkitunnuksia, joilla vahvistaa ja vastaanottaa saamansa opiskelupaikka. 

Sanoista tekoihin

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että on viimein aika etsiä konkreettisia keinoja lastensuojelupalveluissa arkeaan elävien lasten ja nuorten osallisuuden toteutumiseksi käytännössä. Eniten vaikutusta Elina Stenvall arvioi olevan sillä, että muutetaan rakenteita ja palveluiden järjestämisen tapaa. 

”Lastensuojelu 2.0 edellyttää, että palveluiden järjestämisessä kuullaan lapsia ja nuoria. Tämä edellyttää investointeja lastensuojelupalveluihin, sillä alan suuri vaihtuvuus haastaa pysyvien suhteiden muodostamista sosiaalityöntekijöihin ja ohjaajiin. Ympärillä olevat turvalliset aikuiset vahvistavat turvallisuuden ja osallisuuden tunnetta, ja nuorten halua vaikuttaa ja saada äänensä kuuluviin.” 

Kehitystyön tulee tapahtua monella rintamalla. Alan sisällä tulisi kiinnittää huomiota erityisesti osallisuustyön johtamiseen ja osallisuuden toteutumiseen muun muassa lastensuolaitoksissa ja lastensuojelun sosiaalityössä. Lastensuojelupalveluissa tulee varmistua, että osallisuus toteutuu ja prosessit ovat osallisuutta tukevia. Lasten ja nuorten mielipiteen kuuleminen ja palautteen kerääminen tulee olla johdonmukaista ja pakollista. Lisäksi tulee kehittää sosiaalialan koulutusta niin, että osallisuus on olennainen osa alan ammattilaisten koulutusta ja ymmärrys osallisuuden merkityksestä lisääntyy. Päättäjien käsissä puolestaan ovat resursoinnin ja ammattitaitoisen henkilöstön saatavuuden avaimet. 

Tutkimuksen taustatiedot

Tutkimuksessa osallisuutta tarkasteltiin neljästä näkökulmasta: hyvinvointi ja suhteet läheisiin, vaikuttamismahdollisuudet, palveluiden käyttö sekä lapsen oikeudet. Osallisuuden kokemusta puolestaan määriteltiin kokemukseksi kuulumisesta joukkoon ja mahdollisuuksista vaikuttaa. 

Aineisto näiden kokemusten tarkastelua varten kerättiin kyselytutkimuksella, johon saatiin 120 vastausta. Se analysoitiin tilastollisesti etsimällä näkökulmia lasten ja nuorten kokemusten erityisyydestä niiden kohdalla, joilla on kokemuksia lastensuojelun palveluista. 

Tutkimuksen tekivät ehkäisevän työn johtaja Elina Stenvall ja vaikuttamistyön asiantuntija Anna Hiltunen. Tutkija Tuomas Viskari Rud Pederseniltä teki tutkimuksen määrällisen analyysin. 

SOS-Lapsikylän lehdistötilaisuudessa 5.10. osallisuuden teemaa pohtivat Elina Stenvallin lisäksi lastensuojelun kokemusasiantuntija Talvikki Suomela (SOS-Kehittäjänuoret), SOS-Lapsikylän laatujohtaja Tove Lönnqvist ja Pesäpuu ry:n kehittämispäällikkö Onni Westlund. 

Koko tutkimuksen voi lukea täältä ja tiivistelmän täältä. 
Blogipostaus aiheeseen liittyen löytyy täältä. 

Lisätietoja: 

Elina Stenvall, Ehkäisevän työn johtaja, SOS-Lapsikylä 

p. 050 584 0279, elina.stenvall@sos-lapsikyla.fi