”Nuoren muutoksen näkeminen on paras palkinto” – Inga Raivio on työskennellyt SOS-Lapsikylässä lähes 30 vuotta
Vastaava ohjaaja Inga Raivio on työskennellyt SOS-Lapsikylässä lähes 30 vuotta. Hänelle työssä tärkeintä ovat nuorten kohtaaminen, vaihtelevat työtehtävät, itsensä kehittäminen ja hyvä työyhteisö.
”Työskentelen tällä hetkellä Jyväskylässä nuorisokoti Kuuran erityisen tuen osasto Silmussa. Olen työskennellyt lähes 30 vuotta SOS-Lapsikylässä – pitkä aika, vaikka toisinaan tuntuukin, että vastahan minä aloitin. Omaa kasvua ja kehitystä on tapahtunut valtavasti, ja intoa riittää edelleen. Nuoret ja lapset ovat lähellä sydäntäni, ja heidän takiaan tätä työtä teen”, Inga kertoo.
Inga kertoo viihtyneensä SOS-Lapsikylässä hyvin ja pitää SOS-Lapsikylää hyvänä ja luotettavana työnantajana. Hänellä on työuransa aikana ollut mahdollisuus kokeilla erilaisia työtehtäviä työkierron kautta. Inga sanoo pystyneensä vaikuttamaan työnkuvaansa myös oman elämäntilanteensa mukaan.
”Omien lasteni ollessa murrosiässä työskentelin perhekuntoutuksessa. Tuolloin työ pienempien lasten kanssa tuntui mielekkäältä. Nyt kun omat lapset ovat lentäneet pesästä huomaan, että nuorten kanssa työskentely on minun juttuni”, Inga sanoo.
Aktiivista palveluiden ja laadun kehittämistä
SOS-Lapsikylän nuorisokoti on kehittynyt Ingan työuran aikana paljon. Viimeiset viisitoista vuotta ovat olleet aktiivista palveluiden ja laadun kehittämisen aikaa. Inga oli mukana käynnistämässä ja kehittämässä nuorisokodin avopalveluita vuonna 2012.
”Muistan hyvin ensimmäisen kotiin tehtävän perhetyökäynnin silloisen kollegani kanssa. Kyseessä oli Suomeen ulkomailta tullut perhe, eikä meillä ollut heistä juuri muuta tietoa kuin osoite. Luulimme kollegan kanssa, että perhe ymmärtää meitä, koska he nyökkäilivät, hymyilivät ja viittoivat, kun keskustelimme. Jälkeenpäin kuitenkin selvisi, että yhteinen kieli oli ollut haaste ja suurin osa asioista oli mennyt ohi”, Inga muistelee.
Avoperhekuntoutus käynnistettiin samoihin aikoihin ja Inga työskenteli sielläkin muutaman vuoden. Ensimmäiset alaikäiset turvapaikanhakijat saapuivat vuonna 2015 Jyväskylän nuorisokodin tiloihin perustettuun ryhmäkotiin. Työ heidän parissaan oli Ingan mukaan todella mielenkiintoista ja haastavaa.
Ryhmäkodin toiminnan päätyttyä oli laitosmuotoinen perhekuntoutus Jyväskylässä jo täydessä toiminnassa, ja Inga siirtyi sinne. Keväällä 2020 hän palasi takaisin nuorisokotiin nuorten pariin. Ja kesällä 2021 hän siirtyi juuri avattuun, uudistuneeseen nuorisokoti Kuuraan, jossa on erityisen tuen osasto Silmu sekä vaativan tuen osasto Verso.
Nuoret ja työkaverit tekevät työpäivistä antoisia
”Työssäni tärkeintä ovat nuoret ja heidän kohtaamisensa. Vastaavan ohjaajan roolissa haluan osallistua ehdottomasti myös asiakastyöhön, se on minun työni suola. Työ on haastavaa ja kaikki päivät ovat erilaisia. Tuntuu hienolta tavata nuoria, kuulla selviytymistarinoita sekä saada palautetta jo pois muuttaneilta nuorilta, joista vanhimmat alkavat olla hekin jo keski-iän kynnyksellä”, Inga pohtii.
Palautteen saaminen suoraan nuorelta sekä nuoren kehityksen ja muutoksen näkeminen ovatkin Ingan mukaan työn paras palkinto. Myös työyhteisöllä on hänen mukaansa valtava merkitys työssä viihtymiseen.
”On tärkeää, että ympärilläni on hyvä tiimi, jossa jokainen uskaltaa olla oma itsensä. Nuoret sekä mukavat työkaverit tekevät työpäivistä antoisia”, Inga kiittää.
Omiksi vahvuuksikseen Inga kuvaa kykyään tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, positiivista elämänasennettaan, empaattisuuttaan ja pitkäjänteisyyttään. Hänestä työ vaatii toki myös joustavuutta ja stressinsietokykyä.
Luonto auttaa palautumaan
Vapaa-aikaa Inga kertoo viettävänsä kotona perheen ja ystävien kanssa.
”Luonto ja veden äärellä oleminen ovat minulle tärkeitä asioita. Työasiat unohtuvat parhaiten metsäkävelyllä tai järven rannalla istuskelemalla. Kesällä luontopolut, puutarha, marjojen kerääminen, lenkkeily, kalastus ja uiminen sekä talvella lenkkeily, lumikenkäily, rämpiminen metsässä ja lumessa, luistelu ja avantouinti ovat parasta. Ei pidä myöskään unohtaa ihania koiriamme, joilta saan paljon positiivista energiaa”, Inga kertoo.