Hyvinvointialueet valjastettava vaalimaan lasten yhdenvertaisuutta

Sosiaalihuolto – myös lapsille ja perheille suunnatut palvelut – on historiallisen murroksen ja muutoksen kynnyksellä. Käsillä on mitä oivallisen hetki säilyttää ja edelleen kehittää sitä, mikä toimii ja korjata se, mikä ei toimi tai on tehotonta. Paras tieto siitä, mikä toimii ja mikä kaipaa korjausta saadaan sosiaalihuollon ammattilaisilta, jotka ovat kiinni ajan ilmiöissä ja ruohonjuuren ongelmissa. Mutta kuunnellaanko heitä?

Historiallisissa ensimmäisissä aluevaaleissa valittiin äskettäin aluevaltuustot, jotka käyttävät ylintä päätösvaltaa hyvinvointialueiden asioissa. Hyvinvointialueilla siirtyy vuoden 2023 alussa paljon erilaisia lakisääteisiä tehtäviä, kuten esimerkiksi sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimenpiteiden järjestäminen lapsille ja perheille.

Aluevaltuustojen vastuulla on varmistaa, että hyvinvointialue pystyy järjestämään alueensa väestölle lakisääteiset palvelut valtiolta saamansa määrärahan puitteissa. Aluevaltuustojen ensimmäisenä tehtävänä on rakentaa hyvinvointialueille toimiva organisaatio.

Sosiaalihuolto kokonaisuudessaan mukaan lukien lapsille ja perheille suunnatut sosiaalipalvelut on historiallisen murroksen ja muutoksen kynnyksellä. Käsillä on mitä oivallisen hetki säilyttää ja edelleen kehittää sitä, mikä toimii ja korjata se, mikä ei toimi tai on tehotonta.

Lähityöskentely tuo luottamusta

Paras tieto siitä, mikä toimii ja mikä kaipaa korjausta saadaan sosiaalihuollon ammattilaisilta, jotka ovat kiinni ajan ilmiöissä ja ruohonjuuren ongelmissa. Innokkaimpien digi- ja etäpalvelujen kehittäjien on kuitenkin syytä muistaa, että perhesosiaalityö ja aivan erityisesti lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun työskentely edellyttää henkilökohtaista kontaktia lapsen, perheen ja työntekijän välillä. Lähityöskentely luo luottamusta ja turvallisuutta lapsen arkeen.

Myös kokemusasiantuntijoiden panos palveluja kehitettäessä on tärkeä. Henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuva tieto on arvokasta palveluja kehitettäessä. On kuitenkin muistettava, että myös palvelutoiminnan kehittämisen kannalta merkitykselliset omakohtaiset kokemukset vanhenevat. Kehityksen tulee aina kehittyä eteenpäin ja siksi myös konkareita tarvitaan murros- ja muutoskohdissa. Konkareiden tehtävänä on erityisesti varmistaa, että vanhoja virheitä ei toisteta.

Laki raamittaa sosiaalihuoltoa

Sosiaalihuolto ja etenkin lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu on tiukasti lailla raamitettua. Lainsäädännön merkitystä palveluja kehitettäessä ei voida koskaan unohtaa tai jättää huomioimatta. Aloitin urani lastensuojelun lakimiehenä kesällä 1998, jolloin vanha vuodelta 1984 peräisin oleva lastensuojelulaki oli vielä voimassa. Lastensuojelulain muutostarve oli jo tuolloin olemassa, vaikka kokonaisuudistukseen ryhdyttiin valmistelemaan vasta 2007.

Lastensuojelulain kokonaisuudistusta perusteltiin muun muassa sillä, että vuoden 1984 lastensuojelulaki oli hyvin yleisluontoinen, minkä vuoksi lain tavoitteet eivät toteutuneet tarkoitetulla tavalla. Lastensuojelun asiakkaiden määrä kasvoi jatkuvasti, samoin kuin lasten kodin ulkopuliset sijoitukset.

Sosiaalihuoltolakia sovelletaan lasten ja perheiden lisäksi sosiaalihuollon järjestämiseen iäkkäille, vammaisille, mielenterveys- ja päihdekuntoutujille sekä muille sosiaalihuollon tarpeessa oleville henkilöille. Sosiaalihuoltolaki on yleislakina hyvin yleisluontoinen.

Tilastot ja seuranta puuttuvat

Sitä ovatko sosiaalihuoltolain tavoitteet esimerkiksi riittävästä varhaisesta tuesta lapsille ja perheille toteutuneet ei tiedetä, koska valtakunnallista tilastoja ja seurantaa ei ole. Todennäköisesti tavoitteet eivät ole kuitenkaan toteutuneet, koska muutoinhan tavoite kodin ulkopuolisten sijoitusten vähenemisestä olisi toteutunut.

Vuodesta 2019 alkaen kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on pysynyt ennätyslukemissa. Olemmeko toistamassa aiemmin voimassa olleen lastensuojelulain mukaisen perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun virheitä perhesosiaalityössä?

Tulkinnat vaihtelevat alueittain

Lastensuojelulain vuonna 2008 voimaantulleen kokonaisuudistuksen tarvetta perusteltiin myös sillä, että vanha lastensuojelulaki ei yleisluontoisuutensa vuoksi turvannut palveluja yhdenvertaisesti. Lastensuojelun asiakkaana olevat lapset ja perheet olivat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä kunnassa he asuivat.

Sama ilmiö on havaittavissa sosiaalihuoltolain soveltamisessa. Sosiaalihuoltolain tulkinnat vaihtelevat alueellisesti, eikä lasten ja perheiden yhdenvertaisuus ja oikeus saada viipymättä lapsen kehityksen ja terveyden kannalta välttämättömiä palveluja toteudu kaikkialla samoin edellytyksin. Lapsille ja perheille tarkoitettujen sosiaalipalvelujen keskittäminen hyvinvointialueille saattaa olla lasten ja perheiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta katsottuna hyvä asia.

Työ on kaventunut kriisityöksi

Tällä hetkellä lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun avohuollon työskentelyn aikaikkuna ja tehtäväkenttä on kaventunut lähinnä kodin ulkopuolista sijoitusta edeltäväksi kriisityöksi. Pidemmän päälle näin ei voi jatkua. Lapsille on turvattava viipymätön pääsy lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun korjaavan tuen piiriin, jotta kodin ulkopuolisen sijoituksen tarve voidaan tehokkaammin torjua ja sosiaalihuollon asiakkuuksien kokonaiskestoa lyhentää.

Sosiaalihuoltolaki tai mikään muukaan laki ei itsessään turvaa lasten kehitystä ja terveyttä vaan sen tekevät lakia tulkitsevat viranhaltijat. Sosiaalihuollossa lapsen edun tulee olla perustavanlaatuinen tulkintaperiaate. Tulkintaperiaatteena lapsen etu tarkoittaa lapsen oikeuksien komitean mukaan sitä, että jos lainsäännöstä voidaan tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla, on valittava lapsen etua parhaiten ja tehokkaimmin toteuttava tulkinta. Lapsen etu perustavanlaatuisen tulkintaperiaatteena tulee ottaa huomioon etenkin silloin kun sosiaalihuollossa ratkaistaan lapsen palveluarvioinnin laajuutta ja sitä, onko lapsi erityisen tuen vai lastensuojelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarpeessa.

Lapsen edun oltava oikeasti etusijalla

Hyvinvointialueiden viranhaltijoilla on lain tulkitsijoina ja toimeenpanijoina merkittävä rooli lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamisessa. Lapsen etu on omaksuttava nykyistä paremmin sosiaalihuollon palvelujen järjestämistä lapsille ja perheille ensisijaisesti ohjaavaksi periaatteeksi lapsen oikeuksien sopimuksen, lastensuojelulain ja sosiaalihuoltolain velvoitteen mukaisesti. Pyrkimys vähentää lasten kodin ulkopuolisten sijoitusten määrää on sekä inhimillisesti että taloudellisesti tärkeä tavoite hyvinvointialueille, jota lapsen edun etusijalle asettava laintulkinta edistää.

Kuva: Colourbox