Sukupolvien kohtaamisia jo 60 vuotta

Meillä on syytä juhlaan tänä vuonna, koska SOS-Lapsikylä Suomessa täyttää 60 vuotta ja samaan aikaan Mummun ja vaarin tupa -toiminnalle tulee 5 vuotta täyteen. Molemmat vuosipäivät juhlistavat sukupolvia kohtaamisia monen vuoden ajan.

Sukelletaanpa sen kunniaksi hieman historiaan. Mummun ja vaarin tuvalla varaisovanhemmat ovat kohdanneet lapsiperheitä jo viiden vuoden ajan. Voidaan kuitenkin sanoa, että Suomen SOS-Lapsikylän ihan ensimmäiset ”varaisovanhemmat” tulivat mukaan jo perustamisvuonna.

Eläkkeelle siirtynyt viipurilainen liikemies Albin Gebhart ja hänen vaimonsa ”karjalaismummo” Aino Gebhart olivat pitkään toivoneet voivansa auttaa orvoksi jääneitä lapsia, ja SOS-Lapsikylistä kuullessaan halusivat auttaa kylän perustamisessa Suomeen. Gebhardtit uhrasivat auttamiseen paljon. He esimerkiksi lahjoittivat lapsikyläyhdistykselle omistamansa tontit, arvokkaasta postimerkkeilystä saamansa tulot, arvokkaan raha- ja mitalikokoelmansa sekä suuren oman työpanoksensa. Kaiken aikansa he käyttivät lapsikylätyöhön ja siitä tulikin heidän loppuelämänsä tehtävä.

Kaikkien isoisä ja isoäiti

Gebhardtit adoptoivat kaksi lasta ja sen lisäksi kaitsivat vuosien aikana monia lapsikatraita erilaisten asioiden yhteydessä. Jos Albin Gebhardtin esimerkiksi tarvitsi hakea SOS-Lapsikylän Kuulumisia-lehdet painosta, saapui hän sinne amerikanraudallaan takapenkki täynnä huvimatkalle Järvenpäähän päässeitä lapsia.

Albin ja Aino Gebhardtia alettiin kutsua SOS-Lapsikylän sisällä isoisäksi ja isoäidiksi ja nimitykset vakiintuivat kaikkien keskuudessa. Albin Gebhardt ryhtyi myös kylänjohtajaksi. Albin ja Aino Gebhardt hoitivat kaikki tehtävänsä palkatta ja antoivat oman kotinsa yhdistyksen ja lapsikylän toimistoksi, joten suurella sydämellä tehdyn vapaaehtoistyön voi myös ajatella saaneen alkunsa jo aivan alusta asti.

Albin Gebhardt toimi SOS-Lapsikylän johtokunnassa kuolemaansa saakka. Myös Aino Gebhardt oli kauan johtokunnan jäsenenä. Näyttää olevan selvää, että lapset rakastivat isovanhempiansa.

Nykypäivän varaisovanhemmuutta tuvilla

SOS-Lapsikylän ihan ensimmäisten varaisovanhempien aikana kaikki hoidettiin talkoovoimin. Tänä päivänä Mummun ja vaarin tupa -toimintaan varaisovanhempien lisäksi kuuluu palkattu asiantunteva tiimi, joka ohjaa ja koordinoi toimintaa sekä toimii kaikkien vapaaehtoisten varamummujen ja -vaarien tukena. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun tiimiin kuuluu projektipäällikkö ja kaksi projektityöntekijää. Tarkoituksena on toimia tavoitteellisesti, vaikuttaa alueellisesti ja antaa ihan kaikille lapsiperheille mahdollisuus arvokkaisiin kohtaamisiin eri sukupolvien kesken.

Mummun ja vaarin tuvalla vapaaehtoisia kutsutaan varamummuiksi ja -vaareiksi. Nimen ovat keksineet vapaaehtoiset varaisovanhemmat itse. Varamummut ja -vaarit haluavat antaa omaa aikaansa ja jatkuvan panoksensa lapsiperheiden hyödyksi. Jokaisena tupailtana jutellaan, leikitään, laitetaan ruokaa ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä.

Vapaaehtoiset saavat myös suunnitella toimintaa ja näin arvokas elämänkokemus tulee jaetuksi eteenpäin vapaaehtoisten oman mielenkiinnon ja osaamisen myötä. Lapsiperheille tupa on paikka, jonne saa vain saapua, ja auttavat kädet sekä ystävällinen hymy toivottavat lapsiperheet jo ovella mukaan yhteiseen illanviettoon. Mummun ja vaarin tuvalla saa nauttia kohtaamisista ja tupa muodostuukin monelle arvokkaaksi yhteisöksi ja viikoittaiseksi ohjelmaksi.

Varavaari Markku leikittää lapsia

Markku on yksi pitkäikäisimmistä Mummun ja vaarin tuvan varaisovanhemmista. Hän saapuu iloisesti tuvalle viikoittain ja useasti lapsien näkeekin jo juoksevan iloisesti halaamaan rakasta varavaaria. Varavaarin syliin mahtuu useampikin leikkikaveri, ja vuoroa syliin vaihdellaan tasapuolisesti illan aikana.

Markku kertoo olleensa eläkeiässään mukana monessa vapaaehtoistoiminnassa ja käy edelleen Mummun ja vaarin tuvan lisäksi esimerkiksi auttamassa vanhuksia hoitokodissa ja heidän kotonaan. Mummun ja vaarin tuvalle hän löysi ystävänsä Heikin avulla, kun Heikki pyysi häntä tulemaan mukaan Hakunilaan Nissaksen asukaspuiston Mummun ja vaarin tuvalle.

”Huomasin heti tullessani, että tämä lasten tupatoiminta on juuri sitä mitä olen kaivannut pitkään. Vastapainoa nykyiseen vapaaehtoistoimintaan”, kertoo Markku.

Markku on toiminut varavaarina nyt jo neljä vuotta, eli hän on yksi pisimpään toiminnassa mukana olleita. Hän tekee vapaaehtoistoimintaa suurella sydämellä ja kohtaa monia lapsiperheitä joka viikko.

”Kun tulen tuvalle, pyrin tapaamaan myös lasten vanhemmat. Tiedän sitten paremmin, mitä on viikolla tehty tai sattunut. Onko ollut jotain erityistä, josta voisi jutella tai jotakin surullista, joka on painanut mieltä.”

Varavaari heittäytyy mukaan

Lasten kanssa Markun näkee usein leikkivän lattialla. Ohi kulkiessaan voi kuulla mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä ja tarinoita, joita Markku yhdessä lapsien kanssa keksii.

”Yleensä aloitan leikin lapsen ehdoilla, heillä kun riittää ideoita. Viimeksi tuvalla lapset keksivät voimistelunäytöksen. Näytökseen piti olla oikein liput, joita jaettiin kaikille leikkirahalla. Sitten esitys alkoi ja moni lapsi pääsi esitykseen mukaan, mikä oli tärkeää. Vaarin nojatuoli oli siinä koetuksella, kun moni lapsista halusi katsoa esitystä vaarin polvelta”, Markku kertoo tupaillasta.

SOS-Lapsikylä tukee kaikkia vapaaehtoisia ja huolehtii siitä, ettei vapaaehtoistoiminta kuormita liikaa tekijäänsä. Jokainen vapaaehtoinen tulee mukaan omalla persoonallaan ja osallistuu vapaaehtoistoimintaan juuri sillä panoksella, joka sillä hetkellä sopii heidän elämäänsä. On tärkeää, että vapaaehtoistoiminnasta saa energiaa ja hyvää mieltä, eikä toisinpäin.

”Olen viihtynyt hyvin tuvalla nämä neljä vuotta. Kaikki SOS-Lapsikylän työntekijät ovat ammattitaitoisia ja he ovat huomioivat meidät hyvin. Saamme heiltä myös paljon myönteistä palautetta. Työntekijät myös aina kysyvät, miten olemme kokeneet ja jaksaneet tupaillan sekä siitä, mikä on ollut meille tärkeää”, Markku lisää.

Mummun ja vaarin tupa -toiminta tukee lapsiperheitä ja toimii juuri siellä, missä arki tapahtuu. Jokainen tupapaikka on keskeisellä paikalla sellaisella alueella, jossa lapsiperheiden tuen tarve on suurta. Lapsiperheiden ei tarvitse kuin saapua ovesta sisään, ja heidät vastaanottavat koulutetut ja ystävälliset varaisovanhemmat.

”Tunnemme kuuluvamme meidän tuvilla suureen lastensuojelutyön kokonaisuuteen”, Markku toteaa.

Tänä päivänä Mummun ja vaarin tupia on Espoon, Vantaan ja Helsingin alueella yhteensä seitsemän. Jokainen tupa toimii yhden arki-illan viikossa ja tarjoaa näin sukupolvien kohtaamista useille kymmenille perheille viikoittain.

Pääkaupunkiseudun lisäksi Mummun ja vaarin tupa on laajenemassa Kaarinan ja Turun seudulle sekä Kuopioon, ja tulevaisuudessa vieläkin laajemmalle. Haluamme tarjota yhä enemmän mahdollisuuksia sukupolvien kohtaamiselle maailmassa, joka usein eriyttää ihmisiä ja sukupolvia toisistaan.

Jokaiselle Mummun ja vaarin tuvalle ovat tervetulleita kaikki tupa-alueen lapsiperheet. Haemme jatkuvasti myös lisää uusia varaisovanhempia, joten rohkeasti vaan mukaan!

Lähde ja kuvat:
Pohls, M. (2012) Tavallista rakkautta: SOS-Lapsikylätyö Suomessa. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Varavaari Markku