Unelmien kipinöitä Dream Spark -leirillä

Dream Spark-leiri järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa Lohjalla Kisakalliossa. Leiri on suunnattu niille lapsille ja nuorille, joilla ei välttämättä muuten olisi mahdollisuutta kokeilla harrastuksia ja löytää omaa juttua, unelmaa. Leiri on maksuton osallistujille, ja sen mahdollistavat kipinänsytyttäjät: liuta erilaisia tahoja, kuten yrityksiä ja yksityisiä lahjottajia. Leirin päätyttyä osallistujilla on mahdollisuus hakea SOS-Lapsikylän Unelmista totta -harrastustukea mieleiseen harrastukseen.

Leiri starttasi vauhdikkaasti tutustumisleikeillä ja leiriläisten jakamisella pienryhmiin, joissa myöhemmin kierrettiin lajikokeiluissa. Lounaan jälkeen leiriläiset pääsivät kiertämään Kisakallion aluetta rastiradalla, jossa jokaisella rastilla oli jokin pieni aktiviteetti – omia suosikkejani ehdottomasti olivat tutustumisbingo (kuka olikaan Käärijän fani, kuka tykkää jäätelöstä?), ja pareina leikitty hippa, jossa jippona oli kannatella palloa kämmenten välissä nappaamatta siitä sormin.

Iltapäivällä ryhmät alkoivat kiertää lajikokeilupisteitä aina melonnasta koripalloon ja kuntonyrkkeilystä jousiammuntaan. Aloitin kiertelyn salibandystä, mieltäni lämmitti nuorten tapa kannustaa toisiaan heti leirin ensimmäisenä päivänä! Leiri vaati varmasti rutkasti rohkeutta isolta osalta nuorista, joille ympärillä olevat ihmiset eivät ole tuttuja ja itse leirikokemuskin saattaa olla täysin uusi. Kun matsin lopuksi ohjaaja sanoi osallistujien saavan Suomen Salibandyliiton lahjoittamat salibandymailat omikseen, salista kuului monta innostunutta ”oikeesti?”-huutoa. Myöhemmin eräs lapsista kertoi harkitsevansa ”säbää” harrastukseksi, koska lajin ohjaaja oli kannustanut siihen ja kehunut tämän taitoja pelin parissa.

Seuraavaksi siirryin seurailemaan olympiamitalisti Mira Potkosen ohjaamaa kuntonyrkkeilyä. Vauhdikkaalla tunnilla tuli hiki sivusta seuratessakin! Miran energinen ja kannustava tapa ohjata veti mukaansa aremmatkin nuoret. Myös myöhemmin ohittaessani peilisalin, jossa kuntonyrkkeilytunteja järjestettiin, raikui nauru ja hyvä fiilis aina käytävälle saakka.

Maanantain viimeinen laji, johon ehdin, oli boulderointi, jonka yhteydessä oli myös temppurata ja unelmien portaat -työpaja. Lapset ja nuoret tarttuivat mielettömällä innolla boulderointiin (kiipeilyä matalilla korkeuksilla ilman varmistusvälineitä – eli valjaita tai köysiä). Kekseliäästi kiipeilyyn oli yhdistetty perinteinen muistipeli. Kiipeilyn jälkeen hauskalla temppuradalla otettiin useampi kierros – ihan vain tekemisen ilosta! Vaikka lattia oli laavaa, niin kenenkään varpaat eivät tainneet palaa ja radan suorittamiseen löytyikin monta eri tekniikkaa.

Boulderoinnin ja temppuradan yhteydessä oli myös unelmien portaat -työpaja. Työpajassa nuoret kirjasivat omia unelmiaan ylös, ja miettivät, millaisia välitavoitteita voisivat itselleen asettaa ison unelman tavoittamiseksi. Lopuksi tarjottiin mahdollisuus jakaa omia unelmia ja tehtävästä heränneitä ajatuksia muille ryhmäläisille – vaikka tässä vaiheessa moni ei vielä uskaltanut jakaa omia unelmiaan, oli selvästi monella herännyt ajatuksia paperille! Merkityksellistä oli mielestäni, kuinka nuoria kannustettiin unelmoimaan jopa liioitellun isosti. Jotain, jota näille nuorille ei ehkä aiemmin ole sanottu – susta voi tulla ihan oikeasti mitä vain ja kaikki unelmat ovat merkityksellisiä!

Seuraavan aamun aloitin tutustumalla melontaan, tosin paikalle päästyäni ryhmä oli jo melomassa kauniilla Lohjanjärvellä. Myöhemmin jutustellessani nuorten ja ohjaajien kanssa, oli tämä lajikokeilu jäänyt mieleen erityisesti yhteistyö- ja kommunikointitaitojen merkityksen vuoksi. Huikean reippaat nuoret kuitenkin meloivat järvellä kuin vanhat tekijät, järven kantaessa rannalle naurua ja ohjaajan ohjeita kanootin ohjaamiseen kolmen ihmisen yhteistyöllä.

Jousiammunta oli eittämättä monelle nuorelle leirin kohokohtia, ja ohjeita noudatettiinkin huolellisesti. Kun kilpailuelementit rajautuivat omien pisteiden laskuun (ja ehkä kavereiden kesken pisteiden vertailuun), keskittyivät kaikki kokeilemaan taitojaan ja heittäytymään lajiin. Kuten muissakin lajeissa, täälläkin onnistumisen ilo oli käsin kosketeltavissa. Nuoret pääsivät kokeilemaan myös koripalloa upeissa puitteissa – myös Suomen koripalloliiton maajoukkueet treenaavat Kisakalliossa! Lisäksi otimme pienet ”höntsäjalkapallomatsit” vielä osan leiriläisistä kanssa.

Illalla ohjelmassa oli vielä tasapeliin päättynyt ohjaajat vastaan leiriläiset sählymatsi, rantasaunavuoro, ja herkuttelua siipiravintola Hookin tarjoamalla iltapalalla.

Leirin kruunasi viimeisen päivän leiriolympialaiset. Leiriolympialaisissa ryhmien ohjaajat jakoivat kukin ryhmästään yhdelle tsempparipalkinnot. Ilo ja nauru jatkuivatkin leirin viimeisiin hetkiin saakka.

Kaiken kaikkiaan leiri oli mahtava kokemus paitsi minulle, mutta sitäkin upeampi ja vaikuttavampi leirille osallistuneille nuorille! Leirillä jokaisen ryhmän ohjaaja ja lajin vetäjä loi leiriläisille turvallisen tilan, jossa jokainen uskalsi kokeilla lajeja omien rajojensa puitteissa. Lajikokeiluissa ei tarvinnut osata täydellisesti tai pyritty kilpailemaan veren maku suussa – yrittäminen riitti ja siitä sai kannustusta. Sydäntäni lämmitti se, kuinka läpi leirin nuoret kannustivat toisiaan kokeilemaan eri lajeja, jännityksestä huolimatta.

Kiitos Dream Spark ja sen mahdollistajat! SOS-Lapsikylän lisäksi Dream Spark-leiriä järjestävät Rokmind, Kisakallio, Blo Creative, sekä lukuisat muut kipinänsytyttäjät.

Linkkejä:

Ryhdy kipinänsytyttäjäksi

Dreamspark-leirin verkkosivut

Rokmind

Kisakallion urheiluopisto

Blo Creative

Dream Spark Instagramissa

Dream Spark -leirin kipinänsytyttäjät vuonna 2023

Kuvat: Julia Lehtinen