Vanhemman uupuminen on otettava vakavasti

Yhteensä 42:ta maata koskevassa vertailussa suomalaiset vanhemmat olivat seitsemänneksi uupuneimpia (HS 18.12.2020). Tutkijan mukaan uupumuksen myötä vanhemmuudesta katoaa merkitys: se alkaa kyllästyttää ja ärsyttää. Lapsen ja vanhemman välinen lämpö, läheisyys ja leikki katoaa, koska vanhempi jaksaa juuri ja juuri laittaa ruokaa ja siivota.

Uupumukselle altistavat muun muassa yksin pärjäämisen kulttuuri sekä suoristus- ja kilpailukeskeisyys. Vanhemman uupumus selittää tutkimusten mukaan kolmanneksen lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta.

Tutkijan mukaan Suomen tulos vanhempien uupumusta käsittelevässä vertailussa yllätti, koska Suomessa on hyvät neuvolapalvelut ja järjestelmät. Vanhemman uupumus ei iske kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan siihen vaikuttaa moni asia ja sitä edeltää väsymys. Onko niin, että vanhemman väsymistä ja siihen liittyviä riskitekijöitä ei varhaisen tuen palveluissa tunnisteta, vai katsotaanko väsymisen olevan luonnollinen osa vanhemmuutta? Vai onko kenties niin, että vanhempi salaa väsymisensä? Kuten artikkelissa kerrotaan, vanhemmat kokevat uupumisestaan paljon syyllisyyttä ja häpeää.

Vanhemman uupuminen on riski lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille

Lapsi tarvitsee ymmärrystä, hellyyttä, läheisyyttä ja ihailua, emotionaalista yhteyttä vanhempaansa tasapainoisen ja monipuolisen kehityksensä tueksi. Lapsi tarvitsee henkisesti läsnä olevaa ja välittävää vanhemmuutta. Vanhemman uupuminen on riski lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Se altistaa lapsen väkivallalle ja kaltoinkohtelulle. Yhteiskunnan perustuslakiin ja lapsen oikeuksien sopimukseen perustuvana velvollisuutena on tukea vanhempaa lapsen kasvatustehtävässä.

Sosiaalihuoltolain uudistuksen keskeisenä tavoitteena oli tarjota lapsille ja perheille varhaista, matalan kynnyksen tukea. Lainsäätäjän oletuksena oli, että myös niin sanotut tavalliset perheet hakeutuisivat palvelun piiriin oma-aloitteisesti. Näin ei kuitenkaan pääsääntöisesti tapahdu. Yhteiskunnan tuen vastaanottamiseen, sosiaalihuollon asiakkuuteen, liittyy valitettavasi yhä edelleen tarpeeton stigma.

On tärkeää, että vanhemman väsyminen ja kuormitusta aiheuttavat tekijät tunnistetaan riittävän varhaisessa vaiheessa esimerkiksi neuvolassa tai varhaiskasvatuksessa, jotta yhteiskunnan auttamis- ja tukijärjestelmä voivat ennaltaehkäistä ongelmien kärjistymisen. Yhtä tärkeää on vanhemmuuteen liittyvän väsymisen puheeksi ottaminen, siihen liittyvän häpeän ja syyllisyyden häivyttäminen ennen kuin vanhempi uupuu.

Vanhemmuus ei ole suoritus tai kilpajuoksu

Vuosi 2020 on ollut monella eri tavalla poikkeuksellinen ja raskas. Etätyö, lomautus tai työttömyys – jatkuva kotona oleminen – on tuonut omat haasteensa lapsiperheiden arkeen. Perheen yhteinen aika on merkittävästi lisääntynyt, eikä se aina ole pelkästään positiivinen asia. Arjesta katoaa ilo, taloudellinen tilanne haastaa, korona aiheuttaa huolta.

Vanhemman väsyminen kuormittavassa arjessa ei ole häpeä tai osoitus huonosta vanhemmuudesta. Väsymyksestä pitää voida puhua avoimesti ilman syyllisyyttä, syyllistämistä tai vähättelyä. Lapsille ja perheille suunnatuissa palveluissa vanhemman väsyminen pitää ottaa vakavasti ja tarpeellinen tuki kotiin on järjestettävä ennen kuin vanhempi uupuu.

Vanhemman ensisijaisena tehtävänä on turvata oman lapsensa kehitys ja hyvinvointi, ei vertailla vanhemmuuttaan toisten vanhempien vanhemmuuteen. Vanhemmuus ei ole suoritus tai yksilölaji. Avun pyytäminen ja sen vastaanottaminen ei ole häpeä, päinvastoin se on osoitus vastuullisesta vanhemmuudesta. Yhteiskunnan velvollisuus on tukea ja auttaa vanhempaa lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamisessa. Tuen ja avun saamisen kynnyksen täytyy olla aidosti matala ja lapsiperheelle järjestettävän sosiaalipalvelun tulee olla maksutonta myös muille kuin lastensuojelun asiakkaille.

Rauhallista ja rentouttavaa arkea kaikille vanhemmille!