Asiakasmitoitus ei saa nostaa kynnystä saada apua

Lastensuojelun asiakasmitoitus tuli voimaan vuoden alussa. Asiakasmitoituksella pyritään keventämään lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työtaakkaa rajaamalla asiakasmääriä – mutta syystä tai toisesta muutos on kentällä tulkittu myös siten, että lastensuojelun asiakkuuden kynnys nousee. Tämä ei kuitenkaan ole muutoksen tarkoitus.

Asiakasmitoituksen tavoitteena on vahvistaa lapsen edun ensisijaisuutta ja lapsen oikeuksia sekä lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tavoitteiden toteutumista. Asiakasmäärän rajauksella pyritään parantamaan sosiaalityöntekijän mahdollisuuksia perehtyä lapsen asioihin ja sosiaalityön tekemiseen lapsen etua parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaen. Asiakasmitoituksella vastattiin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden toiveeseen, jonka he esittivät siksi, etteivät suurien asiakasmäärien vuoksi ehtineet tutustua lapseen ja hänen kokonaistilanteeseensa, eivätkä kyenneet luomaan ja ylläpitämään luottamusta.

Itsestään selvää on, että asiakasmitoitus ei saa estää tai hidastaa lapsen pääsyä lastensuojelun asiakkaaksi, jos hän tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimenpiteitä. Lain vaatimuksiin vastataan palkkaamalla lisää sosiaalityöntekijöitä, ei heikentämällä lastensuojelun tarpeessa olevien lasten tilannetta entisestään heidän etunsa vastaisesti.

Mitä käsite lapsen etu pitää sisällään?

Jokainen lapsille ja perheille tarkoitetun sosiaalihuollon tehtävässä työskentelevä ja sen asiakkaana ollut tai oleva on varmasti kuullut sanaparin ”lapsen etu” ja sitä myös itse käyttänyt. Kaikilla on oma näkemyksensä lapsen edusta. Kovinkaan monella ei kuitenkaan välttämättä ole käsitystä siitä, kuinka laaja-alaisesta ja monipuolisesta käsitteestä on kyse.

Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen etu on yhtäältä lapsen aineellinen oikeus, jonka vastapainona on aikuisen velvollisuus arvioida ja ottaa lapsen etu huomioon lasta koskevissa ja lapseen vaikuttavissa asioissa sekä asettaa sen ensisijaiseksi ratkaisukriteeriksi. Lapsen etu on toisaalta myös menettelysääntö, joka ohjaa arvioimaan kunkin ratkaisun hyvät ja huonot vaikutukset sekä perustelemaan ratkaisun lapsen edun näkökulmasta. Lapsen etu on lisäksi myös perustuvanlaatuinen tulkintaperiaate.

Perustavanlaatuisena tulkintaperiaatteena lapsen etu ohjaa valitsemaan kahdesta tai useammasta tavasta tulkita lakia sen, joka parhaiten toteuttaa lapsen etua ja tehokkaimmin palvelee sitä. Tämä ulottuvuus lapsen edusta ei näy sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain tulkinnoissa tällä hetkellä juuri mitenkään.

Tarkoituksena turvata lapsen kehitys

Trendinä tuntuu olevan, että lakeja tulkitaan organisaatioiden etujen näkökulmasta sivuuttaen lapsen etu, oikeudet ja todelliset tuen tarpeet. Hyvänä esimerkkinä on sosiaalihuoltolaki, jolla tavoiteltiin paljon hyvää – varhaista tukea ja kodin ulkopuolisten sijoitusten vähentämistä – mutta johon valitettavasti jäi tulkinnanvaraisia kohtia, jotka nyt vaarantavat lasten hyvinvointia.

Vallalla oleva sosiaalihuoltolain lapsen edun vastainen tulkinta on johtanut siihen, että korjaavan tuen tarpeessa olevat lapset jäävät vuosiksi ilman tarvitsemiaan palveluja ennen kuin siirtyvät lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakkaaksi huostaanottokypsinä. Suurimmat ongelmat lasten kehityksen ja hyvinvoinnin suojelun näkökulmasta ovat tulkinnat palvelutarpeen arvioinnin laajuudesta ja erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen määritelmän suhteesta lastensuojelulain mukaisen tuen tarpeessa olevaan lapseen. Lapsen etu tulkintaperiaatteena ohjaisi molemmissa tilanteissa valitsemaan lapsen etua tehokkaimmin palvelevan tulkinnan.

Useimmiten käytännössä kuitenkin valitaan suppeampi palvelutarpeen arviointi, jolloin ei edes huomioida lapsen mahdollista lastensuojelullista tuen tarvetta. Perustavanlaatuisena tulkintaperiaatteena lapsen etu ohjaa kuitenkin arvioimaan lapsen palvelutarpeen aina laajasti, jolloin lapsen tuen tarve ja kokonaistilanne tulee kattavasti selvitetyksi lapsen etua tehokkaasti palvellen.

Tehokkaammin palveleva ratkaisu valittava

Palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä todettu vaara lapsen kehitykselle ja terveydelle ei johda kaikissa tilanteissa lastensuojelun asiakkuuteen, vaan lapsesta tulee perhesosiaalityön asiakas erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen määritelmällä. Lapsen etu perustavanlaatuisena tulkintaperiaatteena ohjaa kuitenkin tässäkin tilanteessa valitsemaan lapsen etua tehokkaammin palvelevan ratkaisun. Jos vaara on jo olemassa, vaaran torjuminen ja vaurioiden minimoiminen edellyttää lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun korjaavia palveluja.

Sosiaalihuoltolaki ja sen lapsen edun vastaiset tulkinnat heikensivät lasten oikeutta saada kehityksensä ja terveytensä turvaamisen kannalta välttämättömät ja riittävät sosiaalipalvelut oikea-aikaisesti ja oikeanlaisina. Asiakasmitoituksesta ei saa tulla uusi este lastensuojelulain mukaisten palvelujen ja lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tuen tarpeessa oleville lapsille. Muutoksen ensisijaisena tarkoituksena on ollut ja on edistää lapsen etua parhaalla mahdollisella tavalla, eikä sitä saa muutoin tulkita.

Kuva: Colourbox