Unelmia kohti harrastustuen avulla

13.11.2020
Tarinoita Suomesta
Jalkapalloilija Adiche Sabwele pomputtelee palloa jalkapallokentällä

Jalkapallokenttä on 13-vuotiaan Adiche Sabwelen toinen koti. SOS-Lapsikylän Unelmista totta -hanke mahdollisti hänen siirtymisensä eteenpäin matkalla kohti suurta tavoitetta.

Adiche Sabwele on kongolaislähtöinen poika, joka muutti perheensä kanssa Suomeen kolmevuotiaana. Kuusivuotiaana hän aloitti jalkapalloharrastuksen lähiseura Etelä-Espoon Pallon riveissä, ja laji vei nopeasti mukanaan. “Adin” kyvyt ja motivaatio kävivät nopeasti ilmi myös hänen vanhemmilleen.

Muutaman vuoden jälkeen oli kuitenkin edessä uuteen joukkueeseen siirtyminen. Adi oli jo pitkään ollut joukkueensa etevin pelaaja, ja kehittyminen edellytti uusia haasteita. Kilpatasolla jatkaminen tarkoitti kuitenkin kustannusten lisääntymistä. Taloudellista tukea löytyi SOS-Lapsikylän Unelmista totta -harrastustuen kautta.

Adi on kotiutunut mainiosti uuteen joukkueeseensa. Hänen unelmanaan on pelata joskus Liverpoolissa.

”Ilman taloudellista tukea Adilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta jatkaa harrastusta, sillä kuukausimaksut, varusteet, matkat ja leirit maksavat paljon. Unelmista totta -harrastustuki kattaa osan kuluneen vuoden maksuista”, kertoo Adin isä Tyson Sabwele.

Toiveena ammattilaisuus

Kustannusten ohella toinen haaste oli harjoitusmatkat, sillä toista sopivaa joukkuetta ei löytynyt kävely- tai pyöräilymatkan etäisyydeltä. Uudeksi seuraksi valikoitui F.C. Honka, jonka harjoituksiin Adi pääsee metrolla. Nyt Adi on pelannut Hongassa noin kaksi ja puoli vuotta.

”Aluksi jännitin paljon uuteen joukkueeseen vaihtamista, mutta olen kotiutunut tänne hyvin. Valmennus on todella hyvää ja taidoiltaan samantasoiset joukkuekaverit auttavat minua kehittymään”, Adi kertoo.

Tyson-isä näkee, että jalkapallolla on positiivinen vaikutus Adiin myös kentän ulkopuolella.

”Se, että hän viihtyy joukkueessaan ja saa pelikentällä haasteita, näkyy sekä kotona että koulussa. Hänellä on suuri motivaatio ja toivon, että hän saa joskus mahdollisuuden pelata ammattilaisena”, Tyson sanoo.

”Se, että hän viihtyy joukkueessaan ja saa pelikentällä haasteita, näkyy sekä kotona että koulussa”, sanoo Adin isä Tyson Sabwele.

Kärkipaikalla pelaavalle Adille tulevaisuuden tavoite on jo selvillä.

”Haluaisin joskus pelata suosikkijoukkueessani Liverpoolissa”, Adi kertoo.

Huima kehityskaari ja motivaatio

Adia koko tämän Honka-ajan valmentanut Jani Lähde on saanut todistaa pojan huimaa kehityskaarta.

”Adi on todella helppo valmennettava, sillä hänellä on hyvät ominaisuudet ja mikä tärkeintä, halu oppia uutta. Uskon, että jos intoa riittää, Adilla on mahdollisuudet vaikka mihin”, Jani sanoo.

Kilpatasolla harjoittelu ja pelaaminen vaativat pelaajalta yli kolmentuhannen euron vuosibudjettia. Janin mielestä lasten ja nuorten urheiluharrastusta tukevat hankkeet ovat korvaamattoman tärkeitä sekä pelaajan että seuran näkökulmasta.

”Mahtavaa, että Unelmista totta -hanke mahdollisti Adin harrastuksen jatkamisen ja liittymisen joukkueeseemme. Nuoren into urheiluun kärsii, jos hänellä ei ole mahdollisuutta harjoitella ja pelata tasoisessaan ryhmässä”, Jani näkee.

Nuoren into urheiluun kärsii, jos hänellä ei ole mahdollisuutta harjoitella ja pelata tasoisessaan ryhmässä, sanoo valmentaja Jani Lähde.

Valmentajan mielestä Adi on elementissään myös tiimipelaajana.

”Aluksi Adi oli hiljainen poika. Kun hänet nostettiin seuran ykkösjoukkueeseen, kaikki ottivat hänet avosylin vastaan. Adi vapautui ja hänestä tuli nopeasti koko ryhmän johtohahmo.”

Unelmista totta

Perheen vähävaraisuus voi olla syy siihen, miksi monet lapset eivät koskaan pääse harrastamaan tai joutuvat lopettamaan rakkaan harrastuksensa. Lopettamiset tuovat vaikeuksia myös toiminnan järjestäjille, kun kerättävät harrastusmaksut vähenevät.

SOS-Lapsikylän Unelmista totta -hankkeen tavoitteena on, että jokainen lapsi saisi harrastaa itselleen mieluisaa harrastusta perheen taloustilanteesta riippumatta. Lasten tukeminen auttaa näin myös harrastustoiminnan järjestäjiä.

Teksti: Juho Heikkinen ja Niko Haikala
Kuvat: Pekka Lähteenmäki