Ääni jälkihuollon puolesta

Hienoa, että hallitusohjelman kirjauksen mukainen jälkihuollon ikärajan alentaminen 25 vuodesta 23 vuoteen on saanut paljon näkyvyyttä. Tietoisuutta tarvitaankin enemmän, ja jälkihuollon merkityksestä sijoitettuna olleille nuorille pitää puhua.

Ikärajan alentamiseen ovat ottaneet kantaa kansanedustajista ainakin Maria Ohisalo (vihr.) ja Laura Meriluoto (vas.). Myös SOS-Lapsikylän asiantuntijat ovat kertoneet MTV:n uutisissa jälkihuollosta. Lisäksi Yle julkaisi erinomaisen hyvän artikkelin asiasta. Jälkihuollon ikärajan alentamisesta kerrottiin artikkelin lisäksi myös ajankohtaisohjelmassa ja Ylen uutisissa.

Hyvä niin. Jälkihuolto, sen sisältö, tavoitteet ja tarkoitus eivät nimittäin ole välttämättä tuttuja ammattilaisillekaan. Siksi tietoisuuden lisääminen jälkihuollosta on välttämätöntä, jotta suuri yleisö ja aivan erityisesti päättäjät, ymmärtäisivät mistä on kyse ja mikä merkitys jälkihuollon tuella on sen piirissä oleville lapsuudessaan sijoitettuna olleille 18–24-vuotiaille nuorille.

Jälkihuolto takaa tuen ja vähintään yhden pysyvän ihmissuhteen  

Jälkihuollolla tuetaan sijaishuollosta itsenäistyviä nuoria lähtökohtaisesti samalla tavoin kuin vanhemmat tukevat omia itsenäistyviä nuoriaan. Jälkihuoltoon oikeutetulla nuorella ei välttämättä ole läheistä suhdetta vanhempaansa ja häneltä saattaa puuttua oma läheisverkosto kokonaan tai sieltä saatu tuki on puutteellista. Tällöin jälkihuollon tehtävänä on varmistaa riittävä tuki, apu ja ohjaus 18 vuotta täyttäneelle sijaishuollosta itsenäistyvälle nuorelle aikuiselämän ensimmäisinä vuosina. 

Jälkihuollon tarkoituksena on tukea nuoren itsenäistymistä ja kiinnittymistä yhteiskuntaan sekä työelämään tai opintoihin. Jälkihuollon piirissä olevia nuoria tuetaan eri tavoin esimerkiksi asunnon hankinnassa ja työ- tai opiskelupaikan hakemisessa. Heillä voidaan opettaa myös erilaisia elämän- ja arjenhallinnan taitoja, ja opastaa esimerkiksi talouden hallinnassa, laskujen maksamisessa tai viranomaisten kanssa asioinnissa.  

Joidenkin kohdalla itsenäisen elämän opetteluun kuuluu myös vanhemmuus, vastuun ottaminen pienestä ihmisestä itsensä lisäksi. Joillekin jälkihuollon tavoitteena voi taas olla nuoren motivoiminen päihteettömyyteen tai hoitoon sitoutumiseen, jos lyhyeksi jääneen sijaishuollon aikana ei ole päästy sille asetettuihin tavoitteisiin.

Jälkihuollon sisältö on aina riippuvainen nuoren yksilöllisistä tarpeista, jotka arvioidaan kunkin kohdalla erikseen. Joidenkin nuorten tilanne sijoituksen päättymisen jälkeen on siten turvattua, etteivät he tarvitse jälkihuollon tukea lainkaan.

Keskeisin osa jälkihuoltoa on taata jälkihuoltoon oikeutetulle nuorelle oma luotettava ja tavoitettavissa oleva aikuinen, joka kulkee rinnalla, ohjaa, opastaa, neuvoo ja tsemppaa nuorta hänen arjessaan. Jälkihuolto ei ole koskaan nuoren puolesta tekemistä. Jälkihuolto on jatkumo sijaishuoltopaikan aikuisten tuella alkaneelle nuoren itsenäistymiskehitykselle, johon sisältyy vastuun kantaminen omista asioista ja itsestään.

Jälkihuoltonuoren kasvuhistoria haastaa itsenäistymiskehitystä

Ministeri Kaisa Juusoa haastateltiin Ylen artikkeliin ja hän totesi muun muassa, että on selvää, ettei pahoinvoivia nuoria ole perusteltua kohdella eriarvoisesti peräti seitsemän vuotta täysi-ikäistymisen jälkeen riippuen siitä, onko heillä taustaa lastensuojelun asiakkaina vai ei. Ministeri on myös myöhemmässä MTV Uutisille antamassaan haastattelussa perustellut muutosta yhdenvertaisuudella.  

Vähättelemättä tavanomaisen lapsuuden viettäneiden nuorten pahoinvointia ja tuen tarvetta, nuorisoryhmät eivät ole siten yhteismitallisia, että voitaisiin ministerin valitsemalla tavalla puhua eriarvoisesta kohtelusta jälkihuollon ikärajan alentamista koskevassa asiassa. Jälkihuollon piirissä olevat nuoret lähtevät kohti aikuisuutta lapsuuden kokemustensa vuoksi takamatkalta ja usein heikommin eväin varustettuna muihin nuoriin verrattuna.

Lastensuojelun asiakkaina olevien nuorten rinnastaminen tavanomaisen lapsuuden eläneisiin pahoinvoiviin nuoriin ei ole oikeudenmukaista esimerkiksi siksi, että julkinen valta ei ole jälkihuoltoon oikeutetun ryhmän kohdalla kyennyt turvaamaan lasten oikeutta olla vanhempiensa hoidettavana. Vertailu on epäoikeudenmukaista myös siksi, että viiveet julkisen vallan toimenpiteissä ja lapsen suojelussa ovat itsessään mahdollisesti vaurioittaneet lapsen kehitystä tai terveyttä.

Julkinen valta ei ole myöskään välttämättä kyennyt turvaamaan sijaishuoltoon sijoitetulle lapselle pysyvää kasvuympäristöä, jos lapsen sijaishuoltopaikka on vaihtunut toistuvasti. Lapsi on saattanut joutua myös kaltoinkohdelluksi sijaishuollon aikana.

Eriarvoistaako oikeus jälkihuoltoon lastensuojelun asiakaslapset?

Lastensuojelun asiakkaana olleet ja olevat lapset, sijoitetut tai kotonaan asuvat, ovat lapsen oikeuksien komitean linjauksen mukaisesti lähtökohtaisesti aina haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä, ja heillä on siksi oikeus erityiseen suojeluun. Lapsuudessa koetut traumat saattavat purkautua äkkiarvaamatta aikuisiällä heikentäen yksilön kokonaishyvinvointia ja haastaen arjessa monin eri tavoin. 

Jos halutaan puhua jälkihuoltoon liittyvästä eriarvoistavasta kohtelusta, on huomio kiinnitettävä lastensuojelun asiakkaana olevan ja olleen ryhmän sisäiseen yhdenvertaisuuteen. Tällöin voidaankin kysyä, pitäisikö jälkihuolto-oikeus laajentaa myös niihin lapsiin, jotka ovat olleet toistuvasti sijoitettuna joko kiireellisesti tai avohuollon tukitoimenpiteinä lyhyitä pätkiä ja joita ei ole huostaanotettu, eikä oikeutta jälkihuoltoon näin ollen ole syntynyt? 

Olisiko subjektiivinen jälkihuolto-oikeus laajennettava koskemaan kaikkia oman kodin ulkopuolella sijoituksessa olleita riippumatta sijoituksen kestosta? Ainakin asiaa olisi hyvä laajemmin arvioida ja selvittää, ja siksi myös ikärajan alentamista koskeva muutosehdotus tulisi käsitellä hallitusohjelmaan kirjatun lastensuojelun kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Lue lisää: Arviossa hallitusohjelma: Jälkihuollon ikäraja