Maailman pakolaispäivä 2021: 12-vuotiaan Ferhardin unelmana on oppia

”Nimeni on Ferhard, joka tarkoittaa äidinkielelläni ‘rohkeaa’. Olen 12-vuotias ja kotini on kaukana Irakissa, jossa asuin ennen perheeni kanssa.”

”En tiedä, olenko rohkea, mutta sen tiedän, että elämässäni on ollut monia haasteita tähän mennessä. Menetin isäni, kun olin hyvin nuori, joten jäin äitini hoivaan. Olin vasta yhdeksän vanha, kun saavuin Thessalonikiin Kreikkaan vuonna 2018.”

”Emme tunteneet ketään, ja kaikki oli meille niin uutta ja pelottavaa. Tunsin olevani todella eksyksissä ja yksin. Vuoden 2019 alussa meitä avustanut organisaatio kertoi meille SOS-lapsikyläjärjestön koulutuskeskuksesta, jossa minun kaltaisillani pakolaislapsilla oli mahdollisuus saada koulutuksellista tukea, oppia uusia asioita, leikkiä ja saada ystäviä. Se oli ensimmäinen kerta, kun osallistuin opetukseen, sillä kotimaassani olin ollut vielä liian nuori osallistumaan. Olin niin innoissani ja onnellinen! Se oli unelmieni täyttymys!”

”Kun aloin käydä SOS-lapsikyläjärjestön koulutukskeskusksessa, puhuin vain joitain sanoja kreikkaa ja minua hävetti. Opettajani olivat kuitenkin hyvin ystävällisiä ja auttoivat minua heti ensimmäisestä päivästä lähtien oppimaan lisää! En ole koskaan jättänyt oppituntia väliin ja pyysin jopa, että pääsisin oppitunneille myös viikonloppuisin, sillä en millään malttanut odottaa ystävieni tapaamista ja sitä, että pääsen testaamaan tietojani! Olen käynyt koulutuskeskuksessa jo yli kaksi vuotta, enkä pysty edes laskemaan, kuinka monta ystävää olen saanut tai kuinka monta asiaa olen oppinut!

”Kun ajattelen tähänastista opiskeluani, olen sitä mieltä, että kreikan kieltä on helppo oppia, jos sitä rakastaa. En ole kovin hyvä matematiikassa, mutta rakastan ratkoa tehtäviä kreikan, englannin ja saksan kielillä. Lisäksi pidän todella paljon tietokoneista sekä taide- ja käsityöprojekteihin  osallistumisesta.”

”Opettajilta saamani tuki ei rajoittunut vain kouluarvosanoihin. He tukivat minua myös silloin, kun äidilläni oli terveysongelmia ja kun hän oli hyvin surullinen ja yksinäinen isoäitini kuoleman jälkeen. Olin ainoa, joka huolehti hänestä ja samaan aikaan minun piti myös käydä koulua ja osallistua oppitunneille. Selvisimme kuitenkin tilanteesta!”

”Suurin unelmani on tulla luokanopettajaksi ja auttaa muita lapsia oppimaan ja uskomaan itseensä! Roolimallejani ovat opettajani SOS-lapsikyläjärjestön koulutuskeskuksessa, koska he uskoivat minuun, tukivat minua ja auttoivat minua taas unelmoimaan! ”

Ferhard ja hänen äitinsä kulkivat pitkän matkan Irakista Kreikkaan loppuvuodesta 2018. Ferhardin oppituntien ja koulunkäynnin tukemisen lisäksi hänen äitiään on tuettu esimerkiksi terveyspalveluihin osallistumisessa. Lisäksi perhe saa kuukausittain ruoka-apua ja muita välttämättömiä tarvikkeita.  

Kuvat: Giorgos Moutafis