Kaikki ei kuulu kaikille – edes sijaishuollossa

12.10.2021
SOSblogi
Poika valkoisessa hupparissa istuu pää käsien päällä

’’Kerropas nyt, Tintti, miksi riitelit Urpun kanssa eilen? Ja miten sun ehkäisyasiat olikaan hoidettu?’’ Kuusi silmäparia tuijottaa ja odottaa vastausta. Psykiatri, sairaanhoitaja, kaksi sosiaalityöntekijää, yksi ohjaaja, vanhempi. Osalla on ruutuvihko ja mustekynä kädessä, muutamalla läppäri sylissä. Kaikki odottavat vastausta, valmiina kirjaamaan.

Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa jokainen asiasi kuuluu kaikille. Sinulta odotetaan avointa puhetta sen osalta, oletko ihastunut, riitautunut, mistä tai kenestä olet kiinnostunut ja minkä vuoksi. Ehkäisysi, mielialasi ja mahdolliset sydänsurusi kuuluvat kaikille mukana oleville, vaikka osan kokoukseen osallistujista tapaat vasta ensimmäistä kertaa.

Kun et osaa tai halua vastata jokaiseen kysymykseen, löydät myöhemmin asiakirjamerkinnöistä tiedon, että olet oppositiossa ja haluton keskustelemaan työntekijöiden kanssa.

Oletko? Vai haluatko kuitenkin säilyttää yksityisyytesi? Puhua henkilölle, jonka tunnet ja johon luotat? Tuntuuko sinusta kiusalliselta puhua vanhempiesi kuullen kokeiluistasi?

Yhteistyötä tarvitaan – mutta hienovaraisesti

Yllä oleva, hieman kärjistetty esimerkki on arkipäivää monille lapsille, jotka kasvavat erilaisten toimijoiden, esimerkiksi lastensuojelun sijaishuollon, piirissä. On selvää, että lapsen kasvatuksen ja kehityksen turvaamisen kuuluessa viranomaistaholle, tulee myös epäluonnollisia tilanteita ja kohtia, joissa vähän vieraammallekin henkilölle joutuu avaamaan yksityisempiäkin asioita.

Lastensuojelussa käsiteltävät asiat ovat salassapidettäviä ja yksityisyydensuojaan kuuluvia. Niitä tulisi käsitellä hienovaraisesti ja ainoastaan siinä laajuudessa kuin se on asian käsittelemiseksi tarpeen. Kuitenkin monet nuoret joutuvat tilanteeseen, jossa kaikki heidän asiansa kuuluvat kaikille toimijoille.

On toki hyvä, että eri ammattilaiset haluavat tehdä monialaista yhteistyötä ja jakaa yhteistä käsitystä lapsen asioissa. On hyvä myös haluta kuulla lapsen omia ajatuksia tilanteestaan, elämästään ja asioistaan – kuitenkin aina olisi hyvä huomioida tilannekohtaisuus ja nimenomaan kyseisen lapsen asiat.

Nuori tarvitsee huomiota ja tukea

Helposti ammattilaisina ajattelemme itsenäistymiseen ja nuoreksi aikuiseksi kasvamiseen liittyvien teemojen olevan niin merkityksellisiä, että niitä olisi hyvä käsitellä laajasti kaikkien kohdalla. On totta, että monella on myös rajatonta käytöstä, huolestuttavia toimintatapoja ja puheita, jotka vaativat useamman eri ammattilaisen pysähtymistä ja pohdintaa.

Teemat ovat totta kai äärimmäisen tärkeitä. Esimerkiksi jokainen sijaishuollossa kasvava ansaitsee saada arjessaan huomiota nuoreksi kasvamiseen, ohjausta ja tukea vaikeissa tilanteissa ja mielen myllerryksessä. Nuori tarvitsee tukea asioiden punninnassa, pohdinnassa ja omien valintojensa tekemisessä.

Kokeilut ja epäonnistumiset sallittava

Nuorella tulee olla mahdollisuus myös kokeilla ja epäonnistua ilman, että asia liitetään heti hänen asiakkuuteensa ja kaikille sen toimijoille kuuluvaksi asiaksi. Viidentoista minuutin myöhästyminen sovitusta paluuajasta ei aina tarkoita hatkareissun alkamista, seurustelu ei välttämättä merkitse teinivanhemmuutta tai huono päivä aina ole merkki mielenterveyden haasteista.

Ammattilaisten tulisi aina asettua pohtimaan lasta ja hänen asioitaan yksilökohtaisesti. Mitkä ovat juuri tällä, ainutlaatuisella lapsella teemoja, joista on hyvä puhua laajemmalla joukolla: kerronko heti työkaverilleni nuoren seksuaalisuuden pohdinnoista? Kirjaanko sen asiakasasiakirjoihin? Onko juuri tämä lapsi asiakkaana vastaavien haasteiden tai tilanteiden vuoksi?

Mikä asia kuuluu oikeasti kenelle?

Lapsi on yksilö. Hänen asioitaan tulee käsitellä monialaisesti silloin, kun se asian hoitamiseksi on välttämätöntä. Tietyt pohdinnat ja kertomukset tulee ehdottomasti dokumentoida asiakasasiakirjoihin, mutta osan voi kirjata myös hienovaraisesti sillä tavalla, että lapsen oikeus yksityisyyteen toteutuu.

Voi pohtia, mikä asia kuuluu kenellekin: perhehoitajalle, ohjaajalle, sosiaalityöntekijälle, vanhemmille tai muille toimijoille. Vaikka kaikki työskentelevät yhteisen tavoitteen ja lapsen hyvän elämän eteenpäin viemiseksi, ei kaikkien tarvitse aina tietää kaikkea.

Jos Tintti toteaa riidelleensä Urpun kanssa siitä syystä, että he ovat ihastuneet samaan henkilöön ja se aiheuttaa kitkaa, voi asian keskustella ja kirjata ilmiötasolla. Tintille läheinen työntekijä voi käydä hänen kanssaan syvempää pohdintaa aiheesta ja siihen liittyvistä teemoista ja yhdessä Tintin kanssa kertoa muille sen verran, mikä on heidän työnsä kannalta olennaista.

Myös lapsen yksityisyyttä tulee kunnioittaa

Siitä huolimatta, että Tintillä on ympärillään useita eri ammattilaisia, tulee hänen saada olla kasvava, erehtyvä ja oppiva nuori. Kaikki, mitä Tintti sanoo tai tekee, ei ole oiretta tai haasteellista käytöstä – se voi olla ihan tavanomaista irtautumista, kasvamista ja kokeilua. Se kuuluu kaikille nuorille.

Marraskuussa vietettävän lapsen oikeuksien viikon teemana on lapsen oikeus hyvään kohteluun. Hyvää kohtelua on esimerkiksi lapsen yksityisyyden ja kasvamisen kunnioittaminen, myös paljon palveluita tarvitsevan lapsen kohdalla.

Kirjoittaja

Johanna Hedman profiilikuva
kehittämispäällikkö
050 363 1200