Lastensuojelulakia moititaan sijoitettujen lasten ihmisarvon kustannuksella

Medialla tuntuu olevan loputon tarve moittia lastensuojelulakia ja esittää perusteettomia väitteitä siitä, että laki estää suojelemasta sijaishuoltoon sijoitettuja lapsia. Toimittajilla on juttuja kirjoittaessaan puutteellista ja väärää tietoa lastensuojelulaista. He ovat joko itse tulkinneet lakia tai saaneet tietonsa haastattelemiltaan laitosten edustajilta. Jos virheelliset tiedot on saatu haastatelluilta, he eivät ole osanneet soveltaa lakia oikein lapsen suojelemiseksi. Erittäin huolestuttavaa.

Yhtenä argumenttina kirjoittelussa on käytetty sitä, että laki on sama kaikille lastenkodeille ja lapsille – pienistä päihderiippuvaisiin. Pitää paikkansa. Pienet lapset sijoitetaan kuitenkin pääsääntöisesti perhehoitoon, ei laitoksiin. Lapsen perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuvat rajoitustoimenpiteet ovat laissa taas tarkoitettu juuri niille lapsille, joiden käyttäytymisen ja itseään vahingoittavan toiminnan rajaaminen – lasten suojeleminen – vaatii enemmän kuin tavanomainen kasvatus mahdollistaa vastaavanikäisten lasten kohdalla.

Lapsi on lastensuojelulaitoksessa siksi, että yhteiskunta on antanut hänelle suojelulupauksen.

Lastensuojelulaitoksessa lapsen vapauksiin ja oikeuksiin voidaan lastensuojelulain nojalla puuttua samalla tavalla kuin vangin vapauksiin ja oikeuksiin vankilassa vankeinhoitolain nojalla. Vanki on vankilassa siksi, että hän on tehnyt rikoksen, josta hänet on tuomittu rangaistukseen. Lapsi on lastensuojelulaitoksessa siksi, että yhteiskunta on antanut hänelle suojelulupauksen.

Lapsen kehitys ja hyvinvointi ovat aikuisten vastuulla

Asian käsittely mediassa on ajoittain saanut synkkiä sävyjä ja sijaishuoltoon sijoitettuja lapsia on suorastaan demonisoitu, vähintäänkin leimattu. Samaan aikaan esimerkiksi SOS-Kehittäjänuoret ovat omalla toiminnallaan pyrkineet vähentämään stigmaa, joka liittyy lastensuojelun asiakkuuteen ja lapsen huostaanottoon.

Keskustelussa tunnutaan unohtavan, että puhutaan lapsista.

Kaikki alle 18-vuotiaat ovat ongelmistaan riippumatta lapsia, jotka tarvitseva aikuisten tukea, ohjausta ja kannustusta – ja ovat siihen oikeutettuja. Laitosten henkilöstön pääasiallinen tehtävä on hoitaa ja kasvattaa lasta ensisijaisesti lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista vastuussa olevien vanhempien sijaan. Sijaishuoltoon sijoitetuilla lapsilla on muiden lasten kanssa yhtäläinen, ellei peräti vahvempi, oikeus hoivaan ja huolenpitoon, jota lapsi tarvitsee kasvaakseen täyteen potentiaaliinsa.   

Keskustelussa tunnutaan unohtavan myös se, että päihderiippuvuus on sairaus siinä, missä diabetes tai syöpäkin. Päihderiippuvuuden kehittyminen edellyttää toistuvaa kyseisen aineen käyttöä, joka johtaa riippuvuuteen liittyviin aivo- ja psykososiaalisiin muutoksiin kerrotaan THL:n sivuilla. Lapsen päihderiippuvuus on näin ollen kehittynyt ja vaikeutunut aikuisten seuratessa vieressä.

Millä oikeudella keskustelussa siis osoitetaan sormella päihderiippuvaista lasta ja voivotellaan aikuisten vaikeaa tehtävää?

Sanoilla on voima, sanojalla vastuu

Lapset ovat lastensuojelun asiakkaita. Heitä tulee kohdella yksilönä ja erityisen haavoittuvassa asemassa olevana lapsiryhmänä siten, että heidän ihmisarvoaan ei loukata. Myös sijaishuoltoon sijoitettua lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti.   

Sanoilla on merkitystä. Sanat voivat nostaa tai alistaa. Sanat voivat eheyttää tai rikkoa. Sanat voivat kannustaa tai loukata. Sanoihin liittyy vastuu. Joskus sanat ovat itseään toteuttava ennuste.

Yhdelläkään lastensuojelun työntekijällä tehtävästä riippumatta ei ole oikeutta puhua asiakaslapsista epäkunnioittavaan ja leimaavaan sävyyn mediassa. Lastensuojelun työntekijät eivät saa omilla sanoillaan lisätä huostaanottoon liittyvää stigmaa. Lastensuojelun työntekijöiden tehtävänä on seistä lapsen rinnalla, olla olemassa asiakaslasta varten, ei lasta vastaan.