Uhkana menetetty sukupolvi – koronapandemia on korostanut yksin kasvamisen vaikeutta

BLOGI Ingrid Maria Johansen, kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön toimitusjohtaja

On kulunut vuosi siitä, kun pandemian torjumisen nojalla voimaan asetetut yhteiskuntien poikkeusolot alkoivat vaikuttaa elämäämme. Monilla on ollut vaikeuksia selviytyä – olipa kyseessä sitten työttömyys, koulujen sulkeminen, läheisen menettäminen tai yksinäisyys. Vastoinkäymisten kohtaaminen on alleviivannut myös sitä, ketkä ympärillä olevista ihmisistä ovat tukena juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsee.

Aikuisuuden kynnyksellä oleville nuorille tämä vuosi on ollut todella vaikea. Kuvittele, että siirtyessäsi itsenäiseen elämään sinulla ei olisi ketään tukenasi – ei perhettä tai turvaverkostoa. Tai ehkä vanhempasi olisivat liian kuormittuneita tarjoamaan sinulle tarvitsemaasi rakkautta ja ohjausta. Tämä on todellisuutta miljoonille nuorille.

Maailmanlaajuiset tilastot ovat kiistattomia: vaikka itse koronavirus ei välttämättä ole suora terveysuhka lapsille ja nuorille, pandemian sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset sen sijaan kohdistuvat korostuneesti nuoriin, etenkin jo valmiiksi heikommassa asemassa oleviin. Jo nyt on raportoitu köyhyysasteen noususta ja epätasa-arvon syvenemisestä koulutuksessa. Samaan aikaan Kansainvälinen työjärjestö ILO varoittaa, että meillä on käsillämme todellinen riski ”menetetystä sukupolvesta”, sillä pandemia on iskenyt rajusti etenkin nuorten työpaikkoihin – nuorten menettämien työpaikkojen määrä on kaksinkertainen verrattuna aikuisten vastaavaan lukuun.

Niille nuorille, jotka ovat olleet sijaishuollon piirissä tai jotka tulevat vaikeuksissa olevista perheistä – tänä päivänä arviolta joka kymmenes lapsi maailmassa – nämä haasteet ovat usein moninkertaisia. Yksi tällaisista nuorista on marokkolainen Kawtar. Ennen pandemian puhkeamista hän oli juuri valmistumassa ja aloittamassa innolla harjoittelun hotelli- ja ravintola-alalla. Sitten pandemia iski sulkien samalla maailman ja sen tarjoamat mahdollisuudet Kawtarin nenän edestä. Hän palasi hetkeksi nuorisokotiin yhdessä monien muiden sijaishuollosta itsenäistyneiden nuorten kanssa. Kawtarin mukaan nuorisokodissa nuorten kokema stressi oli käsinkosketeltavaa.

SOS-lapsikyläjärjestön jo ennen pandemiaa teettämässä tutkimuksessa kävi ilmi, että ilman vanhempiensa hoivaa kasvaneet nuoret ovat puolitoista kertaa todennäköisemmin työttömiä ja kokevat suurempia vaikeuksia kokopäiväisen työpaikan saamisessa kuin muut ikätoverinsa. Tutkimukseen osallistui lähes 2000 nuorta yli 25 maasta. Lisäksi järjestömme YouthCan! -nuorisotyöllistämisohjelman osallistujille hiljattain teetetyssä tutkimuksessa 52 % kertoi, että pandemian pääasiallisia seurauksia heidän elämässään ovat olleet työttömyys, taloudellisen tilanteen heikkeneminen tai vaikeudet yrityksen pyörittämisessä.

“COVID-19 on vaikuttanut paitsi minuun myös perheeseeni. Aiemmin opiskelin ja työskentelin ja pystyin tukemaan perhettäni taloudellisesti – vaikka summat eivät olleetkaan suuria. Tällä hetkellä en käy töissä; siksi kaikki on äitini kontolla. Niin hänen kuin meidänkin on ollut vaikeaa nähdä hänet sellaisessa tilanteessa. Hän pyrkii aina pääsemään eteenpäin. Siitä tässä kaikessa on kyse: eteenpäin pääsemisestä.”

YouthCan! -työllistämisohjelman osallistuja

On valitettavasti selvää, että pandemia tulee pyyhkimään pois vuosien työn tulokset vakaan kehityksen edistämisessä. Silti meillä on toivoa. Tiedämme, että kriiseissä piilee myös mahdollisuus. Voimme rakentaa kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta huomisen aikuisille.

Perheiden vahvistaminen on yksi tärkeimmistä toimista, josta voimme aloittaa, jotta lapset voisivat kasvaa vakaiden ihmissuhteiden ympäröimänä. Näinä vaikeina aikoina meidän on lisättävä sosiaalipalveluja, suojelua ja ohjattava suoraa taloudellista tukea vaikeuksissa oleville perheille, jotta he voivat pysyä yhdessä. On tärkeää, että varmistamme kaikkien lasten ja nuorten pääsyn koulutukseen ja investoimme digitaalisen kuilun kaventamiseen. Emme saa aliarvioida pandemian mielenterveydelle aiheuttamia kustannuksia. Nuoret, varsinkin ne joilla ei ole ketään kehen tukeutua, tarvitsevat psykologista tukea, ohjausta ja rohkaisua enemmän kuin koskaan – mielenterveyden ammattilaisten, hoitajien, mentorien ja ikäisensä taholta.

Ennen kaikkea meidän on kuitenkin kuunneltava lasten ja nuorten ääntä, oltava läsnä ja reagoitava heidän tarpeisiinsa epävarmuuden edessä. Meidän on tuettava nuorisoverkostoja ja nuorten aloitteita sekä kannustettava heitä vaikuttamaan omaan elämäänsä koskeviin asioihin.

Olemme SOS-lapsikyläjärjestössä keränneet lupaavia kokemuksia: maailmanlaajuinen YouthCan! -työllistämisohjelma on innovatiivinen kumppanuus yritysten ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Haavoittuvassa asemassa olevat nuoret kehittävät työelämätaitojaan ja yritysten vapaaehtoiset toimivat heille mentoreina. Siirtymällä onnistuneesti etäyhteyksiin ohjelma pystyi tukemaan useampia nuoria kuin olimme uskaltaneet kuvitellakaan. Aiemmin mainittu marokkolainen Kawtar oli heidän joukossaan. Nykyään hän työskentelee pikaruokaravintolassa, mutta Marokon yhteiskunnan avautuessa uudelleen hän toivoo aloittavansa työharjoittelun matkailualalla.

SOS-lapsikyläjärjestö on sitoutunut olemaan olennainen osa koordinoitua maailmanlaajuista liikettä tukea riskiryhmässä olevia lapsia ja nuoria. Haluamme olla mukana saamassa maailmaa takaisin raiteilleen kohti vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteita ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia. Meillä on yhdeksän vuotta aikaa saavuttaa asetetut tavoitteet ja siihen tarvitsemme yhteistyötä: hallituksia, kansalaisyhteiskuntaa, hoiva-alan työntekijöitä ja palveluntarjoajia, perheitä ja lapsia.

Pandemian vuosipäivänä, kun monet odottavat elämän palaavan ”uuteen normaaliin”, emme saa unohtaa niitä, joiden elämään pandemia on tuonut aivan erityisiä haasteita: miljoonia lapsia, jotka kasvavat yksin. Tämän päivän tekomme ovat huomisen perintö.