Hyvinvointialueet – uhka vai mahdollisuus?

Sosiaalihuolto on historiallisen suuren murroksen edessä, kun järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille. Uudistus koskee jokaisen lapsen ja perheen arkea ja vaikuttaa heidän saamiinsa palveluihin. Uudistuksen tavoitteena on aiempaa toimivampi ja yhdenvertaisempi palvelujärjestelmä.

Lasten ja perheiden näkökulmasta katsottuna lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta palvelujen ja toimintojen porrastaminen eri tasoille ei ole välttämättä hyvä asia. Varsinkaan, jos hyvinvointialueiden valmistelussa ja tulevassa rakenteessa ei riittävästi kiinnitetä huomiota lasten ja perheiden palvelujen kehittämiseen ja parantamiseen. Suuri vastuu palvelujen oikea-aikaisuudesta ja toimivuudesta lankeaa tulevaisuudessa perhekeskuksille, jotka tarjoavat perustason tukea lapselle ja perheelle ja toimivat siltana korjaavaan tukeen.

Hyvinvointialueiden perustamista ja sote-uudistusta koskevan lainsäädännön hyväksymisen yhteydessä eduskunta edellytti lapsivaikutusten arvioinnin ja lapsibudjetoinnin kehittämistä ja sitä, että ne otetaan käyttöön mahdollisimman pian hyvinvointialueen toiminnassa. Tätä työtä on tehty kansallisessa lapsistrategiassa.

Lapsistrategiassa tehdyn työn tulisi eduskunnan edellyttämin tavoin laajentua hyvinvointialueille. Jokaisen aluevaaliehdokkaan tulisikin tutustua kansalliseen lapsistrategiaan ja sen puitteissa tuotettuun materiaaliin. Lapsistrategian tarkoituksen on luoda lapsen oikeuksia kunnioittava, lapsi- ja perhemyönteinen Suomi.

Työntekijöihin on panostettava

Strategiat, organisaatiomuutokset, tai lait taikka niiden muutokset eivät kuitenkaan itsessään turvaa lapsen kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia. Sen tekevät organisaatiossa toimivat ihmiset, jotka päättävät asioista, vastaavat lakien ja lapsistrategian toimeenpanosta sekä järjestettävien sosiaalipalvelujen vaikuttavuudesta. Näin ollen esimerkiksi työntekijöiden määrään, osaamiseen ja yhteistyöhön on erityisesti tässä uudistuksen alussa panostettava.

Hyvinvointialueiden käynnistämisen aika on tärkeä, koska silloin luodaan alueen uusi toimintakulttuuri ja rakenteet, jotka ovat perustana hyvinvointialueiden päätöksenteolle ja koko tulevalle toiminnalle. On hyvin keskeistä, että hyvinvointialueilla lasten, nuorten ja perheiden tarpeet tunnistetaan monipuolisesti ja toimitaan lapsi- ja perhelähtöisellä tavalla.

Keskiössä valmistelussa pitää olla lasten ja perheiden todellinen ja kokonaisvaltainen tuen tarve, eikä organisaatioiden ja taloudellisten resurssien näkökulma, tilastot tai muut lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta epäolennaiset seikat. Lapselle ja perheille järjestettävien palvelujen täytyy olla suunnitelmallisia ja tavoitteellisia ja niiden vaikuttavuutta tulee seurata sekä yksilötasolla että yleisellä tasolla.

Koronakriisin jälkiä pitää paikata

Uusien organisaatioiden on kyettävä vastaamaan myös nopeasti ja joustavasti lasten ja perheiden koronakriisin aikana kasvaneeseen tuen tarpeeseen. Lasten ja perheiden kokonaisvaltaiseen tuen tarpeeseen vastaaminen edellyttää eri toimijoiden kykyä toimia yhteistyössä lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Hallintorajat eivät saa estää tai hidastaa lapsen oikeutta saada kehityksensä ja hyvinvointinsa kannalta välttämätöntä tukea riippumatta siitä, onko kysymyksessä varhaiskasvatuksessa tai opetuksessa järjestettävä tuki taikka hyvinvointialueiden vastuulle siirtyvien sosiaali- ja terveydenhuollon vastuulla oleva tuki.

Uusilla hyvinvointialueilla on päästävä eroon poteroajattelusta, vastuun siirrosta ja lapsen pallottelusta palvelusta toiseen. Tuen, avun ja palvelujen järjestämisvastuussa olevien tahojen on kyettävä rakentavaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön lapsen ja perheen asiassa, tälle on myös luotava hyvinvointialueilla pysyvät ja toimivat rakenteet. Tähän on nyt annettu mahdollisuus ja se on hyödynnettävä uusilla alueilla.