Kummivierailu lapsikylään on unohtumaton kokemus

Terhi Mäkelä poikkesi Vietnamin-matkallaan paikalliseen SOS-lapsikylään ja tapasi kummipoikansa. Vierailu lujitti hänen uskoaan siihen, että jokainen lahjoittaja auttaa konkreettisesti.

Vantaalainen Terhi Mäkelä on toiminut SOS-Lapsikylän kummilahjoittajana jo viisi vuotta. Viime tammikuussa hän matkusti Vietnamiin ja sai idean vierailla paikallisessa Da Nangin lapsikylässä.

”Olimme ystävieni kanssa jo edellisenä kesänä päättäneet matkustaa talvella Vietnamiin, ja kohdekaupungeiksi olimme valinneet Ho Chi Minhin ja Da Nangin. Vasta loppusyksystä päähäni pälkähti tarkistaa, missä päin Vietnamia kummilapseni oikein asuukaan. Piti hieraista silmiä oikein kunnolla, kun huomasin hänen asuvan juuri Da Nangissa”, Terhi kertoo.

Sen jälkeen Terhi oli yhteydessä Suomen SOS-Lapsikylän toimistoon, josta hänelle annettiin lupa vierailulle sekä yhteystiedot kummikoordinaattoriin Da Nangissa.

Vierailut lapsen etu edellä

Da Nang on noin miljoonan asukkaan kaupunki ja suosittu turistikohde, jonka 60 kilometrin mittaisen rantaviivan tuntumaan nousee koko ajan monikymmenkerroksisia hotelleja. Tapaamisaamuna ilmassa oli jännityksen tuntua, kun Terhi otti taksin ja suuntasi muutaman kilometrin päässä olevaan SOS-lapsikylään. Etukäteen hän oli saanut hyödyllisiä ohjeita siitä, kuinka toimia lapsikylässä ja kummilapsen kanssa.

Kummivierailut toteutetaan lapsen etu edellä, minkä vuoksi tapaamisissa on aina mukana lapsikylän aikuinen.

”Kun saavuimme siistille kyläalueelle, tapasimme ensiksi kummikoordinaattorin, joka puhui melko hyvää englantia. Hän pitää yhteyttä kansainvälisiin kummeihin kirjeitse muutamia kertoja vuodessa. Niistä olin saanut lukea jonkin verran kummipoikani päivittäisestä elämästä lapsikylässä sekä nähnyt kuvia hänestä. Lisäksi tiesin hänen nimensä ja sen, että hän on 16-vuotias, Terhi sanoo.

Siisti ja lämminhenkinen paikka

Kun kummipoika liittyi seuraan, koordinaattori toimi keskustelun tulkkina.

”Poika oli hyvin ujo, mutta myös itseäni jännitti aluksi. Kyselin hänen elämästään ja oli mielenkiintoista kuulla hänen arjestaan lapsikylässä. Aluksi hän esitteli minulle edellistä asuinpaikkaansa pienten lasten talossa. Makuuhuoneissa oli kerrossängyt ja rakennuksessa oli yhteisen oleskelutilan lisäksi myös keittiö. Talon nykyiset tytöt ja pojat seurasivat kierrostamme uteliaina. Seinillä oli kehystettyjä hääkuvia ihmisistä, jotka olivat lapsina asuneet kylässä. Kaikkiaan talossa oli rauhallinen ja ystävällinen tunnelma”, Terhi muistelee.

Uskoni kummitoimintaan ja sen tärkeyteen lujittui entisestään.

– Terhi Mäkelä, SOS-kummi

Seuraavaksi vierailu jatkui isompien poikien taloon, jossa kummipoika nykyään asuu.

”Kaikkialla oli hyvin siistiä ja vain vähän tavaraa. Vaikka olinkin nähnyt kylästä kuvia, takaraivossani oli ajatus, että paikallinen lapsikylä on jossain viidakon keskellä hiukan surkeissa oloissa. Kylä kuitenkin osoittautui hyvin organisoiduksi, siistiksi ja lämminhenkiseksi paikaksi”, Terhi sanoo.

Kummivierailu kannattaa

Terhi kannustaa muitakin kummeja vierailemaan lapsikylässä, jos vain mahdollisuus siihen aukeaa. Tapaamisen järjestäminen alkaa yhteydenotolla Suomen SOS-Lapsikylän lahjoittajapalveluun.

”Kannattaa olla rohkeasti yhteydessä kummikoordinaattoriin ja mennä avoimin mielin. Vierailu oli mahtava kokemus ja siitä jäi valtavan hyvät muistot. Ennen kaikkea uskoni kummitoimintaan ja sen tärkeyteen lujittui entisestään”, hän kertoo.

Terhi vinkkaa, että myös jonkin pienen lahjan voi halutessaan viedä mukanaan.

”Itse vein pojalle jalkapallon ja hän vaikutti pitävän lahjasta. Uskon, että se tuli hyvään käyttöön, sillä lapsikylässä oli oma jalkapallokenttä. Myös esimerkiksi jonkinlainen Suomi-tuliainen olisi lapselle varmasti miellyttävä lahja.”

Teksti: Juho Heikkinen
Kuvat: Terhi Mäkelän kotialbumi ja SOS-Lapsikylä

Juttu on julkaistu Kuulumisia-lehdessä 2/2020