Lastensuojelupalvelut ovat osa arkipäivää – kokemus osallisuudesta rakentuu arjessa 

SOS-Lapsikylän tekemässä tutkimuksessa selvitettiin lasten ja nuorten kokemaa osallisuutta heidän arkipäiväisessä elämässään. Tarkastelimme varsinkin lastensuojelua, sillä se on palvelu, joka limittyy tiukasti lapsen arkeen. Sijoitettu lapsi tai nuori elää arkeaan palvelussa, oli kyse sitten sijaisperheestä tai lastensuojelulaitoksesta. 

Mutta mitä osallisuus sitten onkaan käytännössä? Osallisuuden kokemuksella tai pelkästään sanalla osallisuus on monta määritelmää. Se on esimerkiksi tunnetta siitä, että kokee kuuluvansa johonkin. Se ilmenee luottamuksena, yhdenvertaisuutena, arvostuksena ja mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössään. Tällainen kuulumisen tunne voi tulla itselle tärkeän yhteisön toimintaan osallistumisesta tai ylipäänsä sellaisen yhteisön, toiminnan tai palvelun toimintaan osallistumisesta, jonka osa on. Se ei siis välttämättä ole aina aktiivista osallistumista, vaan kuuluvuutta (SOSTE 2018). 

Ehkä voisikin sanoa, että kuuluvuuden tunnetta seuraa parhaassa tapauksessa kokemus osallisuudesta. Osallisuutta kokeva ihminen pystyy puolestaan taas vaikuttamaan omiin ja yhteisiin asioihin. Osallisuus on yhteensopivuutta ja mukaan ottamista. Se on osallistumista ja siihen liittyen vaikuttamista ja demokratiaa. Se on myös edellä mainittujen asioiden järjestämistä ja johtamista (SOSTE 2018). 

Osallisuuden kokemus on keskeinen osa palveluja

SOS-Lapsikylän tekemässä tutkimuksessa tarkasteltiin lasten ja nuorten kokemaa osallisuutta heidän arkipäiväisessä elämässään. Osallisuuden kokemus on tärkeä ja olennainen osa kaikkien lasten ja nuorten elämää ja sen merkitys mainitaan monissa laeissakin. Osallisuus on myös keskeinen osa palveluja, joiden piirissä lapset ja nuoret ovat. Näitä palveluja ovat esimerkiksi varhaiskasvatus ja koulu. 

Erityisen tärkeää onkin tarkastella lasten ja nuorten kokemaa osallisuutta palveluissa, jotka ovat osa heidän arkeaan. Osa ovat siis sellaisia palveluja, joita ei välttämättä mielletä ”palveluiksi”, koska ne ovat niin arkipäiväisiä. Tällaisia palveluja on esimerkiksi myös lastensuojelupalvelut.  

Lastensuojelu onkin aivan erityinen palvelu, joka limittyy lapsen arkeen. Sijoitettu lapsi tai nuori elää arkeaan palvelussa, oli kyse sitten sijaisperheestä tai lastensuojelulaitoksesta. Tutkimuksessa todetaan, että sekä lastensuojelua että osallisuutta on tarkastelu melko paljon mutta tarkastelua osana haavoittuvampaa kohderyhmää, jonka arkipäivään erottamattomasti limittyen palvelut kuuluvat, ei vielä kovin paljoa ole.

Miten päästä kysymisestä oikeaan vaikuttavuuteen? 

Tutkimuksessa havaitaan, että tietoa osallisuudesta ja mukaan ottamisesta on jo paljon sekä lapsilla ja nuorilla että ammattilaisilla, jotka näissä palveluissa toimivat. Lastensuojelupalveluissa olevat lapset ja nuoret ovat tietoisia oikeuksistaan, jopa muita lapsia ja nuoria enemmän. Kysymykseksi kuitenkin jää, miten voimme vahvistaa osallisuuden kokemusta erilaisissa palveluissa. Miten pääsemme siis ”pelkästä” aktiivisesta kysymisestä vastausten oikeaan vaikuttavuuteen, jotta osallisuuden tunne voi vahvistua ja osallistuminen näkyä esimerkiksi päätöksenteossa? 

Tarkastelussa hahmoteltiin kolme lähtökohtaa. Ensimmäinen niistä on, että lastensuojelupalveluissa olevilla lapsilla ja nuorilla on haasteellisemmat lähtökohdat sosiaalisten suhteiden ylläpitämiselle kuin muilla lapsilla ja nuorilla. Toiseksi oli tärkeää huomioida, että iällä on merkitystä osallisuuden kokemuksen tarkastelussa.  Kolmantena lähtökohtana pidettiin sitä, että palveluihin liittyvä osallisuus tulisi tunnistaa selkeämmin osaksi arkipäiväisiä kokemuksia, eli ikään kuin kokonaisuutena eikä erillisinä toimina ja palveluina. 

Näiden lähtökohtien kautta kyselytutkimuksen jaottelun perusteella analyysi tehtiin neljästä näkökulmasta. Näitä ovat hyvinvointi ja suhteet läheisiin, lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuudet, palveluiden käyttö ja lapsen oikeuksista tietäminen ja niiden toteutuminen.  

Lastensuojelussa elävien osallisuus heikompaa

Tutkimuksen perusteella lastensuojelun tuen piirissä elävien lasten osallisuus toteutuu monissa tilanteissa heikommin kuin muiden lasten ja nuorten. Samaan aikaan vaikuttaa siltä, että osallisuudessa tulisi siirtyä kaikkien lasten ja nuorten osalta näkökulmien kuulemisesta näkökulmien huomioimiseen. Yleistäen vaikuttaa siltä, että palveluissa osataan jo kuulla lasten ja nuorten näkemyksiä mutta niiden huomioimissa ja konkreettisissa vaikutuksissa on vielä tekemistä. Aikuiset osaavat siis kysyä ja kuulla lasten näkemykset mutta seuraava askel jää ottamatta eivätkä näkemykset vaikuta tehtäviin ratkaisuihin. 

Lasten ja nuorten kokemusten mukaan arjessa läsnä olevat palvelut limittyvät arkisen elämän osa-alueiksi eikä niitä mielletä erillisinä osa-alueina (ks. esim. Stenvall 2018). Palveluihin itsenäisinä kokonaisuuksina suhtautumisen sijaan tilaa tulisi antaa sille, miten palveluihin kiinnittyvällä osallisuudella voitaisiin tukea lasten arjen kokonaisuutta. Toisin sanoen siis sitä, miten lasten ja nuorten elämässä toteutuvaa osallisuuden kokemusta voisi tarkastella kokonaisuutena yksittäisten palvelujen sijaan. 

Koska lastensuojelun piirissä elävien lasten ja nuorten kokemukset välittämisestä ja avunsaannista ovat muita heikompia, on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota osallisuuden tärkeyden tunnistamisesta konkreettiseen toteutumiseen. Keskustelua ja ratkaisujen hakemista on tärkeää käydä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa moniammatillisesti, yhteiskunnallisesti sekä erityisesti lasten ja nuorten kanssa, joiden jokapäiväisestä elämästä on kysymys.  

SOS-Lapsikylän tutkimus julkaistaan 5.10.2023. 

Lähteet: 

• Osallisuus on tunne siitä, että kuuluu johonkin – SOSTE:n artikkeli 2018  
• SOS-Lapsikylän osallisuustutkimus  

Kuva: Colourbox