”Myös meillä on ollut tuollaista”

26.11.2021
SOSblogi
isä ja oika istuvat lähekkäin puistonpenkilllä

Viime viikolla juhlimme lapsen oikeuksia. Tällä viikolla olemme taas saaneet kuulla ja nähdä, kuinka huonosti moni lapsi voi, kun hän ei saa sitä erityistä suojelua ja huolenpitoa, joka hänelle kuuluu palvelujärjestelmässämme riittävän varhain. Paljon voi tehdä ennaltaehkäisevästi ja me Apuu-chatissa olemme saaneet kuulla, minkälaisia tekoja lapset kaipaavat tärkeiltä aikuisiltaan.

Moni chattiin yhteyttä ottaneista lapsista janoaa kuulua joukkoon ja kuulla, että se mitä he tuntevat ja kokevat on normaalia, että muillakin on tällaista. Ihan yhtä tärkeää, kuin yksilöllinen kohtaaminen ja kuuleminen, on se, että voimme aikuisina raottaa sukupolvien välistä salaisuutta: myös meillä on ollut tuollaista.

Myös me olemme valvoneet yöllä ja miettineet, miksi olemme tällaisia, emmekä sellaisia kuin muut. Myös me olemme kokeneet olevamme ulkopuolisia ja ahdistuneet siitä niin, että on tuntunut kuin maailma pyörisi ja olisi vaikea hengittää. Myös meitä on huolestuttaneet vanhempien riidat, alkavatko menkat kesken koulupäivää, haisevatko kainalomme, tiputammeko tarjottimen kouluruokalassa. Entä jos emme koskaan löydä ketään tärkeää, jäämme yksin, kukaan ei ymmärrä? Myös me olemme ajatelleet, että kellään muulla ei ole tällaista.

Turvaa tuovia ajatuksia ja tapoja

Jaetun kokemuksen lisäksi moni lapsi kaipaa konkretiaa. Kun on yhdessä voitu todeta, että ajatella, tällaisia pelkoja, huolia ja ajatuksia on ollut jo esihistoriallisella ajalla, on hyvä miettiä turvaa tuovia ajatuksia ja toimintatapoja huolettaviin tilanteisiin.

Entä jos kertoisit ystävälle, miltä sinusta tuntuu, kun hän ei aamulla tervehdi? Jos tuntuu vaikealta puhua, voisiko asiasta kirjoittaa? Entä jos varataan valmiiksi reppuun siteitä ja lappu opettajalle annettavaksi, jos tuntuu hankalalta sanoa, että nyt täytyy mennä vessaan? Entä jos laitetaan yhdessä harrastusohjaajalle viesti, että tarvitset hetken rauhaa ja lasin vettä, jos tuntuu, että maailma pyörii ja on hankala hengittää? Entä jos sovitaan, että voit soittaa aina minulle, olen täällä sinua varten, lohduttaisiko se ajatus?

Kaikille oma spottivalo

Vahvuuksissa taasen jokaisen lapsen kuuluu saada loistaa aivan omassa spottivalossaan, oman elämänsä supertähtenä. Jo pienellä havainnoinnilla voimme tunnistaa jokaisessa lapsessa myönteisiä asioita ja nostaa ne yhteiseen tarkasteluun.

Vanhemmilla on erityinen tehtävä tässäkin asiassa, mutta jonkun muun aikuisen kauniit sanat voivat tuntua erityisen vahvasti ja palata muistin perukoilta kannattelemaan kauan. Otettaisiinko tavoitteeksi kehua lapsi päivässä?

Meidän aikuisten tehtävä on kutsua lapset kohtaamiseen ja näyttää omalla esimerkillämme, että kaikesta voi puhua. Kaikille ei ole heti helppoa tulla asialliseen vuorovaikutukseen, mutta ei se haittaa. Kuullaan provosoivan puheen ja kirosanojen taakse, ollaan vaikka ensin hiljaa ja opetellaan yhdessä.

Kirjoittaja

Johanna Virtanen profiilikuva
ehkäisevän digityön päällikkö
044 761 4131