Venezuelalaiset pakolaisnuoret kaipaavat turvaa ja pysyvyyttä

Yli neljä miljoonaa ihmistä on jättänyt Venezuelan taakseen. UNHCR arvioi, että yli 25 000 lasta ja nuorta on matkannut yksin naapurivaltioihin paetakseen kotimaansa väkivaltaa ja taloudellista kaaosta.

Lokakuusta 2019 lähtien Ecuador on vaatinut viisumia rajan ylitykseen. Tämä on saanut pakolaiset yrittämään rajanylitystä yhä vaarallisempia reittejä pitkin. Kun he pääsevät perille, on heillä hyvin vähän mahdollisuuksia jatkaa koulujaan, saada työtä tai asua turvassa. Heidän on myös hyvin vaikeaa saada pysyvää oleskelulupaa. He ovat kaikki hyvin haavoittuvassa asemassa, he elävät jatkuvassa hyväksikäytön vaarassa.

Raul, Lucia, Pablo ja Marco yrittävät asettua eri kaupunkeihin Ecuadorissa. SOS-lapsikyläjärjestö tekee yhteistyötä valtion ja paikallisten toimijoiden kanssa taatakseen näille nuorille apua ja palveluita.

Osana SOS-lapsikyläjärjestön nuoriso-ohjelmaa nuoret saavat apua oleskeluluvan hakemiseen, yksilöllistä tukea yhteiskuntaan sopeutumiseen ja väliaikaista taloudellista tukea. Psyykkisen ja taloudellisen hyvinvoinnin takaamisen lisäksi SOS-lapsikyläjärjestö tekee työtä taatakseen nuorille koulutuksen ja oikeuden terveydenhuoltoon.

Raul, 17

”Olen asunut Quitossa viime syyskuusta lähtien. Perheeni on vielä Kolumbiassa. Lähdin sieltä, koska muuten olisin sortunut pikkurikolliseksi ystävieni tapaan. Tiesin, että tarvitsin kokonaan uuden alun.

Aloin myydä karkkia Quiton kaduilla ja tapasin sitä kautta mukavia paikallisia asukkaita, jotka antoivat minulle majapaikan siihen asti, kunnes olisin tienannut vähän rahaa. Nyt kun olen saanut vähän rahallista avustusta SOS-lapsikyläjärjestöstä, olen pystynyt maksamaan heille vuokraa ja aloittamaan räätälinä toimimisen. Se taidon opin isältäni jo lapsena. Olen voinut säästää rahaa ja ostaa ompelukoneitakin. Olen nyt saanut muutamia vakituisia asiakkaitakin, joten alan olemaan hyvin ylpeä työstäni ja itsestänikin.

Olen myös saamassa kesken jääneet opintoni nyt päätökseen ja ystäväni opettaa minua tekemään tatuointeja. Olen siitä hyvin innoissani. Luulen, että olen löytämässä uutta intohimoani siellä suunnalla.

Toivon, että saan tästä maasta pian vakituisen oleskelupaikan. Olen kokenut elämässäni paljon vastoinkäymisiä ja olisin voinut ryhtyä rikolliseksikin, mutta minulta löytyy kuitenkin paloa menestyä muilla tavoin täällä Quitossa. Koen tämän oikeastaan seikkailuna ja minulla on paljon suuria unelmia.”

Pablo, 17

”Lähdin Venezuelasta kävellen. Matka tänne Ecuadoriin kesti päiviä. Tulcánin kaupungin yöt ovat hyvin kylmiä. Nukuin kaduilla neljä yötä putkeen, kunnes kuulin järjestöstä, joka auttaa pakolaisia.

Minulla on kolmevuotias lapsi, jonka jätin kotiin äidin kanssa. Minun on pakko löytää vakituinen työ täältä, jotta voin lähettää heille rahaa. Käyn ystäväni parturissa usein ja opin siellä paljon, mutta en saa siitä silti rahaa. Olen tehnyt elämänsuunnitelmaa SOS-lapsikyläjärjestön sosiaalityöntekijän kanssa. Aion suorittaa täällä nopeasti kesken jääneet opintoni loppuun. Käyn samalla kursseilla, jotta voin tehdä työtä ystäväni parturissa ja säästää rahaa omaan liikkeeseeni.

Tulin tänne hyvin selkeiden tavoitteiden kanssa. Haluan lähettää rahaa rakkailleni kotimaassa ja olla hyvä isä lapselleni. Kun saan yritykseni käyntiin, aion tuoda tänne myös äitini ja lapseni asumaan kanssani.”

Marco, 17

”Tulin tänne viime tammikuussa. Minun piti tavata appeni Perussa, mutta kun pääsin Ecuadoriin asti, hän ei enää vastannut puhelimeensa. Tapasin matkallani tänne muutamia ihmisiä, joiden luulin olevan ystäviäni. He kuitenkin varastivat kaiken omaisuuteni ja jättivät jälkeensä vain henkilökorttini. Kun tulin Tulcániin, minulla ei ollut mitään ja jouduin nukkumaan kaduilla monet yöt.

Nyt asun vuokrahuoneessa, jonka SOS-lapsikyläjärjestö maksaa. Ainakin nyt minulla on lämmin paikka nukkua ja ruokaa. Haluan aloittaa työskentelyn mahdollisimman pian. Kasvoin maaseudulla, joten olen tottunut tekemään töitä lapsuudesta lähtien. Minun täytyy kuitenkin käydä koulu loppuun, jotta voin saada paremman työpaikan. Aion ottaa pikakursseja pian ja valmistua. Aloitan myös käymään ammattikursseilla. Aloja on paljon valittavana, enkä ole vielä valinnut mitä haluan tehdä.

Olen aika nuori vielä, mutta haluan tehdä jo töitä. Haluan saada asiani kuntoon ja ennen kaikkea haluan saada mahdollisuuden toteuttaa unelmiani.”

Lucía, 17

”Minun piti keskeyttää koulunkäynti Venezuelassa, koska en voinut enää elää siellä. En koskaan kuvitellut, että minun pitäisi kävellä niin paljon ja nukkua kaduilla. Se oli vaikeaa varsinkin, kun olin silloin raskaana. Minua pelotti koko ajan.

Nyt asumme vuokralla poikaystäväni ja vauvan kanssa Ecuadorin Ibarrassa. Poikaystäväni myy karkkeja kadulla. Minä ei voi vielä mennä töihin, koska hoidan kolmen kuukauden ikäistä vauvaani. Kävin SOS-lapsikylän järjestämissä positiivisen vanhemmuuden työpajoissa oppiakseni, kuinka kasvattaa tytärtäni. Toivon voivani käydä lukion loppuun. Otan lapseni mukaani kouluun, jos en voi muuta. Lukiosta valmistuminen on ainoa tapa löytää kunnollinen työ.

Parasta mitä voin tehdä, on rakastaa ja pitää huolta tyttärestäni. Hän motivoi minua jatkamaan.”