Lastensuojelulaki suojelee myös sijaishuollossa olevaa lasta

Yleensä pyrin lomalla välttämään työhöni liittyvää uutisointia. Joululomani aikana en voinut kuitenkaan siltä välttyä. Vakavista väkivaltarikoksista epäiltyjen alaikäisten tekojen uutisointi johti lastensuojelulakiin kohdistuvaan kritiikkiin ja väitteisiin siitä, että laki estää suojelemasta sijoitettua lasta. Sama teema on toki aiemminkin ollut esillä, kun laitoshuollon epäkohdista on puhuttu.

Pitkän linjan lastensuojelun lakimiehen näkökulmasta keskustelun seuraaminen on ollut hämmentävää. En väitä, että lastensuojelulaki olisi täydellinen ja tiedostan sen muutostarpeet, mutta väite siitä, että rajoitustoimenpiteitä koskevat säännökset estävät suojelemasta lasta on väärä.

Päinvastoin säännösten tarkoituksena on turvata lapsen painavin perusoikeus – oikeus välttämättömään huolenpitoon – rajoittamalla hänen muita perusoikeuksiaan laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä asianmukaista menettelyä noudattaen. Säännökset turvaavat paitsi lapsen oikeuden erityiseen suojeluun myös lapsen perus- ja ihmisoikeuksia.

Onko ongelma laissa vai asenteissa?

Lastensuojelulain rajoitustoimenpiteitä koskeva muutos tuli voimaan vuonna 2006. Laki muutettiin muun muassa siksi, että aiemmat säännökset eivät olleet riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia, vaikka ne mahdollistivat puuttumisen lapsen perus- ja ihmisoikeuksiin laitoshuollossa. Säännöksiä oli aiemmin kaksi. Vuoden 2006 jälkeen rajoitustoimenpiteitä sääntelee kokonainen lastensuojelulain luku.

Aiemman sääntelyn ja vuonna 2006 voimaan tulleen sääntelyn erovaisuuksia kuvaa hyvin eräässä alkuaikojen koulutuksessa käymäni käytäväkeskustelu laitoksen työntekijän kanssa. Hän kertoi, että uuden sääntelyn omaksuminen ja hyväksyminen on haastavaa, koska aiemmin lapsi oli voitu laittaa nippusiteissä rauhoittumaan ja nyt pitää miettiä, täytyykö laissa säädetty edellytys ja pitääkö tehdä päätöksiä. 

Olen toiminut lastensuojelun lakimiehenä 22 vuotta, enkä ole koskaan kohdannut minkään sääntelyn kohdalla niin suurta näkyvää vastarintaa kuin mitä rajoitustoimenpiteitä koskevaan sääntelyyn on kohdistettu. Kouluttaja sai – ja saa – siitä myös osansa. Rajoitustoimenpiteitä koskevat koulutukset ovat olleet ainoat koulutukset, joissa minulle on haistateltu päin naamaa.

Jos jokin olisi kentällä muuttunut, olisin toki sietänyt haistattelut ja kouluttajaan kohdistuvan vihamielisyydenkin. Mitään näkyvää muutosta käytännöissä ja ilmapiirissä ei kuitenkaan tapahtunut – paitsi kiertoilmaisuissa – ja seitsemän vuoden jälkeen lain muutoksen voimaantulosta löin hanskat tiskiin rajoitustoimenpiteiden osalta vuonna 2013. Keskitin voimavarani asioihin, joihin saatoin vaikuttaa.

Alusta alkaen merkittävä osa laitosten työntekijöistä on ollut sitä mieltä, että rajoitustoimenpiteet veivät heiltä keinot kasvattaa lasta. Lapsen kasvattaminen on kuitenkin paljon ja ennen kaikkea muutakin kuin lapsen oikeuksiin ja vapauksiin puuttumista, rajoja ja valvontaa. Tämän pitäisi toki olla itsestään selvää ammattikasvattajille, mistä huolimatta väite elää yhä edelleen. Toki poikkeuksia mahtuu joukkoon tässäkin asiassa ja monissa laitoksissa toimitaan myös rajoitustoimenpiteiden osalta oikein ja asianmukaisesti.

Lastensuojelulaki ei ole kiveen kirjoitettu

Lastensuojelulaki on nimensä mukaisesti tarkoitettu suojelemaan lasta – ja aivan erityisesti sijaishuollossa olevaa lasta, jolle yhteiskunta on antanut suojelulupauksen. Lastensuojelulaki antaa nähdäkseni jo nyt riittävät keinot puuttua lapsen perus- ja ihmisoikeuksiin laitoshuollossa, kunhan laissa säädetyt edellytykset täyttyvät ja rajoitustoimenpide on lapsen edun mukainen, välttämätön toimenpide lapsen suojelemiseksi sekä sijaishuollon tavoitteiden turvaamiseksi.

Laissa säädettyä rajoitustoimenpidettä ei saa käyttää rangaistuksena, eikä se ole kasvatuskeino. Laki ei ole kasvatusopas. Laki mahdollistaa puuttumisen lapsen perustuslaissa ja lapsen oikeuksien sopimuksessa suojattuihin oikeuksiin ja vapauksiin.

Lakia on toki aina mahdollista muuttaa siten, että se vastaa paremmin ja täsmällisemmin tarkoitustaan. Jos laissa jo olevat keinot: yhteydenpidon rajoittaminen; esineen tai aineen haltuunotto; henkilötarkastus- ja katsastus; omaisuuden, lähetysten ja tilojen tarkastaminen ja lähetysten luovuttamatta jättäminen; kiinnipitäminen; liikkumisvapauden rajoittaminen; luvatta laitoksesta poistuneen lapsen palauttaminen; eristäminen ja erityinen huolenpito, eivät tavanomaisen kasvatuksen lisäksi riitä vastaamaan laitokseen sijoitetun lapsen tarpeisiin ja takaa hänelle lapsen edun mukaista huolenpitoa ja kasvatusta laitoksessa, niin olisi enemmän kuin toivottavaa, että lastensuojelulakia näiltä osin moittivat tahot esittäisivät konkreettisia muutosehdotuksia lakiin. Minun mielikuvitukseni ei tähän riitä. Myös lapsiasiavaltuutettu on peräänkuuluttanut ehdotuksia siitä, kuinka lakia tulisi näiltä osin muuttaa.

Lapsen kaikkien perustuslaissa ja lapsen oikeuksien sopimuksessa suojattujen vapauksien ja oikeuksien vieminen sijaishuollon aikana ei luonnollisestikaan ole vaihtoehtoa, koska sijaishuollon tavoitteena on muun ohella tukea myös lapsen itsenäistämistä ja kasvamista vastuullisuuteen. Tähän kehitystehtävään lapsi tarvitsee rajojen ja valvonnan lisäksi myös hellyttää, ymmärrystä, lämpöä ja läheisyyttä sekä molemminpuolista luottamusta ja arvostusta.

Pakolla ei kenestäkään saa hyvää ja ehjää.