Mikä on lapsen etu?

Lapsen etu on aina otettava huomioon ja asetettava ensisijaiseksi ratkaisukriteeriksi lasta tai lapsiryhmää koskevissa tai lapseen tai lapsiryhmään vaikuttavissa ratkaisuissa.

Lapsen edun ensisijaisuus on lapsen oikeuksien sopimuksen ja kansallisen lapsia koskevan sääntelyn läpileikkaava johtava periaate. Lapsen etu on lapsen oikeus, tulkintaperiaate ja menettelysääntö. Tämän verran tiedämme varmasti. Samoin kuin sen, että lapsella tai lapsilla on oikeus ilmaista mielipiteensä itseään koskevassa tai lapseen vaikuttavassa asiassa, ja mielipide on otettava huomioon lapsen edun arvioinnissa. 

Kenelläkään ei ole, eikä voi tai saakaan olla, valmista vastausta siihen, mikä on lapsen etu. Lapsen etu on nimittäin aina arvioitava erikseen.

Lapsen etua arvioitaessa on otettava huomioon lapsen tai lasten ikä, kehitystaso, mielipide ja kokonaistilanne laaja-alaisesti ja monipuolisesti sekä arvioitava kattavasti vaihtoehtoisten ratkaisujen myönteiset ja kielteiset vaikutukset lapsen etuun. Lapsen edun arviointi kohdistuu paitsi käsillä olevaan hetkeen myös tulevaisuuteen. 

Lapsen edun arviointi ei ole yksinkertainen tehtävä, eikä siihen ole olemassa kaiken kattavaa valmista sabluuna. Lapsen edun arviointiin pitää suhtautua vakavasti, koska ratkaisulla on aina pitkälle meneviä vaikutuksia lapsen tulevaisuuteen ja oikeuteen kehittyä täyteen potentiaalinsa. Lapsen edun arviointi on tehtävä ajan kanssa ja riittävällä tietopohjalla.

Lapsen etu ohjaa tuen tarpeen arviointia ja palvelujen järjestämistä

Sosiaalihuollon lainsäädäntö antaa poikkeuksellisen hyvät työvälineet lapsen edun arviointiin.  Sosiaalihuoltolaissa ja lastensuojelulaissa on molemmissa lapsen edun arviointia ohjaavat säännökset. Kummassakin laissa luetellaan lapsen edun arvioinnissa huomioon otettavat tekijät.

Kulloinkin lapsen etua arvioivalta viranhaltijalta edellytetään vaihtoehtoisten toimenpiteiden ja ratkaisujen vertailua keskenään.

Lapsen edun vaihtoehtoja vertailevan arvioinnin tarkoituksena on löytää lapsen kannalta paras ratkaisu sosiaalihuollon tuen tarvetta arvioitaessa ja palveluja järjestettäessä. Säännösten tarkoituksena on auttaa sosiaalihuollon viranhaltijaa valitsemaan lapsen tarpeita parhaiten vastaava, riittävä ja oikea-aikainen palvelu, jolla tuen tarve voitaisiin poistaa tai vähentää siten, että lapsen kehitys, hyvinvointi ja toimintakyky tulevat turvatuiksi.

Konkreettisena esimerkkinä lapsen edun vertailevasta arvioinnista on tilanne, jossa punnitaan, kumman lain lastensuojelulain vai vammaispalvelulain mukaiset palvelut vastaavat paremmin sairaan tai vammaisen lapsen tarpeisiin. Jos lapsen kasvuolosuhteissa tai huolenpidossa ei ole lapsen terveyttä ja kehitystä vaarantavia puutteita, lapsi on sosiaalihuoltolain määritelmän mukaisesti erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi ja vertailevan arvioinnin antama vastaus on vammaispalvelulaki ja perhesosiaalityö. Valitettavasti lapsen edun vertaileva arviointi ei kuitenkaan toteudu tarkoitetulla tavalla käytännössä.

Lapsen etu ei ole, eikä saa olla pelkästään abstrakti sanapari

Lapsen etu ei voi toteutua, jos sitä ei tosiasiallisesti edes arvioida. Osoitukseksi lapsen edun arvioinnista ja huomioon ottamisesta ei riitä se, että sosiaalihuollon viranhaltija sanoo ratkaisun olevan lapsen edun mukainen. Sosiaalihuollon tulee kaikkinensa olla avointa ja näkyvää, ollakseen luotettavaa.

Sosiaalihuollon asiakirjalaki ja lastensuojelulaki velvoittavat kirjaamaan lasta koskeviin asiakirjoihin kaikki seikat, jotka vaikuttavat lasta koskeviin ratkaisuihin ja ovat merkityksellisiä perhesosiaalityön tai lastensuojelun suunnittelun, seurannan, toteuttamisen ja valvonnan kannalta. Lapsen etu on lasta koskevassa asiassa aina ensisijainen ratkaisukriteeri. Lapsen edun vaihtoehtoja vertailevan arvioinnin on oltava dokumenttien tasolla näkyvää ja avointa, jotta se on uskottavaa.

Perustuslain mukaan julkisessa toiminnassa, perhesosiaalityössä ja lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa, on noudatettava tarkasti lakia.

Lapsen edun arviointia koskevat säännökset ovat paitsi hyviä työvälineitä myös velvoittavaa lainsäädäntöä. Lapselle on turvattu erityisenä ihmisoikeutena oikeus saada etunsa arvioiduksi, huomioon otetuksi ja asetetuksi ensisijaiseksi ratkaisukriteeriksi. Tämänkin lapsen oikeuden vastapainona on aikuisen velvollisuus toteuttaa se käytännössä.