Etiopiassa nuoret jakavat vanhemmille tietoa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta

Etiopiassa Iteyan kylässä nuoret istuttavat puita sekä oppivat kastelutekniikoista ja viljelymenetelmistä sopeutuakseen muuttuvaan ilmastoon. He välittävät oppimiaan tietoja vanhemmilleen ja kyläyhteisölle.

Keltaiset vehnäpellot huojuvat tuulessa horisontissa. Ensisilmäyksellä loivasti kumpuileva alue näyttää hedelmälliseltä ja tuottavalta. Pölypilvet paljastavat hevoskärryt ja aasilaumat kaupunkia kiertävillä kuoppaisilla teillä. Autoja on vähän. Ihmiset ovat matkalla markkinoille. He matkustavat kolme tuntia ansaitakseen 50–100 birriä, joka vastaa noin kolmea euroa. Monet ihmiset ovat köyhiä. Jokainen birr ansaitaan kovalla työllä.

Alueen pellot on jaettu monien perheiden kesken ja jokainen omistaa vain pienen osan maata. Sadot ovat pienentyneet jo vuosien ajan eroosion ja kuivuuden vuoksi. Viljelijät eivät tunne nykyaikaisia ​​kastelujärjestelmiä ja viljelytekniikoita, mikä hankaloittaa tilannetta entisestään.

”Näen kuinka paljon maanviljelijät kärsivät”, sanoo paikallisen koulun johtaja Kedir Abdo Ketebo. ”Köyhdytetty maaperä tuo vähemmän tuloja ja perheet köyhtyvät entisestään.” Metsäkadot ja monokulttuuri, eli yksittäisten viljelykasvien viljely, ovat osa ongelmaa, selittää Kedir. Hän ei kuitenkaan halua syyttää perheitä. ”He eivät vain tiedä, miten muuttaa toimintaansa paremmaksi”, hän sanoo.

Koska melkein kaikki alueen koululaiset tulevat maanviljelijäperheistä, Kedirin mielestä nuorten kouluttaminen ilmastonmuutoksesta ja uusista maanviljelytekniikoista on avain yhteisön sopeutumiseksi. 

Ilmastonmuutos ja ruokaturva kietoutuvat yhteen

Etiopian SOS-lapsikyläjärjestön projektipäällikkö Tadesse Abebe kysyi oppilailta, tietävätkö he, mitä ilmastonmuutoksella tarkoitetaan. Vastauksena on vaivaantunut hiljaisuus. Yhtäkkiä kuitenkin 16-vuotias tyttö vaaleanpunaisessa t-paidassa, Tadelech, toteaa matalalla äänellä: ”Jos ilmasto voi hyvin, myös me voimme hyvin. Jos ilmasto taas voi huonosti, kasvit kuolevat ja me näemme nälkää.”

Niin yksinkertainen kuin hänen muotoilunsa onkin, Tadelech avaa sen avulla tärkeän yhteyden ruokaturvan ja ilmastonmuutoksen välillä. Hän haluaa olla roolimalli ja opettaa muita. Vaikka nuorella 16-vuotiaalla on rajalliset vaikuttamismahdollisuudet, on Tadelechin asenne oikea. Kun hän ja muut oppilaat oppivat viljelymenetelmistä ja kastelutekniikoista, he voivat välittää tietoa vanhemmilleen ja kyläyhteisölle.

Kolme yhteisön jäsentä seisoo puiden varjossa vasta sementoitujen kastelukanavien lähellä. He ovat kaikki isiä ja maanviljelijöitä. ”Ottaisitteko vastaan lastenne neuvoja viljelymenetelmistä ja kastelusta?” kysyy projektipäällikkö Tadesse. Kaikki kolme miestä nyökkäävät. ”Olemme olleet riippuvaisia ​​hallituksen hätäavusta 13 vuoden ajan jatkuvan kuivuuden takia”, sanoo Taha, lommoposkinen mies palestiinalaishuivissa. Hän sanoo olevansa avoin oppimiselle.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät perheiden arjessa

Ilmastonmuutoksen ja metsien häviämisen seuraukset ovat vakavia Etiopiassa. Elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan vain noin 16 prosenttia maan pinta-alasta on tällä hetkellä metsää. Vakava maaperän eroosio, hupenevat vesivarat ja sateen puute tekevät ihmisten elinolot erittäin vaikeiksi. Kuivuusjaksot aiheuttavat yhä uudelleen viljelysatojen tuhoutumisen. Ilmastokriisin vaikutukset uhkaavat lukuisia etiopialaisia perheitä, jotka elävät pienten peltojensa tuotoista.

Muutama vuosi sitten hallitus alkoi kuitenkin istuttaa alueelle puita ja kasvattaa monipuolisemmin erilaisia ​​kasveja. ”Näemme hitaasti muutoksia sadoissa sekä eroosion vähenemisessä”, sanoo maanviljelijä Taha. 42-vuotiaan miehen kasvoilta voi nähdä eletyn elämän merkkejä. Syvät uurteet piirtävät hänen kasvojaan. Hänen isot, karkeat kätensä pitävät kuokkaa, jonka kanssa hän suuntaa töihin.

”Lapsena tämä alue oli täynnä akaasiapuita. Nyt kaikki puut ovat poissa ja tarvitsemme apua. Teemme tietysti kaikkemme tilanteen muuttamiseksi”, Taha sanoo ja muut miehet nyökkäilevät.

Suunnitelmana 20 miljardin puun istuttaminen

Tälle Kaakkois-Etiopian alueelle on keskitetty kansallinen metsityshanke, jota kutsutaan “vihreäksi perinnöksi”. Etiopia aikoo istuttaa 20 miljardia puuta viiden vuoden aikana ilmastonmuutoksen torjumiseksi. SOS-lapsikyläjärjestö osallistuu hankkeeseen istuttamalla 17 000 puuta kuuden koulun piha-alueilla. Lisäksi lapset ja nuoret oppivat tekniikoita, joiden avulla voidaan saavuttaa parempia satoja. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi tippakastelu- ja agrometsätalousmenetelmät.

Koronapandemiasta johtuva koulujen sulkeminen viivästytti hanketta. Puiden istuttamisen ja koulutusohjelmien on kuitenkin tarkoitus käynnistyä tänä vuonna, ja niihin osallistuu noin 3000 lasta ja heidän vanhempaansa. Hankkeen toisessa vaiheessa keskitytään työllistymismahdollisuuksiin niin sanottujen “vihreiden työpaikkojen” parissa. 

”Tavoitteenamme on lisätä tietoisuutta siitä, että jokainen on vastuussa ympäristöstä, tulevaisuudesta sekä samalla myös tulevien sukupolvien tulevaisuudesta”, sanoo Etiopian SOS-lapsikyläjärjestön projektipäällikkö Tadesse. Agrometsätalous on erityinen maatalouden muoto, jossa maa- ja metsätalouden eri elementtejä hyödynnetään maaperän hedelmällisyyden lisäämiseksi ja eroosion torjumiseksi kestävällä tavalla.

”Etiopiassa ympäristön- ja ilmastonsuojelu liittyvät läheisesti ruokaturvaan. Jos onnistumme hillitsemään ilmastonmuutosta ja haitallisia maatalouden vaikutuksia, ennaltaehkäisemme samalla myös nälkää ja maaseudun väestöpakoa”, Tadesse lisää. ”Koronapandemia on jälleen kerran osoittanut meille, kuinka haavoittuvia olemme ja mitä tapahtuu, jos emme vastaa luonnon antamiin varoituksiin. Kuinka monta kuivuutta tai heinäsirkkojen, tulvien ja virusten vitsausta tarvitsemme, ennen kuin ymmärrämme? Ei, nyt on aika toimia lastemme hyvinvoinnin puolesta.”

Se, että 16-vuotiaan Tadelechin kaltaiset lapset ymmärtävät, että heidän hyvinvointinsa liittyy läheisesti planeetan hyvinvointiin, osoittaa, että Tadessen ja SOS-lapsikyläjärjestön projektitiimin työ Etiopiassa tuottaa hedelmää.

Alkuperäinen englanninkielinen teksti: Katharina Ebel

Kuvat: Alea Horst