Ukrainalaisten perheiden uusi arki Romaniassa

“Luulimme jäävämme kahdeksi viikoksi, mutta nyt on kulunut jo yli kuukausi”, sanoo Ukrainasta paennut kahden lapsen äiti Viktoria. Hän pakeni kolmen muun naisen ja kahdeksan lapsen kanssa Ukrainan sotaa. He pääsivät turvaan Bukarestin SOS-Lapsikylään.  

“Epätietoisuus pelottaa”, lisää Viktoria. “Kotona elimme tavallista arkea ja koko perhe oli koossa. Meillä oli suunnitelmia kesälle, nyt emme tiedä mitä tehdä seuraavaksi. Tulisiko meidän suunnitella? Suunnitella mitä? Onko meillä mitään mihin palata?” 

“Päivä, jolloin sota alkoi, oli sokki”, sanoo Viktorian ystävä Hanna. “Herätessään sitä ei oleta keräävänsä tavarat ja lapset ja lähtevänsä, ilman että tietää milloin palaa. Tuo alkusokki on nyt laantunut, mutta pelko ja epätietoisuus elävät. “ 

“Meidän kaikkien aviomiehet ovat Ukrainassa”, sanoo Viktoria. “Vanhempamme ja sukulaisemme ovat siellä. Puhun aviomieheni kanssa päivittäin. Hän on nyt yksin. Tuntuu kuin tilanne olisi kovettanut häntä, mutta tunnen hänen olevan surullinen. Hänellä on ikävä lapsiamme, minua sekä yhteistä elämäämme. Minulla on ikävä kumppaniani ja lapsillamme on ikävä isäänsä.” 

“Vanhempieni mukaan minun ei pitäisi huolehtia”, sanoo Viktorian toinen ystävä Natalia. “He ovat tottuneet uuteen arkeen, joka sisältää ammuskelua, pommituksia ja ilmahyökkäyssireenejä. Äitini mukaan hän ei edes enää herää sireenien ääneen. ´Mitä ikinä tapahtuukaan, on kohtaloni´, hän sanoo ja kehottaa pitämään hyvää huolta lapsenlapsistaan.” 

Yhdessä SOS-Lapsikylässä  

Neljä äitiä saapuivat lapsineen Bukarestin SOS-Lapsikylään kontaktin kautta.  

“Toiveemme oli pysyä yhdessä, vaikka lähdimme siitä, ettei kukaan hyväksyisi kahdeksaa 3-15-vuotiasta lasta ja neljää aikuista samaan asuntoon tai taloon. Olemme todella kiitollisia SOS-Lapsikylälle siitä, että saamme kaikki olla yhdessä”, sanoo Hanna. Myös Hannan sisko ja vanhemmat pääsivät äskettäin Romaniaan ja voivat pian liittyä samaan taloon Bukarestin SOS-Lapsikylässä. 

“On suuri helpotus saada heidät tänne”, hän sanoo.  

Lasten arki meni sekaisin

Kikatuksen ja leikin äänistä päätellen lapset tulevat keskenään hyvin toimeen.  

“Lasten päivien rytmi on muuttunut huomattavasti”, selittää vanhimman 15-vuotiaan tytön äiti Lena. “Heidän elämä on kääntynyt ylösalaisin. Aluksi he olivat hämmentyneitä, kun heidän piti oleskella kanssani yhdessä huoneessa, ilman omaa tilaa tai yksityisyyttä. Nyt asiat ovat paremmin ja he ovat sopeutuneet uuteen todellisuuteen.”  

Hän toteaa, että teinityttärellä oli vaikeaa, mutta onneksi hän sai puhua psykologin kanssa. 

“Ei taaskaan koulua” 

Kouluikäiset lapset käyvät verkko-oppitunneilla, joita vetävät edelleen Ukrainassa olevat opettajat. Äitien mukaan lapset eivät juurikaan opi mitään. 

“Lapset ovat kaikki eri ikäisiä ja käyvät eri oppitunneilla eri aikoihin”, sanoo Viktoria. “Kouluikäiset lapset eivät ikinä ole yhtä aikaa oppitunneilla. Joku on aina leikkimässä, mikä häiritsee oppitunteja seuraavia.” 

“Toinen, vielä haastavampi häiriöntekijä on ilmahyökkäyssireeni, joka usein keskeyttää oppitunnin. Tällöin opettaja keskeyttää oppitunnin juostakseen pommisuojaan. Alussa tämä järkytti lapsia, mutta nyt he vain tyynesti sanovat ´ei taaskaan koulua´. “ 

Vuoden verkko-opintojen jälkeen koronapandemian vuoksi, ukrainalaiset oppilaat pääsivät takaisin lähiopetukseen. Tämä ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä tällä kertaa opetuksen keskeytti tarve paeta henkensä edestä.  

Lapset kaipaavat harrastuksia

“Me kaikki autamme lapsia opintojen suhteen, jokainen siltä osin mitä oppi-aineita kukin hallitsee”, sanoo Hanna. Se ei kuitenkaan riitä. Lapset tarvitsevat oppikirjoja ja harjoitustehtäviä ukrainan kielellä, kuten kotona. Näitä ei Romaniassa ole vielä saatavilla. “ 

“Lapset tarvitsevat myös liikuntaa”, sanoo Natalia. “Lapseni harrastivat judoa kotona ja toivoisin kovasti, että he voisivat jatkaa judoa, tai toista saman tyylistä lajia täälläkin. Jotkut tytöistä kävivät tanssitunneilla kotona. Niitäkin tarvitaan. ” 

Kun äideiltä kysyttiin, tarvitsevatko he itselleen psykologista apua, vastaus oli yhtenäisesti myönteinen.  

“Saatamme vaikuttaa vahvoilta ja sisukkailta ja osittain me sitä varmaan olemmekin. Mutta usein kun lukee, kuulee tai näkee jotakin järkyttävää, hajoaa itse. Vaikea todellisuus iskee päin kasvoja – sitä ollaan kaukana kotoa, ilman kumppania ja ilman tietoa siitä milloin voimme palata, jos ollenkaan. Minua alkaa itkettää. Varsinkin yöt ovat vaikeita. Silloin huomaa, kuinka kipeästi psykologista apua tarvitseekaan. “ 

Yksityisyyden suoja: kaikki nimet muunnettu, tarkka asuinpaikka mainitsematta.  

• Romanian SOS-Lapsikylät tarjoavat ukrainalaisille lapsille ja perheille turvapaikkoja kaikissa SOS-Lapsikylän kolmessa kylässä.
• Bukarestin SOS-Lapsikylässä oli 26. maaliskuuta 16 lasta ja seitsemän vanhempaa Ukrainasta.  
• Romanian SOS-lapsikyläjärjestö suunnittelee vahvistavansa tukeaan ukrainalaisille lapsille ja perheille kaikissa kolmessa kylässään.