Lastensuojelujärjestelmämme ei toimi tarkoitetulla tavalla

Lastensuojelujärjestelmämme rakentuu lainsäädännön varaan ja on jaettu kahteen osaan – perustasoon ja korjaavaan tukeen. Asiakkuus määräytyy lapsen tuen tarpeen mukaan: perustason tuesta vastaavat sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut, korjaavasta ja kuntouttavasta tuesta lastensuojelulain mukaiset palvelut.

Sosiaalihuoltolain mukaiset perustason palvelut ovat ehkäisevää lasten suojelua. Palvelujen tarkoituksena on tukea sekä lapsen kehitystä ja hyvinvointia että vanhempaa hänen kasvatustehtävässään. Perustason järjestämällä oikea-aikaisella ja riittävällä tuella ehkäistään ongelmien kärjistymistä ja korjaavan tuen tarvetta.

Jos perustason tuki ei riitä poistamaan lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseen liittyvää tuen tarvetta tai vähentämään sitä, lapsi on siirrettävä riittävän varhaisessa vaiheessa lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakkuuteen. Silloin käytetään ensisijaisesti avohuollon tukitoimenpiteitä, ellei lapsen etu muuta vaadi. Lastensuojelulain mukainen lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu on korjaavaa ja kuntouttavaa tukea lapselle ja vanhemmalle, johon liittyy lapsen edun turvaamisen ja lapsen suojelun kannalta välttämätön kontrollin elementti.  

Sosiaalihuoltolakiin kirjoitettujen porsaanreikien vuoksi lastensuojelujärjestelmä ei enää toimi tarkoitetulla tavalla. Kahteen lakiin jaetut toisistaan poikkeavat palvelutehtävät ovat sekoittuneet. Aikaikkuna lastensuojelun avohuollon vaikuttavalle ja tehokkaalle työskentelylle jää monissa tilanteissa aivan liian lyhyeksi, jolloin käytössä on enää viimesijainen keino – huostaanotto ja kodin ulkopuolinen sijoitus. 

Erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen määritelmä romutti lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun 

Sosiaalihuoltolakiin siirrettiin lastensuojelun avohuollon asiakkuuden edellytykset sellaisenaan sillä erotuksella, että lasta kutsutaan sosiaalihuoltolain mukaisissa palveluissa erityisen tuen tarpeessa olevaksi lapseksi. Määritelmien mukaan kummassakin tilanteessa lapsen kasvuolosuhteet, huolenpidon puutteet tai lapsen oma toiminta vaarantavat lapsen kehitystä tai terveyttä.

Erityisen tuen ja lastensuojelullisen tuen tarpeessa olevan lapsen välinen raja on häilyvä ja sattumavarainen. Palvelutarpeen arvioinnin tekijän johtopäätöksistä – ja organisaation ohjeista – riippuen toinen lapsi jää perustason palvelun asiakkaaksi, mutta toinen pääsee lastensuojelun korjaavan tuen piiriin. Jos lastensuojelulain mukaisten palvelujen tarvetta edes arvioidaan. 

Sosiaalihuoltolakiin kirjoitetun porsaanreiän vuoksi lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu on useissa kunnissa ja kuntayhtymissä varattu lapsille, jotka ovat joko aivan kodin ulkopuolisen sijoituksen kynnyksellä tai jo sijoitettuna. Jako on omassa työssäni ollut ilmeinen sosiaalihuoltolain voimaan tulosta alkaen. Jako on kentän tiedossa ja siitä puhutaan ääneen. Se ei kuitenkaan perustu lakiin, vaikka sosiaalihuoltolakiin kirjoitettu porsaanreikä sen mahdollistaakin. Jos tukea otetaan vastaan, Sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus voi jatkua vuosia, vaikka se on tarkoitettu lyhytaikaiseksi tueksi.

Lapsi- ja perhekohtaiselle lastensuojelulle on annettava mahdollisuus tehdä vaikuttavaa sosiaalityötä

On vaikea ymmärtää, kenen etua nykyinen käytäntö ja ilmeinen vaikeus päästä lastensuojelun asiakkaaksi riittävän varhaisessa vaiheessa palvelee. Ei ainakaan lapsi- perhekohtaisen korjaavan tuen tarpeessa olevien lasten etua. Etenkään tilanteessa, jossa puhutaan lasten ongelmien kärjistymisestä teini-iässä, teini-ikäisten lasten huostaanottojen lisääntymisestä sekä alaikäisten väkivaltaisesta käytöksestä ja rikollisesta toiminnasta. Kaikesta puheesta ja kauhistelusta huolimatta lapsia säilötään surutta riittämättömän tuen piirissä perustason sosiaalihuollon asiakkaana siihen saakka, kunnes lapsi on huostaanottokypsä.

Lapsi- ja perhekohtaiselle lastensuojelulle on annettava tosiasialliset ja sille lain mukaan kuuluvat mahdollisuudet korjaavaan ja kuntouttavaan lastensuojelun sosiaalityöhön. Tilastot osoittavat kiistatta, että kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot ovat lisääntyneet sosiaalihuoltolain voimaan tulon jälkeen. Lastensuojelujärjestelmä ei toimi, eikä perustason tuki ole riittävän vaikuttavaa. 

Sosiaalihuoltolain voimaantulo rapautti lastensuojelujärjestelmämme perusteet. Tilanteeseen on tartuttava nopeasti ennen kuin käsissämme on menetetty ikäpolvi, joka myöhemmin rasittaa aikuisille suunnattuja mielenterveys- ja päihdehuollon palveluja sekä vankeinhoitolaitostamme.

Julkisen vallan velvollisuutena on varmistaa, että lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun lakiin kirjoitettu tarkoitus – turvata jokaisen lapsen oikeus tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen, turvalliseen kasvuympäristöön sekä erityiseen suojeluun – hyvään tulevaisuuteen – toteutuu.