Lastensuojelunuorten otsalta on pyyhittävä leima

Nuorena en tuonut helposti esille lastensuojelutaustaani, koska nopeasti oivalsin sen vaikuttavan muiden tapaan kohdata minut. Yhdeksän laitoksessa kasvetun vuoden jälkeen itsenäistyin ja muutin ensiasuntooni. Minulla oli mahdollisuus luoda uusi alku ja irrottautua lastensuojelun piiristä, joka oli siihen asti tuntunut minua pakosti määrittävältä tekijältä. Valitsin kuitenkin toisin.

Jäin laitokseni jälkihuollon piiriin ja liityin kokemusasiantuntijaksi SOS-Lapsikylän Kehittäjänuorten ryhmään. Olisin yhtä lailla voinut kirjoittaa otsaani ”lastensuojelunuori”. En käyttänyt pääsylippuani ulos, sillä koin velvollisuudekseni tehdä voitavani sen eteen, että lastensuojelun tuomaa stigmaa saataisiin kitkettyä pois.

Lastensuojelun piiriin kuuluminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti nuoren elämään. Sijaishuollon myötä koti ja nuoresta vastuussa olevat ihmiset muuttuvat. Näistä ihmisistä tulee myös nuorelle lähimmät henkilöt. Sijaishuolto on siis usein nuoren tuki ja turva.

Vaikka muutoksella on hyvin kokonaisvaltainen merkitys nuorelle, ei hän välttämättä uskalla puhua tilanteestaan ulkopuolisille, sillä aiheena lastensuojelu on tabu.

Elän taustani määrittelemänä

Lastensuojelunuoret ovat olleet melko näkymätön ihmisryhmä, jota vähemmistöjen tapaan varjostaa leima, joka kantaa mukanaan ennakko-oletuksia. Leimaa voi olla vaikea hahmottaa, jos sitä ei ole itse kokenut.

Kiara Keinin artikkelissa Olen aina ensisijaisesti maahanmuuttaja Najma kertoo ulkomaalaisen taustan tuomasta leimasta: ”Olen aina ensisijaisesti maahanmuuttaja. Jos haluan saavuttaa jotain, pystyn siihen maahanmuuttajastatuksellani, mutta en voi olla Najma”. Samaan tapaan monet lastensuojelunuoret kokevat tulevansa nähdyksi ensisijaisesti taustansa määrittelemänä.

Vanhemmilla on usein oma roolinsa nuoren identiteetin muokkautuessa, kun nuori etsii minuuttaan vanhemmat rinnallaan ja usein myös suunnannäyttäjinä. Vaikka laitosnuorella näitä rinnalla kulkevia ihmisiä on useita, eli omat vanhemmat ja/tai laitoksen ohjaajat ja sijaisperheessä asuvalla sijaisvanhemmat, saattaa sijaishuollossa asuva nuori olla todella hukassa.

Nuori saattaa nimetä omaksi vanhemmakseen jonkun muun kuin oman biologisen vanhempansa tai jopa useita henkilöitä. Tällainen saattaa olla toisesta lapsesta outoa, ja sen vuoksi sijaishuollon lasta saatetaan syrjiä tai jopa kiusata.

Nimenomaan tällaisten seikkojen vuoksi lastensuojelusta tulisi puhua enemmän sekä kouluissa että ylipäätään. Samaan tapaan kuin keskustelut seksuaalivähemmistöistä ja ulkomaalaistaustaisuudesta ovat kaikille tuttuja, tulisi tulevaisuudessa myös lastensuojelun olla jokaiselle tai jopa kulunut puheenaihe.

Nuoret ovat medialle vapaata riistaa

Media usein luo estoitta ennakko-oletuksia sijaishuoltoon johtavista syistä. Lastensuojelunuoret ovat kuin vapaata riistaa, joilta voi avoimesti kysellä perhetaustoista. Ajatellaan, että syynä lastensuojelun asiakkuuteen on aina nuoren hallitsematon käytös tai päihdeongelma perheessä, vaikka se ei ole totuus.

Johtopäätös on joka tapauksessa sama: rikkinäinen lapsi. Tämä ”rikkinäisen lapsen leima” on epäreilu, sillä on niin paljon perheitä, joissa voidaan huonommin kuin sijaishuollon piirissä. Samaisen leiman takia monet hiljenevät taustastaan, koska eivät tahdo joutua sen määrittelemäksi. Huostaanottojen taustalla olevien syiden kirjoa pitäisi avata, jotta lastensuojelunuoria ei lokeroitaisi yhtä rajulla kädellä. Se voisi myös auttaa joitakin hakemaan apua matalammalla kynnyksellä.

”Et vaikuta laitosnuorelta”

Usein kun lastensuojelutausta tulee ilmi, vastapuolen reaktio on sama: ”En olis ikinä uskonu, sä et vaikuta yhtään laitosnuorelta!” En lainkaan ihmettele tätä, koska media on monille ainoa kosketuspinta lastensuojeluun. Median uutisointi aiheesta on lähes aina kielteistä. Otsikoihin päätyvät usein ääritapaukset, joista hyvänä esimerkkinä on monille tuttu Vilja Eerikan kohtalo, joka sai monia kyseenalaistamaan lastensuojelun laatua.

Stereotyyppinen kuva laitosnuoresta ahtaa väkisin nuoria sellaiseen muottiin, johon he eivät sovi, mutta jonka pohjalta tulevat silti identifioiduiksi. Koska media on suuri vaikuttaja, pitäisi sen kantaa enemmän vastuuta roolistaan yleistävien ajatusten luojana.

Leima vaikuttaa myös tulevaisuuden valintoihin

Lastensuojelutaustalla saattaa olla myös vaikutusta tulevaisuuteen, sillä leima synnyttää helposti ajatuksen vähempiosaisuudesta. Monet lastensuojelunuoret identifioivat itsensä muita nuoria alemmas ajatellen, ettei heillä ole samoja mahdollisuuksia muiden nuorten kanssa rikkinäisen perheen tai omien ongelmien vuoksi.

Samaa kertoo aiemmin mainitussa artikkelissa Najma: ”Tuntuu, että ihmisiin kylvetään ajatusta, jonka mukaan ulkomaalaistaustainen ei voi saavuttaa mitään”. Vaikka artikkelissa puhutaan ulkomaalaistaustaisuudesta, sama pätee myös lastensuojelunuoriin. On surullista, että harva laitoksessa asuva käy lukiota. Vaikka heillä taidot riittäisivät, niin uskoa itseen ei ole ulkopuolelta tulevien ajatusten vuoksi.

Lastensuojelutaustalla ei olisi niin suurta roolia nuorten identiteettiin, jos siitä ei tehtäisi ihmeellistä asiaa. Lastensuojelun piiriin kuuluvien nuorten tulisi saada tila ja vapaus hakea omaa identiteettiään samalla tavalla kuin muutkin nuoret, ilman määrittelevää leimaa.

Heitä ei tarvitse katsella säälien tai kohdella särkyvinä. He ovat kyllä rikkinäisiä, mutta eihän meistä täällä ketään ole kokonainen.