Babun synkkä tarina

Jotkut tarinat ovat niin kamalia, ettei niitä melkein pysty lukemaan. Tämä tarina 7-vuotiaasta Babusta on yksi niistä.

Babu saapui SOS-lapsikylään Nepalissa vuoden 2019 lopussa. Hän oli pelokas ja huolestunut, eikä luottanut muihin ihmisiin ympärillään. Babu ei halunnut kertoa nimeään, tai mistä hän oli kotoisin. Myöhemmin kuitenkin paljastui, että hänellä oli varovaisuuteensa hyvä syy.

Kastiton ja kaikkien hylkäämä

Babu vietti ensimmäiset lapsuusvuotensa pienessä kylässä Nepalissa. Hänen perheensä kärsi köyhyydestä ja he olivat kastittomia, mikä vaikutti merkittävästi heidän elämäänsä.

Yhtenä päivänä äiti pyysi Babua hakemaan hänelle vettä. Tämä on viimeinen asia, jonka Babu muistaa äitinsä tehneen.

Pian tämän jälkeen äiti kuoli, Babu sylissään. Äidin kuoleman jälkeen Babu oleskeli useita päiviä yksin äitinsä kanssa ennen kuin heidät löydettiin. Kun heidät lopulta löydettiin, Babu näki miten äidin eloton ruumis kannettiin ulos. Pian tämän jälkeen Babun isä päätti myös elämänsä ja Babu jäi aivan yksin.

Babu päätti lähteä etsimään ruokaa kadulta, missä ainoa keino oli kerjääminen. Jo 5-vuotiaana Babu ymmärsi, että kastittomana hän ei ollut monille minkään arvoinen. Kukaan ei halunnut katsoa hänen peräänsä tai antaa hänelle ruokaa. Tämän takia Babu joutui valehtelemaan kuuluvansa ylempään kastiin. Valhe paljastui kuitenkin nopeasti, ja rangaistukseksi pientä poikaa lyötiin ja potkittiin.

Babu eli jatkuvassa pelossa. Hänellä oli myös nälkä ja kylmä. Babu liikkui paikasta toiseen selviytyen riisinjyvillä, joita hän onnistui löytämään kaduilta. Hän ei koskaan uskaltanut käydä samassa paikassa kahdesti, sillä hän pelkäsi, että he saisivat selville, että hän kuuluikin ’niihin kastittomiin ihmisiin, joiden kanssa ei kuulunut olla tekemisissä’.

Säkissä loukussa

Kerjätessään kadulla Babu pisti nopeasti ihmiskauppiaiden silmään. Eräänä päivänä tuntemattomat miehet houkuttelivat Babun taloon sisälle luvaten hänelle ruokaa. Babu suostui, mutta astuessaan sisään miehet kävivät häneen kiinni ja laittoivat hänet säkkiin. Hänet aiottiin viedä torille myytäväksi.

Matkalla torille poliisi pysäytti epäilyttävältä näyttäneen miesporukan. Hän ihmetteli, mitä heillä oikein oli kantamissaan säkeissä. Ihmiskauppiaat sanoivat, että säkin sisällä oli meloneja, jotka heidän oli määrä myydä markkinoilla.

Kun Babu kuuli tämän, hän alkoi potkia ja huutaa säkissä. Siitä olikin apua, ja poliisi huomasi hänet. Ihmiskauppiaat saatiin kiinni, ja Babu oli lopulta vapaa. Ensin poliisi selvitti, kuka poika oli ja mistä hän oli kotoisin. Kun he huomasivat, ettei Babulla ollut kotia tai perhettä, he pyysivät apua Nepalin SOS-lapsikyläjärjestöltä.

Uusi äiti

SOS-lapsikylä otti Babun vastaan, ja hänestä tulikin nopeasti osa lapsikylä-äidin ja neljän sisaruksen muodostamaa lapsikylä-perhettä. Hänen vanhin sisarensa Anupa muistaa hyvin sen päivän, kun Babu tuli heidän luokseen.

– Babu ei voinut hyvin tullessaan luoksemme. Hän oli likainen ja täynnä haavoja ja naarmuja. Hänen vaatteensa olivat repaleiset. Babu oli todella peloissaan. Erityisesti hän pelkäsi miestä, jota hän kutsui ”parrakkaaksi mieheksi”, Anupa kertoo.

– Hän ei uskaltanut kertoa, mistä oli kotoisin, mikä hänen nimensä oli tai missä hänen vanhempansa olivat, sisko muistelee.

– Yritimme selittää hänelle, että hän on nyt meidän kanssamme ja että me rakastaisimme häntä. Hänen tarinansa oli nyt myös meidän tarinamme.

Lopulta Babu pystyikin kertomaan kokemuksistaan uudelle perheelleen. Hän kertoi lapsikylä-äidilleen elämästään kadulla ja pelottavista miehistä. Babu kertoi myös äidistään ja sanoi rakastavansa häntä. Babun lapsikylä-äiti Tara muistaa erityisesti, miten Babu puhui äidistään.

– Hän kaipasi äitiään niin paljon. Ensimmäisinä päivinä hän hoki koko ajan, että ”äitini rakastaa minua, äitini rakastaa minua”, lapsikylä-äiti muistelee.

Taran sydäntä särki, kun Babu kertoi kaikesta, mitä oli kokenut, ja siitä, että hän oli menettänyt molemmat vanhempansa.

– Auttaakseni Babua vein hänet temppeliimme, jossa näytin hänelle kuvia jumalistamme. Sanoin, että hänen vanhempansa ovat nyt heidän kanssaan. Babu kysyi minulta, lähettivätkö jumalat minut hänelle uudeksi äidiksi. Sanoin hänelle, että olen nyt hänen äitinsä ja tulen rakastamaan häntä, Tara kertoo.

Hitaasti mutta varmasti Babu sopeutui uuteen elämäänsä. Hänellä oli nyt äiti. Äiti, joka rakastaa häntä ja joka ei koskaan jätä häntä.

Pitkä prosessi

Huolenpidon, välittämisen ja turvallisten rutiinien kautta Babu on nykyään paljon onnellisempi, itsevarmempi ja luottavaisempi poika kuin aiemmin. Hän rakastaa viettää aikaa siskojensa kanssa. Kun hän saapui lapsikylään, hän sai jakaa huoneensa sisarensa Anupan kanssa. Babu kiintyi näin nopeasti Anupaan.

– Hän tarvitsi äitiä ja perhettä niin kipeästi, Anupa sanoo.

Anupa kertoo, että Babu tarvitsee paljon rakkautta lapsikylä-äidiltään. Babu haluaa olla hänen kanssaan koko ajan ja pelkää olla ilman häntä, vaikka äiti olisikin vain hetken poissa.

– Babu sanoo aina: ”Äiti, älä mene”, sillä hän pelkää menettävänsä myös uuden äitinsä. Mutta Babu tuntee olonsa turvalliseksi myös sisaruksiensa kanssa, Anupa kertoo.

– Kun Babu saapui lapsikylään, hän pelkäsi jopa istua jonkun muun vieressä, Anupa muistelee.

Nyt Babu rakastaa sisaruksiensa kanssa leikkimistä. Yhdessä he potkivat palloa, pelaavat korttia, kiipeilevät ja tanssivat.

– Olemme kuitenkin vielä varovaisia, kun leikimme ja pelaamme Babun kanssa. Emme halua olla liian rajuja häntä kohtaan edes leikillä, Anupa lisää.

Ylpeä perhe

Babusta tuli nopeasti rakastettu perheenjäsen. Anupa kertoo, että Babu on nopea oppimaan. Hän onkin jo oppinut sekä lukemaan että kirjoittamaan. Pian hän voi mennä kouluun muiden lasten kanssa.

– Hänellä on niin paljon toivoa ja niin paljon unelmia. Hän sanoo, että hänestä tulee isona lääkäri ja myös kuuluisa, Anupa nauraa.

Aina kun Babu näkee sisaruksiaan, hän hymyilee heille leveästi. Olemme niin ylpeitä hänestä.

Anupa kertoo, että monella lapsikylässä asuvalla lapsella on surullinen tarina taustallaan, ja tämä auttaa heitä ymmärtämään toisiaan.

– Tämä on koti niille lapsille, joilla ei ole perhettä. Ja me tarvitsemme ennen kaikkea rakkautta ja tukea, Anupa sanoo.

Synkkä luku Babun tarinassa on nyt ohi, ja aivan uusi luku on vasta alkamassa. Odotamme innolla tarinalle jatkoa.

Mitä ihmiskauppa on?

Ihmiskauppa on miesten, naisten ja lasten hyväksikäyttöä. Hyväksikäyttö tapahtuu pakottamisen tai väkivallan kautta ja sisältää usein pakkotyövoimaa tai pakottamista palveluiden tarjoamiseen. Ihmiskauppa on törkeä ihmisoikeusloukkaus.

Joka päivä yli miljoona lasta joutuu ihmiskaupan uhreiksi. Heitä hyväksikäytetään monin eri tavoin, kuten esimerkiksi pakkotyöläisinä, prostituoituina, elinten siirrossa tai lapsisotilaina.

Teksti: Suomennettu Norjan SOS-lapsikyläjärjestön aineiston pohjalta