Onko lapsella oikeasti väliä?

Tänä vuonna lapsen oikeuksien viikon kampanja haastaa pohtimaan, miten haluamme tulla itse kohdelluksi ja miten kohtelemme muita. Kampanjan hashtagit #mullaonväliä ja #sullaonväliä saivat minut pohtimaan, onko lapsella väliä. Kysyttäessä varmasti jokainen meistä vastaa ”totta kai lapsella on väliä”. Sanoja suurempi merkitys on kuitenkin teoilla – sillä, miten käytännössä osoitamme, että lapsella on väliä. 

Lapsen oikeuksien viikon kampanja pohjautuu lapsen oikeuksien sopimuksessa jokaiselle lapselle turvattuun oikeuteen saada hyvinvointinsa kannalta välttämätöntä suojelua ja huolenpitoa. Ensisijainen vastuu lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista on aina lapsen vanhemmalla. Yhteiskunta on perustuslain ja lapsen oikeuksien sopimuksen nojalla velvollinen tukemaan vanhempaa kasvatustehtävässä lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Yhteiskunnan tuki lapsille ja perheille voidaan porrastaa Lapsistrategiassa esitetyin tavoin kolmeen tasoon. Ensimmäisellä tasolla torjutaan ongelmia ennaltaehkäisyn menetelmin, toisella tasolla ehkäistään jo havaittujen ongelmien paheneminen ja kolmannella tasolla korjataan ja lievitetään jo vakavaksi kehittyneen ongelman haittavaikutuksia.

Ensimmäisellä tasolla toimivat esimerkiksi varhaiskasvatus ja koulut, toisella tasolla perustason sosiaali- ja terveydenhuolto ja kolmannella tasolla esimerkiksi lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu.

Paljon aukkoja tiedoissa

Vuonna 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain tarkoituksena oli siirtää lasten ja perheiden palvelujen paino korjaavasta tuesta ehkäisevään ja varhaiseen tukeen. Tavoitteena oli myös vähentää lastensuojelun asiakkuuksia ja etenkin tarvetta lasten kodin ulkopuolisille sijoituksille.

Meillä ei ole tietoa siitä, mitä tukea lapset ja perheet saavat ja minkä verran, eikä myöskään siitä, tuottiko uudistus parempaa ennaltaehkäisyä.

Sosiaalihuoltolaissa määritellään erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi. Lapsen erityisen tuen tarve voi johtua esimerkiksi lapsen kasvuolosuhteen tai oman käytöksen aiheuttamasta vaarasta lapsen kehitykselle tai terveydelle. Erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen erottaa lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tuen tarpeessa olevasta lapsesta ainoastaan palvelutarpeen arviointi.

Meillä ei ole tietoa siitä, keitä erityisen tuen tarpeessa olevan lasten ryhmään kuuluu ja mistä heidän erityisen tuen tarpeensa johtuu taikka mitä tukea he saavat ja minkä verran.

Mitä lapsille tapahtui?

Meillä on sen sijaan tietoa siitä, että sosiaalihuoltolain tavoite lasten kodin ulkopuolisten sijoitusten tarpeen vähenemisestä ei toteutunut. Vuonna 2019 Suomessa tehtiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n lastensuojelun tilaston mukaan kyseenalainen ennätys kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrässä, eikä lukumäärä suinkaan laskenut vuonna 2020.

Meillä on THL:n tilastoinnin perusteella tietoa myös siitä, että lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevien lasten määrä väheni tuhansilla lapsilla sosiaalihuoltolain tavoitteiden mukaisesti.

Meillä ei ole tietoa siitä, mistä tämä johtuu. Tulivatko he autetuksi, vai jäävätkö he vaille tarvitsemaansa riittävää tukea vai ovatko he kenties kokonaan tukijärjestelmä ulkopuolella? Sitä ei tiedetä. Ehkä tämä näkyy vuoden 2021 lastensuojelun tilastoissa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrässä.

Lapsi ei saa pudota väliin

Sosiaalihuoltolaki on ollut voimassa seitsemän vuotta. Organisaatioita on muutettu ja arviointeja tehdään arviointien perään, mutta edistikö muutos tosiasiallisesti lasten oikeutta saada kehityksensä ja hyvinvointinsa kannalta välttämätöntä suojelua ja huolenpitoa?

Lasten ja perheiden tuen tarvehan ei poistu tai vähene lakeja ja organisaatioita muuttamalla. Koronakriisi on selvitysten mukaan vielä entisestään lisännyt lasten ja perheiden tuen tarvetta.

Lapsen oikeus saada oikeanlaista ja riittävää tukea oikeaan aikaan on olennaisen tärkeää lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta. Perustason sosiaalihuollossa, perhesosiaalityössä tehtävä työ ja tarjottu tuki on tehtävä näkyväksi.

Perustason tuen vaikuttavuuden seuraaminen lastensuojelun tilastoista ei ole kenenkään edun mukaista. Kaikkein vähiten lasten. Yhteiskunnan on osoitettava, että lapsella on väliä, eikä lapsi saa pudota väliin.

Kuva: Colourbox