Koulun roolia ongelmien ehkäisijänä ei saa aliarvioida

Koulun aikuisten roolin merkittävyyttä lasten kehityksen ja hyvinvoinnin turvaajana ei valitettavasti aina oppimisympäristöissä tunnisteta, tunnusteta tai haluta ottaa vastaan. Tämä huolimatta siitä, että se perustuu lakiin perustuslaista ja lapsen oikeuksien sopimuksesta lähtien.

Kun halutaan edistää vaikuttavien palvelujen saatavuutta riittävän varhaisessa vaiheessa, yksi keskeisistä ryhmistä on lasten oppimisympäristössä työskentelevät opettajat, rehtorit, kuraattorit ja muu oppilas- ja opiskeluhuollon henkilöstö. Miksi näin? Siksi, että he kohtaavat enemmän lapsia työssään kuin yksikään muu ammattiryhmä ja voivat näin tarttua lapsen tilanteeseen jo ennen kuin ongelmat kärjistyvät.

Olen miettinyt paljon koulun aikuisten roolin merkittävyyttä lasten kehityksen ja hyvinvoinnin turvaajana. Roolia ei valitettavasti kuitenkaan aina oppimisympäristöissä tunnisteta, tunnusteta tai haluta ottaa vastaan, vaikka se perustuu lakiin perustuslaista ja lapsen oikeuksien sopimuksesta lähtien. Koulun henkilöstön tehtäviin kuuluu hyvin keskeisesti lapsen oikeuksien edistäminen ja lapsen suojelu. Heidän tehtävänään on ehkäisevän lasten suojelun toimet, joilla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta.

Kiusaaminen loukkaa lapsen oikeuksia

Olen myös pohtinut koulussa tapahtuvan kiusaamisen ja väkivallan merkitystä lapsen oikeuksien loukkauksena, joka vaikuttaa oppimisympäristö laajemmin lapsen tilanteeseen. Esimerkiksi monilla lastensuojelun asiakaslapsilla on taustallaan koulussa koettua, mahdollisesti jo pitkään jatkunutta kiusaamista, joka on tullut aikuisten tietoon. Joidenkin kohdalla nimenomaan koulukiusaaminen johtaa ennen pitkää lastensuojelun asiakkuuteen. Toisia kiusataan siksi, että he ovat lastensuojelun asiakkaita, vaikka syy lastensuojelun toimille on hyvin harvoin yksin lapsessa.

Kiusattu lapsi jää, ja usein myös jättäytyy, syrjään koulupäivien aikana. Pahimmassa tapauksessa lapsi jää kokonaan kotiin tilanteen käydessä hänelle liian raskaaksi. Lapsi eristäytyy kodin ulkopuolisesta ikätason mukaisesta elämästä, kääntyy sisäänpäin, lakkaa käymästä koulua ja häviää kenties pelien maailmaan, menettää kosketuksen ympäröivään yhteisöön. Lapsi voi alkaa oireilla myös ulospäin käyttämällä päihteitä tai tekemällä rikoksia, hakeutumalla yhteiskunnan normeista piittaamattomaan ryhmään, jossa kokee tulevansa hyväksytyksi ja arvostetuksi. Kiusatuksi joutuminen lisää tutkitusti myös mielenterveysongelmien riskiä.

Myös kiusaajan pahoinvointi tulee huomioida

Myös kiusaajan hyvinvointiin, tai oikeammin pahoinvointiin, on kiinnitettävä huomiota ennen tilanteen vakavoitumista ja toimintamallin pitkittymistä. Kiusaamisessa voi toki olla kysymys myös kiusaajan ajattelemattomuudesta tai ymmärtämättömyydestä, jolloin aikuisen on puututtava tilanteeseen ohjein ja neuvoin sanoittaen kiusaajalle, miltä harkitsemattomat sanat ja teot toisesta tuntuvat.

Kiusaaminen on leimallisesti oppimisympäristön ongelma, vaikka se voi toki laajentua koulumaailman ulkopuolellekin. Kiusaaminen vaikuttaa lähes poikkeuksesta oppimisympäristöä laaja-alaisemmin ja kokonaisvaltaisemmin lapsen hyvinvointiin, elämään ja tulevaisuuteen. Koulussa alkaneesta ongelmasta tulee pitkittyessään koko yhteiskunnan ongelma, jonka korjaamiseen tarvitaan useamman hallinnonalan toimia ja resursseja.

Koulun kaikkien aikuisten tehtävänä on taata turvallinen oppimisympäristö kaikille lapsille ja suojella lasta – kiusatuksi tullutta ja kiusaajaa – riittävän varhain aloitetuilla vaikuttavilla keinoilla, aikuisten huomiolla ja välittämisellä, positiivisilla ja rohkaisevilla sanoilla. Myös vanhemman kasvatustehtävää tulee tukea. 

Neurokirjon haasteita tulee huomioida paremmin

Neurokirjon lapset ovat yliedustettuina lastensuojelussa. Lastensuojelun asiakkuuden taustalla on tällöin usein koulussa ilmenneet käyttäytymisen haasteet tai koulunkäymättömyys. Oppimisympäristössä ilmenneisiin haasteisiin tulee pystyä puuttumaan ja vaikuttamaan koulun erityisellä tuella ja avulla, jota järjestettäessä tulee ottaa huomioon lapsen yksilöllinen tilanne ja olemassa oleva tutkimustieto kehityksellisistä neuropsykiatrisista häiriöistä.

Kouluissa on kyettävä paremmin huomioimaan lapsen yksilölliset tarpeet ja tukemaan lasta ja vanhempaa koulunkäyntiin liittyvissä haasteissa. Lastensuojelulla on nimittäin hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mitä oppimisympäristössä tapahtuu tai mitä siellä ei tapahdu. 

Varhaista tukea on korostettu jo vuosikymmeniä

Varhaista yksilöllistä lapsen edun mukaista tukea, lapsen tilanteeseen puuttumista ennen sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien syntymistä ja vakavoitumista on korostettu vuosikymmeniä. Tästä huolimatta lastensuojelun toimien tarve on kasvanut vuosikymmenten ajan, eikä tavoite siirtyä korjaavasta tuesta varhaiseen tukeen ja apuun edelleenkään toteudu vaikuttavasti tai ollenkaan lasten ja perheiden arjessa.

Lasten ja perheiden asiakkuuksien kosmeettinen siirto perustason sosiaalihuoltoon sosiaalihuoltolain 2015 voimaan tulleella sääntelyllä ei ole vaikuttanut tosiasialliseen tilanteeseen ja lapsiperheiden todelliseen tuen tarpeeseen. Lasten oman kodin ulkopuolisten sijoitusten määrä kasvaa edelleen. Lasten mielenterveydellisten ongelmien lisääntyminen on hälyttävää, milteipä kansallisen hätätilan julistamisen arvoista. 

Koulujen roolia sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ennaltaehkäisijänä ei voi koskaan liiaksi korostaa. Seuraavalla hallituskaudella on erittäin tärkeä painottaa ja nostaa esiin sitä, että opetuksen järjestämisen lisäksi koulujen vastuulla on varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen ja suojella lasta.

Suomella ei ole varaa menettää yhdenkään lapsen tulevaisuutta syntyvyyden jatkuvasti vähentyessä. Kaikkien lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on kannettava osansa yhteisestä vastuusta lasten kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi tukemalla lasta ja vanhempaa lapsen kasvatustehtävässä lainsäädäntömme edellyttämin tavoin.  

Kuva: Colourbox