Lastensuojelun perhehoito on kahden lain loukussa

Perhehoidon järjestämistä, toteuttamista ja valvontaa säätelee samanaikaisesti kaksi soveltamisalaltaan toisistaan poikkeavaa lakia. Lainsäädännön näkökulmasta katsottuna lastensuojelun perhehoidon tilanne on vähintäänkin epäselvä ja sekava. Perhehoidon toimijoilla ei aina ole myöskään riittävää laintuntemusta, mikä tuo lisähaastetta julkisen toiminnan lainmukaiseen toteuttamiseen.

Nykyisen sääntelyn mukaan perhehoitoon sijoitettuun lapseen ja lapsen perhehoidon valvontaan sovelletaan lastensuojelulakia. Lastensuojelulaki määrittelee myös lapsen, huoltajan, perhehoitajan ja sosiaalityöntekijän oikeudellisen aseman sijaishuollon aikana. Perhehoitoa sosiaalihuollon palveluna sekä perhehoitajan oikeuksia ja asemaa suhteessa kuntaan ja myös perhehoidon valvontaa säätelee myös perhehoitolaki. Perhehoitolaki ei vaikuta lapsen asemaan ja oikeuksiin sijaishuollon aikana millään tavoin.

Perhehoitolaki on perhehoitoa yleisesti säätelevä laki, jota sovelletaan paitsi lasten myös vammaisille, iäkkäille sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujille järjestettyyn perhehoitoon. Lastensuojelun perhehoidon sisältö ja laatuvaatimukset tulevatkin lastensuojelulaista, jonka mukaisesti lastensuojelun perhehoitoa on toteutettava.

Lastensuojelulaki ohjaa lastensuojelun perhehoitoa

Lastensuojelun perhehoito on osa sosiaalihuollon palvelujärjestelmää – sosiaalipalvelu, joka järjestetään lastensuojelulain nojalla. Perhehoitaja hoitaa viranomaisen puolesta julkista hallintotehtävää, jonka sisältönä on sijaishuollossa olevan lapsen hoito- ja kasvatus.

Lastensuojelun perhehoito on ollut jo kymmenisen vuotta ensisijainen sijaishuollon järjestämisen muoto laitoshuoltoon verrattuna, jos se on lapsen edun mukaista. Perhehoidon ensisijaisuus ja lapsen edun mukaisuus ei ole automaatio, vaan se pitää aina arvioida lapsikohtaisesti. Arvioinnissa pitää ottaa huomioon lapsen iän ja kehitystason lisäksi lapsen yksilöllinen tilanne ja tarpeet sekä muut lapsen edun arviointiin vaikuttavat tekijät. Yli puolet sijoitetuista lapsista on tällä hetkellä perhehoidossa.

Oikeudellisesti perhehoito vastaa laitoshuoltoa paitsi, että perhehoidossa ei saa käyttää rajoitustoimenpiteitä, eikä perhehoitajalla ole oikeutta käyttää julkista valtaa. Perhehoitajan oikeudellinen asema lapsen lastensuojeluasiassa ei poikkea laitoksen edustajan asemasta. Lapsen perus- ja ihmisoikeudet ovat – tai ainakin niiden pitäisi olla – yhtä vahvasti suojattuja perhehoidossa kuin laitoshuollossa. 

Yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksella lastensuojelusta olen käytännössä kohdannut kaikki haasteet – suorasta vastarinnasta huvittuneeseen epäuskoon – jotka liittyvät lain vaatimusten viemiseen yksityiskodissa toteutettavaan perhehoitoon. Aika tuntuisi kuitenkin nyt olevan otollinen sille, että lainsäädäntö hitsataan kiinteäksi osaksi lastensuojelun perhehoidon rakenteita.

Lastensuojelun perhehoidon valvonnan tehostaminen edellyttää lain muuttamista

Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa (2019) todetaan, että kuntien vastuulle kuuluvan perhehoidon valvonnassa on puutteita, eikä aluehallintovirastoilla ole riittäviä toimivaltuuksia kotona tapahtuvaan perhehoidon valvontaan. Eduskunnan tarkastusvaliokunta on tuoreessaan lausunnossaan (24.2.2021) todennut, että erityistä huomiota tulee kiinnittää perhehoidon valvontaan, jonka pitäisi toteutua nykyistä yhdenmukaisempana eri puolella Suomea. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että lastensuojelupalveluiden valvontajärjestelmä on monimutkainen ja toimijoita on useita.

Yhdyn valokunnan näkemykseen valvontajärjestelmän monimutkaisuudesta ja aivan erityisesti perhehoidossa. Perhehoitajan ja kunnan välistä suhdetta säätelevä perhehoitolaki velvoittaa nimittäin valvomaan, että perhehoitoa toteutetaan perhehoitolain mukaisesti. Lapsen sijaishuoltoa säätelevä lastensuojelulaki taas velvoittaa valvomaan, että perhehoito toteutetaan lastensuojelulain mukaan. Lakien soveltamisala ja tarkoitus poikkeavat toisistaan. Lastensuojelun perhehoito on kahden lain loukussa. Tilanne on lapsen perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisen ja valvonnan näkökulmasta ongelmallinen.

Lastensuojelun perhehoitoa koskeva sääntely on siirrettävä pikaisesti kokonaisuudessaan lastensuojelulakiin, jonne se luontevammin kuuluu. Lastensuojelun perhehoidossa ei ole kysymys yksinomaan perhehoitoon sijoitetun lapsen perus- ja ihmisoikeuksista ja niiden turvaamisesta, vaan myös laajemmin lapsen vanhemman, sisarusten ja muiden läheisten oikeuksista. Samassa yhteydessä voidaan säätää velvoittavasti perhehoitajan tuesta, tuen muodoista ja täydennyskoulutuksesta lastensuojelun perhehoidossa.

Lainsäädännön täsmällisyys ja johdonmukaisuus ovat merkityksellisiä tekijöitä myös valvonnan tehostamisen näkökulmasta. Valvonta ei toteudu tarkoitetulla tavalla, kun sitä koskeva sääntely on epäselvää ja hajallaan.