Lasten hätä jäi pandemian jalkoihin

Lastensuojelussa huoli on nyt kova. Asiantuntijat eivät tiedä, miten koronapandemia on oikeasti vaikuttanut lasten ja nuorten hyvinvointiin, koska tilastot laahaavat jäljessä. SOS-Lapsikylä kehittää aktiivisesti uusia ennaltaehkäiseviä palveluita perheiden tueksi.

Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi vuonna 2020 neljä prosenttia
edelliseen vuoteen verrattuna. On hyvin todennäköistä, että tämä luku on kuitenkin vasta jäävuoren huippu ja pinnan alla piilee pandemian aikana kärjistyneitä ongelmia.

– Yleensä peruspalvelut – koulukuraattorit ja -psykologit, terveydenhoitajat, neuvolat ja varhaiskasvatus – ovat riittäneet kannattelemaan monia perheitä. Kun siirryttiin etäkouluun, oppilashuollon palvelut eivät enää
tavoittaneet lapsia ja nuoria, ja ongelmat pääsivät monimutkaistumaan, toteaa SOS-Lapsikylän kehitysjohtaja Kati Palsanen.

Tilastot kertovat myös, että lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä väheni viime vuonna runsaalla kahdella tuhannella asiakkaalla eli noin neljällä prosentilla edellisestä vuodesta. Tämä voi äkkiseltään tuntua hyvältä uutiselta, muttei välttämättä olekaan sitä.

– Todennäköisesti on perheitä, jotka eivät ole saaneet apua mistään. Lastensuojeluilmoitusten määrä kertoo yrityksestä siirtää perheitä lastensuojelun asiakkaaksi, mutta koska huostaanottojen määrä ei ole kasvanut, lastensuojelu on ehkä todennut, ettei perheen tilanne ole vielä niin vakava, että se kuuluisi heille. Mutta minne nämä perheet sitten ovat
menneet – ovatko he tulleet autetuiksi?

Palsanen uskoo asiantuntijoiden tavoin, että monet lapset ja nuoret tulevat näkymään lastensuojelun asiakasmäärissä viiveellä.

– Ilmassa on paljon kauhunsekaista odotusta. Kenelläkään ei ole vielä tilannekuvaa ja analyysia vaikutuksista. Emme tiedä vielä, miten lapset ja nuoret voivat ja mihin pitäisi tarttua. Se on varmaa, että meillä on paljon
hyvinvointivajetta ja korjaavan työn tarvetta.

Vanhemmuus on tullut vaativammaksi

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut 30 vuodessa. Erityisesti teini-ikäiset ovat huostaanottoluvuissa yliedustettuja.

– Kehitys on tosi huolestuttava. Taustalla on monia syitä, mutta se on varmaa, että vanhemmuus on muuttunut tosi paljon vaativammaksi. Huolestuttavaa on, että keskiluokkaisten perheiden kyky pärjätä on heikentynyt. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on tullut vaikeammaksi ja päihteiden käyttö on lisääntynyt. Vanhemmat tarvitsisivat enemmän
tukea kuin mitä he saavat.

Palsasen mielestä aivan liian monen teini-ikäisen kohdalla päädytään huostaanottoon, vaikka yhteiskunnan pitäisi pystyä tarjoamaan vaihtoehdoksi jotain muuta.

– En usko, että sosiaalityöntekijät tekevät huostaanottoja kevein perustein. Pikemminkin kyse on siitä, että meillä ei ole palvelurakenteessa sellaisia tukimuotoja, joita voitaisiin enää vaikeassa tilanteessa tarjota vaihtoehdoksi, Palsanen sanoo.

Joitakin vuosia sitten lastensuojelun kynnystä nostettiin ja uudeksi tukimuodoksi tuli perhesosiaalityö, johon on oikeus niilläkin perheillä, jotka eivät ole lastensuojelun asiakkaita. Tavoitteena oli ennaltaehkäisy.

– Mielestäni kunnat eivät ole kuitenkaan resursoineet riittävästi perhesosiaalityöhön, koska lastensuojelumäärät ovat edelleen niin
suuria. Ennaltaehkäisevän tuen pitäisi näkyä jollain aikavälillä lastensuojeluasiakkuuksien vähenemisenä, Palsanen toteaa.

Vaihtoehto kalliille huostaanotolle

Yhden lapsen huostaanotto maksaa yhteiskunnalle noin 100 000 euroa vuodessa.

– Voisiko huostaanoton sijaan palkata koko perheen avuksi kokopäivätoimisen sosiaalialan työntekijän? Yhden sosiaalialan
ammattilaisen palkkaaminen maksaisi noin 50 000 euroa per perhe vuodessa. Se tulisi yhteiskunnalle paljon edullisemmaksi, perhe
välttyisi raskaalta huostaanotolta ja saisi tukea kokonaisvaltaisesti, ehdottaa Palsanen.

Suomessa on paljon korkeasti koulutettuja sosiaalialan ammattilaisia, mutta perheitä hoidetaan sirpaleisesti eikä kenelläkään ole tilanteista välttämättä kokonaisnäkemystä.

SOS-Lapsikylän muutama vuosi sitten kehittämä Perhekumppani™-palvelu yrittää taklata tätä tuomalla perheen käyttöön yhdenoman työntekijän, joka hoitaa koko perheen asioita. Hän kulkee perheen rinnalla arjessa ja auttaa ymmärtämään ongelmien taustalla olevia juurisyitä.

– On tutkittu, että perheet, joilta otetaan lapsi huostaan, ovat olleet useiden palveluiden piirissä jo ennen huostaanottoa. Tämä kertoo siitä, että palveluista ei ole ollut apua.

Perhekumppanin™ idea on varmistaa, että perheillä olisi juuri ne palvelut, joista he oikeasti hyötyvät.

– Perheet ovat kokeneet toimintatavan mielekkääksi ja heidän hyvinvointinsa on kasvanut palvelun aikana kyselytutkimuksen
mukaan 18 prosenttia. Omalle elämäntilanteelleen perheet antoivat palvelun alussa arvosanan 5,79 ja palvelun lopussa arvosanan 8. Tarvitsemme lisää seuranta-aikaa, mutta näyttäisi vahvasti siltä, että Perhekumppani™-palvelun avulla voimme ehkäistä huostaanottojen tarvetta, Palsanen toteaa.

Uusia ennaltaehkäiseviä tukimuotoja

SOS-Lapsikylän uusi varhaisen puuttumisen palvelu on syksyllä startannut Läksyapu.

– Pandemian takia olemme erityisen huolissamme koulupudokkaista ja lasten eriarvoistumisesta. Digitaalisessa Läksyapu-palvelussa vapaaehtoiset auttavat lapsia läksyjen teossa.

– On tosi tärkeää, että yhteiskunnassa olevat epäkohdat ja aukot tulevat avoimesti esille, jotta voimme järjestönä kehittää palveluita – ainakin joskus pystymme reagoimaan ketterämmin kuin valtio tai kunta. Lapsia
auttavan Apuu-chatin pistimme pystyyn koronakeväänä 2020 viidessä viikossa.

SOS-Lapsikylän asiantuntijat kehittävät yhdessä kuntien kanssa lapsiperheiden palvelujärjestelmää paremmaksi. Monesti
pulmat ovat ylisukupolvisia.

– Yhtenä esimerkkinä olemme luoneet erityisen Nuorisokumppani™-mallin, joka on suunnattu sijaishuollossa kasvaneille nuorille. Mallissa nuori saa rinnalla kulkijan, jonka kanssa voi rakentaa kestävää aikuisuutta ja tulevaisuutta.

Tärkeä ennaltaehkäisevä tukimuoto on myös tukiperhetoiminta, jonka piirissä SOS-Lapsikylässä on jo yli 400 lasta.

– Palvelun tarve on todella kova ja tukiperheitä tarvitaan koko ajan lisää. Pandemian jälkeisessä maailmassa tukiperheiden rooli vain korostuu. Jos suinkin itsellä on sellainen olo, että haluaisi ehkä auttaa enemmänkin kuin lahjoittamalla rahaa, tähän toimintaan on helppo tulla mukaan, Palsanen rohkaisee.

Uusin suunnitteilla oleva tukimuoto on tukihenkilöpalvelu. Kyseessä on eräänlainen kaveritoiminta, jossa lapsi saa oman tukihenkilön, turvallisen aikuisen, jonka kanssa tehdä yhdessä jotain mielekästä.

– Emme halua olla vain osoittelemassa epäkohtia, vaan haluamme tarjota ratkaisuja. Lahjoittajien ja vapaaehtoisten apu on kullanarvoista, sillä ilman heitä emme pystyisi toimimaan, Palsanen toteaa.

Lastensuojelu vuonna 2020

• Lastensuojeluilmoitus tehtiin 87 233 lapsesta. Ilmoitusten määrä kasvoi 4 % edellisestä vuodesta.
• Kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna 19 086 lasta ja nuorta. Määrä pysyi edellisen vuoden tasolla (+0,4 %).
• Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 48 802 lasta ja nuorta. Määrä väheni runsaalla kahdella tuhannella asiakkaalla (-4 %) edellisestä vuodesta.
• Kiireellisesti sijoitettiin 4 662 lasta, mikä on 3 % enemmän kuin vuonna 2019.
• Uusia huostaanottoja tehtiin vuoden aikana 1 688. Määrä väheni 9 % edellisestä vuodesta.
  
  LÄHDE: THL, Lastensuojelu 2020

Teksti: Pirkko Soininen

Juttu on alun perin julkaistu Kuulumisia 2/2021 -lehdessä.