Tukiperhetoiminnan tiimipelaaja ja kehittäjä Katja loi Tupe Cafét

Sosiaaliohjaaja, tukiperhepalvelu

Lastenohjaajan koulutus, 1995
Lähihoitajan koulutus, 1997
Sosionomi AMK, 2000
Esiopetuksen opinnot, 2003

Katja on uusvanha SOS-lapsikyläläinen, niin kuin hän itse asian ilmaisee. Vuosituhannen alussa hän toimi Kaarinan SOS-lapsikylässä ohjaajana, kunnes jäi vanhempainvapaille. Niiden jälkeen hän kaipasi selkeää päivätyötä, joten työ vei lastentarhanopettajaksi. Paluu SOS-Lapsikylään tuli ajankohtaiseksi, kun korona-aika iski päiväkoteihin. Hän oli jo aiemmin pohtinut paluuta vanhaan työpaikkaansa, jos paikka avautuisi. Kun Katja kuuli, että tukiperhetoiminnan sosiaaliohjaajan paikka oli auki, päätös oli helppo.

Vuosien varrella tukiperhetoiminta Kaarinan seudulla on kasvanut ja nyt tiimissä on Katjan lisäksi kaksi sosiaaliohjaajaa ja palveluvastaava. Määrätietoisen kehittämisen myötä Katjan työ on hallittavaa ja hyvin mietittyä. Katja kiittelee esihenkilöitä siitä, että heitä on kuunneltu ja tiimiä kasvatettu toiminnan kasvaessa.

Perheiden ”mätsäys” on työn parasta antia

Tukiperhetoiminnassa yhdistetään tukiperhevalmennuksen käynyt tukiperhe sekä tukiperhettä tarvitseva lapsi. Tavallisesti lapset viettävät tukiperheessä noin yhden viikonlopun kuukaudessa. Uusia tukiperheitä kaivataan jatkuvasti.

Tukiperhetoiminnan sosiaaliohjaajana saa toimia hyvänmielen työssä, tuoda tukea niiden perheiden arkeen, joiden omat turvaverkot eivät välttämättä ole kovin vahvat.  Mikäli haastavia tilanteita tulee, oma tiimi sekä työnohjaus ovat tukena. Katja kokee, että heillä on Kaarinassa selkeät toimintatavat niin arkeen kuin haastaviin tilanteisiinkin ja toimiva tiimi.

Parasta työssä on kohtaamiset perheiden kanssa ja onnistuneet ”mätsäykset”, eli tukiperheen ja tukea tarvitsevan perheen yhteen saattaminen.

– Koen, että aloitusneuvotteluissa on jotain taianomaista. Haluamme tehdä mätsäykset aina huolellisesti ja ennen aloitusneuvottelua olemme jo tiimin kanssa tehneet paljon työtä löytääksemme sopivat perheet toisilleen. Aloitusneuvottelujen alussa kaikki ovat usein hieman varovaisia, mutta sitten jotain tapahtuu ja perheet saattavat kävellä aloitusneuvottelusta parkkipaikalle yhdessä kuin vanhat tutut. Se tuntuu todella hyvältä.

Katjan kiitollinen tehtävä on myös lukea tukiperheiden kirjoittamia raportteja tukiviikonlopuista. Ne saavat sosiaaliohjaajan usein herkistymään.

– Kyllähän se tekee iloiseksi, kun lukee raportteja onnistuneista tukiviikonlopuista. Tai se, kun minulle sanotaan, että ”vitsit, sinä olet oikealla paikalla ja löysit meille juuri oikean lapsen”.

Liikunta, perhe ja joustavat työnteon tavat tukevat työtä ja jaksamista

Katja oli nuorena haaveillut tarjoilijan urasta, mutta elämä meni toisin. Ohjaajan työt lasten ja nuorten leireillä, satujumpissa ja uimakouluissa ohjasivat lopulta myös opiskelupaikan valintaa sosiaalialalle. Opiskeluaikoina hän toimi myös 10 vuotta ihmisten kuuntelijana kioskin myyjänä. Opiskelujen aikana hän tutustui lastensuojeluun ja on sittemmin työskennellyt SOS-Lapsikylän tukiperhetoiminnan lisäksi myös lastenkodissa.

Sosiaaliohjaajan työnkuva, työn vaihtelevuus ja SOS-Lapsikylän hybridityömallin suoma vapaus ovat Katjalle innostavia. Työssä tarvitaan priorisointitaitoja ja mukautuvuutta, sillä yksi puhelinsoitto saattaa muuttaa koko päivän kulun. Hän organisoi vahvasti omaa työtään ja hallinnoi omia työaikojaan.

– Työ ei ole pelkkää päivätyötä, vaan omaa kalenteria pitää pystyä hallitsemaan ja samalla pysyä viikkotyöajan puitteissa. Se sopii minulle erittäin hyvin, Katja sanoo.

Tukiperhetoiminta on vahvasti valtakunnallista ja eri toimipisteiden työntekijät tekevät yhteistyötä ja ovat toistensa tukena. Katja kokee, että SOS-Lapsikylässä luotetaan työntekijöihin

– Saamme kehittää omaa työtämme sekä alueellisesti että valtakunnallisesti ja saamme tukea ammatilliseen kehittymiseen osaamisverkostoissa.

Työn vastapainona Katjalla on puoliso ja kolme teinityttöä, jotka pitävät kiinni arjessa. Lisäksi hänellä on oma treeniryhmä, joka on kokoontunut kolme kertaa viikossa jo seitsemän vuoden ajan.

Tukiperheet tarvitsevat myös tukea

Tukiperhetoiminnan sosiaaliohjaajan työnkuvassa tukityö on suuressa roolissa. Jokaisella tukiperheellä on oma tukityöntekijä, joka on perheen tukena kaikissa vastaan tulevissa kysymyksissä ja haasteissa. Toiset tarvitsevat enemmän tukea ja toiset vähemmän, mutta kaikille tukea tarjotaan.

– Tukiperheillä voi olla haasteita omien tai perheessä käyvien lasten kanssa. Voi olla erilaisia tunne-elämän haasteita tai neuropsykiatrisia piirteitä. Toisinaan tukiperheen omalla lapsella voi olla vaikeuksia sopeutua tukiperheenä toimimiseen. Me olemme tukena kaikenlaisissa ennakoimattomissa ja yllättävissä tilanteissa., Katja kertoo.

Arkisen tuen lisäksi tukiperheille järjestetään monenlaista koulutus- ja virkistystoimintaa. Kesän alussa Katja järjesti oman alueensa tukiperheille käynnin käsityöläismuseoon sekä yhteisen piknikin.

Tupe Cafén äiti

Kuten niin monet muutkin työnkuvat, myös tukiperhetoiminta muuttui valtavasti korona-aikana. Koska kasvokkain tapaaminen oli rajoitettua, piti miettiä muita keinoja pitää yhteyttä tukiperheisiin ja tarjota heille vertaistukea.

– Aloin miettiä, miten voisimme tarjota tukea tukiperheillemme, vaikka emme pystyisikään tapaamaan. Keksin järjestää Tupe Cafén Teamsissa, joka olisi vapaamuotoinen tapaamispaikka tukiperheille.

Ensimmäisissä Tupe Caféissa ihmisiä pyydettiin ottamaan mukaan lempikahvikuppinsa ja esittelemään itsensä sen avulla. Etäkahveilla keskusteltiin ja pohdittiin tukiperheiden toiveita tukityölle ja tuleviin koulutuksiin. Kohtaamiset muiden tukiperheiden kanssa ja vertaistuki ovat tukiperheille tärkeitä.

Tapahtuma oli menestys. Useiden Kaarinassa järjestettyjen etäkahvien jälkeen tapa alkoi levitä muillekin paikkakunnille. Nykyään SOS-Lapsikylän Tupe Café on valtakunnallinen toimintamalli, joka järjestetään kaksi kertaa vuodessa – keväällä ja syksyllä. Tukiperheet ovat tervetulleita mukaan kaikkialta Suomesta.

Oikea-aikaisuus tukiperhetoiminnan ydin

Sosiaaliohjaaja hoitaa koko tukiperheprosessin elinkaaren aina tukiperheiden rekrytoinnista valmennuksiin sekä perheiden tukityöhön. Lisäksi työhön kuuluu hallinnollisia tehtäviä ja yhteistyötä hyvinvointialueiden palvelukoordinaattorien kanssa.

Työn suola on kuitenkin työ perheiden parissa. Katja kertoo perheestä, jolla oli ollut 2,5 vuotta kestävä tukisuhde tukiperheen kanssa. Tukiperhe oli kahden vaiheilla, jatkavatko he vielä tukiperheenä. Lopulta tulikin tieto, että perhe ei tarvitse enää tukiperhettä, koska oma tilanne ja tukiverkostot olivat parantuneet niin paljon.

– Perhe sai oikea-aikaista apua ja tukiperhe kannatteli heidät vaikean elämäntilanteen yli. Tämä on koko tukiperhetoiminnan ydin.