Sijoituksesta kotiutumiseen – ”erityislastenkoti Rauhasta saimme kokemuksen normaalista arjesta”

*Paulan alakouluikäiset lapset sijoitettiin aluksi kiireellisesti SOS-Lapsikylän erityislastenkoti Rauhaan. Sijoitus kesti neljä kuukautta. Taustalla oli kauan jatkunut vaikea perhetilanne sekä äidin jaksamisen haasteet. Sijoituksen jälkeen lapset muuttivat takaisin äidin luo.

*Nimi muutettu

Paulan perheen vaikea tilanne juontaa juurensa jo kymmenen vuoden taakse. Paula erosi lasten isästä kahdeksisen vuotta sitten, jonka jälkeen perhe kävi läpi perhekuntoutuksen. Perhesuhteet ovat olleet eron jälkeen haastavia ja kuormittavia. Tämän lisäksi lasten isällä on ollut ongelmia alkoholin kanssa.  

Paulan mukaan perheen arki on ollut aina repaleista: ”Kun normaaleja arjen rutiineja tai rajoja ei ole voinut rauhassa rakentaa lasten syntymästä lähtien, niiden kursiminen kasaan yksin ja jälkijunassa on älyttömän vaikeaa”.

Ongelmat kasautuvat

Koulusta oli tullut jo pidemmän aikaa viestiä lasten haastavasta käytöksestä, mutta viime keväänä tilanne kärjistyi. Lapset olivat ahdistuneita niin kotona kuin koulussakin ja alkoivat oireilla vakavasti. Nuorempi lapsista alkoi saada väkivaltaisia ja itsetuhoisia kohtauksia koulussa. Koko perhe eli jatkuvassa kuormituksen tilassa ja Paula kokee, että tilanne oli vain lopulta liikaa kaikille.

”Eräänä perjantaina puhuin puhelimessa sosiaalityöntekijän kanssa, joka kertoi, että lapset otetaan kiireellisesti huostaan. Alkushokin jälkeen saimme kuitenkin sovittua, että vien heidät itse erityislastenkoti Rauhaan”, Paula kertoo.

Paulan ensimmäiset tunteet huostaanotosta olivat järkytys ja ahdistus.

”Kyllähän huostaanoton hyväksyminen oli alussa vaikeaa. Se on sellainen mörkö. Tuli tunne, että täytyy olla melkoinen häviäjä, kun omat lapset otetaan pois”, Paula muistelee.

Paula perehtyi itse asiaan valtavasti ja oli vakuuttunut siitä, että kaikesta huolimatta hän itse pystyy auttamaan omia lapsiaan parhaiten. Hän kuitenkin koki olleensa jo liian pitkään yksin haastavassa tilanteessa, johon liittyi myös raskas vuorotyö sekä lasten kuormittava isä. Parin kuukauden kiireellisen sijoituksen jälkeen sosiaalityöntekijän kanssa päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että lapset jatkavat Rauhassa asumista avohuollon sijoituksena.

Tilanne rauhoittuu

Sijoitus on koko perheelle järisyttävä kokemus, jossa koko arki mullistuu.

Paula kuitenkin kiittelee lastenkoti Rauhan työntekijöitä ja toimintaa alusta lähtien. Henkilöstön systemaattinen ja järkevä toiminta sai vaikean tilanteen tasaantumaan todella nopeasti. Vaikka siirtyminen Rauhaan oli myös lapsille järkytys, Paula valoi heihin uskoa siihen, että sijoitus auttaa koko perhettä. Nuorempi tottui tilanteeseen melko nopeastikin, mutta vanhemmalla meni hieman pidempään, ennen kuin hän alkoi luottaa Rauhan työntekijöihin.

”Minulla on vain hyvää sanottavaa Rauhasta. Meitä ei ikinä kohdeltu leimaavasti ja työntekijöistä huokui halu auttaa”, kertoo Paula ilahtuneena.

Paula kokee, että Rauhan säännöllisen yhteydenpidon ansiosta hän oli koko ajan selvillä lasten tilanteesta. Alun hätä ja ikävä alkoivat talttua, kun henkilöstön kanssa käytiin tilannetta ja lasten tuntemuksia läpi päivittäin. Hän kokee, että Rauhan henkilökunta oli aina tavoitettavissa, kun heitä tarvitsi.

”Minulla on vain hyvää sanottavaa Rauhasta. Meitä ei ikinä kohdeltu leimaavasti ja työntekijöistä huokui halu auttaa.”

Alussa Paula kävi lastenkodissa katsomassa lapsiaan, mutta pian huomattiin, että se tuo ahdistusta molemmille osapuolille.

”Vanhempi alkoi saada raivokohtauksia käyntieni jälkeen, joten teimme yhdessä päätöksen, että yhteyttä pidetään puhelimitse. Ei ollut yhtään iltaa, etteikö olisi soitettu hyvän yön puhelua.”

Rauha tarjosi kokemuksen normaalista arjesta

Paula kokee, että Rauhassa lapset kohdattiin yksilöinä ja heidän tarpeensa huomioitiin jatkuvasti. Jo ensimmäisenä iltana yhteinen huone todettiin liian rauhattomaksi, ja nuoremmalle järjestettiin oma huone. Paulan mukaan tilanteisiin reagoitiin todella nopeasti.

Paulan mukaan lapset saivat ensimmäisen kerran kokemuksen normaalista arjesta, rutiineista ja rajanvedosta. He olivat kotona tottuneet siihen, että äiti antaa aina periksi.

”Kun on yksin, oma väsymys vaikuttaa arkeen älyttömän paljon. Olen ollut ihan liian pehmo, enkä ole osannut asettaa rajoja, mikä on osaltaan johtanut lasten ahdistumiseen ja kapinointiin”, Paula myöntää.

Eräs konkreettinen esimerkki Rauhan tarjoamasta tärkeästä rajanvedosta oli, kun lapset olivat viikonloppuna kotiharjoittelussa. Viikonlopun aikana selvisi, että toinen lapsista oli kiusannut rajusti kaveriaan. Yhteistyössä Rauhan työntekijöiden kanssa tehtiin päätös keskeyttää kotiharjoittelu välittömästi ja lastenkodista hypättiin autoon hakemaan lapset takaisin kesken viikonlopun.

”Tuolloin minusta tuntui ihan hirveän pahalta. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, miten mahtava ja tärkeä tuo rajanveto oli. Ensimmäistä kertaa lapset ymmärsivät, että pahoilla teoilla on selkeät seuraukset. Olen nähnyt omissa lapsissani erittäin positiivista kehitystä, kun heille on Rauhassa vedetty rajoja. Tuon tapauksen jälkeen hän ei ole kiusannut kavereitaan”, Paula kertoo

Tuloksia alkaa syntyä

Kun lapset olivat olleet Rauhassa sijoitettuna pari viikkoa, alkoivat hyvät tulokset jo näkyä. Paula ei itse aluksi huomannut muutosta puheluiden välityksellä, mutta hän alkoi saada palautetta lasten kavereilta ja koulusta. Kaveri oli kertonut, että nuoremmasta oli tullut kohteliaampi ja hän oli alkanut paremmin sanoittaa asioita. Koulusta alkoi myös hyvin pian tulla positiivista viestiä: lapset olivat ajoissa koulussa, he vaikuttivat levänneiltä ja rauhallisemmilta.

Sijoituksen hyvät puolet selvisivät nopeasti myös Paulalle, kun hän sai itse ajan myötä etäisyyttä asioihin. Hän huomasi, miten paljon hänen oma ahdistuksensa oli vaikeuttanut perheen tilannetta. Hän sai Rauhasta vahvaa tukea arjen rutiineihin ja kenties tärkeimpänä, apua ja tukea vastuullisilta aikuisilta jakamaan vastuuta arjen pyörittämisestä.

”Koulusta alkoi myös hyvin pian tulla positiivista viestiä: lapset olivat ajoissa koulussa, he vaikuttivat levänneiltä ja rauhallisemmilta.”

”Meillä oli aiemmin nukkumaan meneminen kauheaa hillumista. Vuosikausia käytin nukuttamiseen kolmekin tuntia putkeen. Kun sain lapset takaisin kotiin, pääsimme kaikki yhdeksältä nukkumaan.”

Paula kokee saaneensa Rauhasta apua ja tukea arjen rutiineihin ja asioiden sanoittamiseen. Hän kokee, että Rauhan johdonmukaisuus ja vaikeiden asioiden sanoittaminen on antanut myös Paulalle työkaluja arjen pyörittämiseen.

Lasten kotiin palaamisen jälkeen arki on tasoittunut. Akuutti oireilu on väistynyt, mutta arjen rakenteiden uudelleenrakentaminen vie aikaa. Paulalle suuri asia on se, että oma ahdistus on saatu hallintaan. Lapset jopa välillä ikävöivät Rauhaa, sillä he kokivat Rauhan turvallisena ja hyvänä paikkana.

”Verkostopalaverissa syksyllä lastenpsykiatrian poliklinikan väki kommentoi, että he eivät olisi uskoneet keväällä, että voimme olla nyt näin hyvässä tilanteessa. Se tuntui hyvältä ja oli myös suora kiitos koko Rauhan porukalle. Heille kuuluu kiitos meidän nykyisestä tilanteestamme”, Paula kertoo.

Kuvituskuva: Colourbox

Lue lisää