Unelmista tulee nyt totta

Sonya ja Sami Saadaoui ovat harrastaneet lapsesta asti yhdessä. Unelmista totta -harrastustuen avulla sisarukset saivat jatkaa karatetreenejä, kun perheen tulot olivat laskeneet koronan aiheuttaman työttömyyden takia. Äiti Marja-Terttu Ojala-Saadaoui toteaa tuen olleen heille pelastusrengas.

Sonya (16) ja Sami (14) kuvailevat karatea monipuoliseksi, mutta paljon keskittymistä ja harjoittelua vaativaksi kamppailulajiksi. Laji vei molemmat nuoret mennessään heti ensimmäisissä treeneissä. Ennen karatea sisarukset soittivat klarinettia ja pelasivat sulkapalloa. Äiti kertoo, että harrastustoiveista on puhuttu yhdessä, ja lasten harrastukset ja lajikokeilut ovat saaneet vanhempien varauksettoman tuen. Sonya kävi pienenä esimerkiksi satubalettitunneilla. Sisarukset ovat yhdessä harrastaneet myös telinevoimistelua ja trampoliinijumppaa.

– On tärkeää, että lapset saavat harrastaa kodin ulkopuolella. Muutoin aika kuluisi vain kotona löhöillen ja pleikkaa pelaten. Harrastuksista saa uudenlaista sisältöä ja ystäviä. Sonyalla on karaten kautta tulleita ystäviä ympäri maailman, Marja-Terttu kertoo. Karate on kolmikon yhteinen harrastus eli äitikin vetää päälleen joka viikko karatepuvun ja suuntaa nuorison kanssa vantaalaisen Sportskarate.fi:n treeneihin.

ENEMMÄN KUIN PELKKÄ HARRASTUS

Korona-aika kohteli perhettä rajulla kädellä, ja molemmat vanhemmat jäivät työttömiksi. Kun tulot romahtivat, piti arjen talous laittaa uusiksi. Harkintalistalle joutuivat myös harrastukset, vaikka Marja-Terttu olikin päättänyt, että kaikkialta muualta säästetään ensin. Korona keskeytti myös karaten lajitreenit. Treenaamista piti kuitenkin jatkaa, ja kolmikko suuntasi yhdessä lenkille ja piti kuntoa yllä läheisellä ulkoliikuntapaikalla. Kun harjoittelu taas alkoi, oli äidillä huoli, miten seuramaksut saadaan maksettua.

Hän oli jo aiemmin kuullut tuttavalta SOS-Lapsikylän Unelmista totta -harrastustuesta, joka auttaa lapsen ohjatun ja säännöllisen harrastuksen osallistumismaksuissa. Marja-Terttu teki hakemuksen, ja muutaman viikon sisällä perhe sai hyviä uutisia tuen myöntämisestä. Äiti ja tytär puhkesivat itkuun ilosta. – Se oli todella iso asia. Ei enää tarvinnut stressata siitä, voinko jatkaa, Sonya kertoo. – Tuki on ollut meille pelastusrengas, Marja-Terttu toteaa.

Sonyalle karate on enemmän kuin pelkkä harrastus, koska hän treenaa jo maajoukkuetasolla ja tähtää kansainvälisiin kilpailuihin. Tähtäimessä ovat niin PM-, EM- kuin MM-kilpailutkin ja niissä menestyminen. Sami vielä miettii, onko karate kuitenkaan se hänen lajinsa. Seuraavaksi voisi kokeilla jalkapalloa. – Sulkapallon pelaamisesta on hyötyä myös karatessa esimerkiksi ulottuvuudessa, keskittymiskyvyssä ja koordinaatiossa, Sonya ja Sami kertovat.

HENKISTÄ MIELIHYVÄÄ OMASTA LAJISTA

Perhe keksi karaten reilut viisi vuotta sitten, kun äiti ja Sami näkivät kävelyllä lyhtypylväässä karateseuran mainoksen. Äiti ja poika olivat heti intoa täynnä, mutta Sonyaa piti suostutella osallistumaan edes kerran harjoituksiin. – Sonya tulikin sitten jo ensimmäisistä treeneistä silmät tuikkien. Se oli siinä, Marja-Terttu naurahtaa. Sonya kertoo, että karate on ”mun juttu”.

Olisikin ollut todella surullista, jos tavoitteellisesta harjoittelusta olisi pitänyt luopua. – Minulle karate merkitsee paljon. Jos on esimerkiksi ollut huono päivä, unohdan harjoituksissa kaiken, kun keskityn suoritukseen. Saan henkistä mielihyvää, koska voin tehdä sitä, mistä tykkään, Sonya tiivistää. Marja-Terttu kertoo, että käytännön kannalta on hyvä, että karateseura on lähellä kotia. Liikkumiseen ei kulu aikaa eikä rahaa. Unelmista totta -harrastustuen kautta perhe saa tuen seuramaksuun. Itse pitää kustantaa vielä vakuutukset, lisenssit, varusteet, kilpailut ja niiden matkat sekä Sonyan leirimaksut.

Marja-Terttu on etsinyt Sonyalle yritystukijaa, mutta uransa alkuvaiheessa olevalle nuorelle, huipulle tähtäävälle urheilijalle on vaikea saada sponsoroijaa. – Vaikka kustannuksia tulee joka kuukaudelle, yritämme saada rahat kokoon. On hyvä, että lapsilla on mielekästä tekemistä. Muusta voidaan tinkiä, mutta ei mielellään lasten harrastusmaksuista.

TUKEA MIELUISAAN HARRASTUKSEEN

SOS-Lapsikylän Unelmista totta -harrastustuen tavoitteena on ehkäistä lasten ja nuorten vapaa-ajan eriarvoistumista ja syrjäytymistä mahdollistamalla kouluikäisille, 7–17-vuotiaille yksi mieluinen harrastus. Toiminnan tarkoituksena on edistää lasten tasavertaisia osallistumismahdollisuuksia. SOS-Lapsikylä auttaa lapsia ja nuoria mieleisen harrastuksen pariin yhteistyössä muun muassa koulujen kuraattorien ja harrastustoiminnan järjestäjien kanssa.

Tukea voi hakea ohjatun ja säännöllisen harrastamisen osallistumiskuluihin, jos harrastuksen aloittaminen tai jatkaminen ei perheen taloudellisen tilanteen vuoksi ole muuten mahdollista. Harrastetukeen voi tutustua unelmista.fi -verkkopalvelussa, josta saa tietoa ja ohjeita siitä, miten perheet voivat tukea hakea, ja siitä, miten lahjoituksilla voi tukea toimintaa.

Teksti: Johanna Pelto-Timperi

Kuvat: Kimmo Brandt