Iloisia kohtaamisia ja vertaistukea

10.6.2021
Tarinoita Suomesta
suurperheestä kuva istumassa isolla kivellä puistossa

Mummun ja vaarin tupa on vantaalaiselle Lampelan suurperheelle tärkeä hengähdyspaikka. Kun neljäs lapsi syntyi, tultiin synnytyssairaalastakin suoraan tuvalle syömään.  

Ensimmäisen kerran Lampelan, silloin vielä kolmilapsinen, perhe vieraili SOS-Lapsikylän Hakunilassa toimivalla Mummun ja vaarin tuvalla nelisen vuotta sitten.  

– Aluksi jo ihan pelkästään ajatus siitä, että joku toinen tekee kerran viikossa ruuan, tuntui aivan mahtavalta helpotukselta, mutta myöhemmin olemme saaneet huomata, että tupatoiminta antaa elämään paljon muutakin, Laura-Kaisa sanoo. 

– Kun toiseksi nuorimmaisemme, nyt 3-vuotias Viola-Emilia, syntyi, tulimme synnytyssairaalasta suoraan Hakunilan tuvalle. Täällä odottivat mummut ja vaarit, lasten kaverit ja lämmin ruoka, pariskunta hymyilee. 

Kodinomainen tunnelma 

Mummun ja vaarin tuvilla eri sukupolvet kohtaavat luontevasti toisensa ja ystävyyksiä solmitaan yli sukupolvirajojen.  

– Minä olen jutellut paljon Heikki-vaarin kanssa – oikein toivon aina, että Heikki olisi paikalla. Meille on muodostunut hyvä suhde, Esko kertoo. 

– Tuvalla on välittävä tunnelma. Jos ei pariin viikkoon pääse itse paikalle, joku huudahtaa jo ovensuussa, että ”Ihanaa, kun tulit”, Laura-Kaisa kertoo. 

Lampelan perhe on ystävystynyt tuvalla toisen suurperheen kanssa. Yhteyttä pidetään tiiviisti tupatoiminnan ulkopuolellakin. 

– Lapsille tupakavereista sekä mummuista ja vaareista on tullut tärkeitä ja poikkeusolojen aikanakin lapset kysyivät usein, mennäänkö tuvalle ja heitä selvästi harmitti, kun emme voineet mennä.  

Lampeloihin ovat jättäneet erityisen muistijäljen ne kerrat, kun on vietetty jonkun syntymäpäiviä, askarreltu pääsiäistipuja tai koristeltu joulupipareita. 

– On hienoa, että tuvilla vaalitaan perinteitä, jotka saattavat joissain perheissä unohtua tai jäädä kiireen jalkoihin, Esko toteaa. 

– Omaa stressiä on helpottanut se, että on saanut jutella muiden aikuisten kanssa. Koen, että elämäni suurimpia voimavaroja vuonna 2018, kun oma elämäntilanne oli kuormittava, oli nimenomaan Mummun ja vaarin tupa. Solmin luottamuksellisen ja tärkeän suhteen silloisen SOS-Lapsikylän työntekijän kanssa, jolta sain paljon tukea, Laura-Kaisa muistelee. 

poika ja tyttö keinumassa

 

Vertaistukea ja voimavaroja

– Ajattelen, että paikallinen matalankynnyksen toiminta on juuri sitä, mitä lapsiperheet tarvitsevat arjen tueksi. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen ovat sekä lapselle että aikuiselle tärkeitä kokemuksia. Tuvalla saa vertaistukea, on avartavaa nähdä, että muillakin perheillä on haasteita, Laura-Kaisa toteaa. 

Hän korostaa myös sitä, miten tärkeää lastenkin on nähdä, että maailmassa on monenlaisia perheitä: maahanmuuttajataustaisia, yksinhuoltajia, adoptioperheitä.  

– Erityisen arvokasta on sukupolvien kohtaaminen. Mummut ja vaarit ovat avuksi meille ja saavat siitä varmasti iloa ja merkityksellisyyden kokemuksia itselleen. Tosi monilla perheillä ei ole isovanhempia tai he asuvat kaukana, jolloin tuvan mummut ja vaarit muodostuvat todella tärkeiksi. 

Lampelan perheellä on omatkin isovanhemmat, mutta silti vara-mummut ja -vaarit ovat läheisiä. 

– Lapsen elämässä ei varmasti koskaan voi olla liikaa välittäviä aikuisia, Lampelat sanovat. 

Laura-Kaisa nostaa esiin myös toiminnan taloudellisen tuen. Monelle lapsiperheelle ilmainen ateria kerran viikossa on merkittävä kädenojennus.  

– Tämän tyyppinen ennaltaehkäisevä, vapaamuotoinen toiminta on äärettömän tärkeää ja tukee lapsiperheiden jaksamista, Lampelat tiivistävät tupatoiminnan merkityksen. 

Teksti: Pirkko Soininen

Mummun ja vaarin tuvat 

Tupatoiminta on osa SOS-Lapsikylän Lähellä – sukupolvet toistensa tukena -hanketta. 

Tuville ovat tervetulleita kaikki lähialueiden lapsiperheet

Tuvat sijaitsevat Espoon Karakalliossa ja Suvelassa sekä Vantaalla Hakunilassa, Myyrmäessä ja Koivukylässä. Lisäksi toimii virtuaalitupa. 

Toimintaa on tuvilla kerran viikossa. 

Valokuvaaja

Pekka Lähteenmäki