”Palveluntuottajalla on suuri vastuu asiakkaan elämästä”

Sosiaalipalveluita tuotettaessa on pidettävä mielessä, että kuka tahansa meistä voi joku päivä tarvita niiden tukea, muistuttaa SOS-Lapsikylän toimitusjohtaja Mikaela Westergård. Palveluntuottajan vastuulla on tarjota palvelua, joka todella auttaa asiakasta. Westergårdille itselleen tärkeintä on tuottaa laadukasta ja aidosti vaikuttavaa lastensuojelua. 

SOS-Lapsikylä sai uuden toimitusjohtajan huhtikuussa 2019. Haastatteluhetkellä Mikaela Westergård on ehtinyt vetää järjestön toimintaa reilun vuoden verran. 

”Toimenkuvani on laaja. Vastuullani ovat SOS-Lapsikylän palveluliiketoiminta, yleishyödyllinen työ sekä Suomen SOS-Lapsikylän kansainväliset kehitysyhteistyöhankkeet. Huolehdin siitä, että palvelumme ovat sekä laadukkaita että kannattavia, että toimimme strategiamme mukaisesti, ja että olemme hyvä ja houkutteleva työnantaja”, Westergård kertoo. 

SOS-Lapsikylän toimitusjohtajana Westergård huolehtii siitä, että SOS-Lapsikylän yhteistyö kuntien kanssa on sujuvaa ja että palveluvalikoima vastaa kuntien tarpeita. Hän seuraa lastensuojelukentän tapahtumia ja sitä, millaisia muita palvelutuottajia lastensuojelun parissa toimii. Toimitusjohtajan tehtäviin kuuluu myös huolehtia siitä, että palveluiden hinnoittelu on ajantasainen, ja että SOS-Lapsikylän tuottamat palvelut ovat paitsi kannattavia, myös laadukkaita ja aidosti vaikuttavia.  

”Seuraamme jatkuvasti saamaamme asiakaspalautetta ja pohdimme palveluvalikoimamme laajentamista kunkin kunnan tarpeiden pohjalta”, Westergård sanoo. 

Järjestön toimitusjohtajana Westergårdin työnkuvaan sisältyy myös vaikuttamistyötä. Hän osallistuu erilaisiin järjestöjen toimitusjohtajien foorumeihin ja on mukana päättämässä siitä, mihin asioihin järjestöjen tulisi pyrkiä vaikuttamaan lasten ja perheiden oikeuksien parantamiseksi. Työhön kuuluu myös poliittisten päättäjien tapaamisia.  

Kansainvälistä yhteistyötä  

Suomen SOS-Lapsikylä on osa kansainvälistä SOS-lapsikyläjärjestöä, joten toimitusjohtajan työhön kuuluu myös paljon yhteydenpitoa muiden maiden SOS-lapsikyläjärjestöjen johtajien kanssa.  

”Teemme tiivistä yhteistyötä erityisesti Pohjoismaiden johtajien kanssa ja pohdimme esimerkiksi sitä, miten laadukasta pohjoismaista lastensuojeluosaamista voitaisiin jalkauttaa muissakin maissa. Suomen SOS-Lapsikylällä on kehitysyhteistyöhankkeet Gambiassa, Tansaniassa ja Etiopiassa ja olen mukana hanketyön suunnittelussa ja tavoitteiden asettamisessa. Kehitysyhteistyöllä pyrimme lisäämään tietoa lapsen oikeuksista ja tasa-arvosta sekä kitkemään korruptiota kohdemaissa”, Westergård kertoo. 

Monipuolinen ura sosiaalipalveluissa 

Westergård on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja hän on opiskellut pääaineenaan sosiaalityötä. Ennen uraansa sosiaalityössä hän työskenteli kaupallisella alalla. 

”Olen tehnyt töitä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä, Sipoon kunnan sosiaalityön päällikkönä sekä Helsingin ja Vantaan kaupunkien vammaispalveluiden johtajana. Yhteensä toimin julkisella sektorilla 15 vuotta, joista 8 vuotta vammaispalveluiden johdossa. Ennen kuin aloitin SOS-Lapsikylässä, ehdin vielä tehdä hyppäyksen terveydenhuollon puolelle. Toimin Terveystalon kuntaulkoistuksien johtajana ja vastasin kaikista kunnan ulkoistamista sosiaali- ja terveyspalveluista”, Westergård summaa. 

SOS-Lapsikylään Westergårdin houkutteli se, että työssä yhdistyivät palveluliiketoiminta ja yleishyödyllinen työ. Kansainvälisenä järjestönä SOS-Lapsikylä tarjosi hänelle myös mahdollisuuden hyödyntää kaupalliselta alalta kertynyttä kansainvälisen työn osaamista. 

”Tapiolan lapsikylä oli minulle tuttu sosiaalityöntekijä-ajoiltani. Pidän myös siitä, että kehitysyhteistyöhankkeiden kautta olen päässyt laajentamaan osaamistani.” 

Kuka tahansa voi tarvita tukea 

Alanvaihtoon ja uraan sosiaalipalveluissa Westergård päätyi henkilökohtaisen elämänmullistuksen kautta. 

”Elämäni ja arvoni menivät uusiksi. Silloin päätin, että haluan olla luomassa parempia sosiaalipalveluita ja paikkaamassa aukkoja yhteiskunnan turvaverkoissa.” 

Vaikeasta elämäntilanteesta selviäminen on antanut Westergårdille perspektiiviä niin lastensuojelupalveluiden kuin vammaispalveluiden tuottamiseen. 

”Kaikki meistä voivat joutua tilanteeseen, jossa tarvitsee tukea. Kuka tahansa voi saada kehitysvammaisen lapsen, vammautua onnettomuudessa tai kohdata kriisejä, joista selviämiseen tarvitsee yhteiskunnan apua. Siksi meidän on tuotettava sellaisia palveluita, jotka palvelisivat myös meitä itseämme parhaalla mahdollisella tavalla”, Westergård muistuttaa. 

Westergårdin mukaan tämä saattaa helposti unohtua esimerkiksi kuntapolitiikassa. 

”Kuntapäättäjien tulisi kysyä itseltään, tekisivätkö he samat päätökset, jos olisivat itse tuen tarpeessa.” 

Westergård peräänkuuluttaa myös palveluita tuottavien tahojen vastuuta. 

”Palveluntuottajien on pidettävä huoli siitä, että heidän tarjoamansa palvelut ovat aidosti vaikuttavia Esimerkiksi kaltoinkohtelua kokenut ja lastensuojelua tarvitseva lapsi ei pysty itse vaatimaan laadukasta palvelua. Meillä palveluntuottajilla on suuri vastuu siinä, että tarjoamme sellaista palvelua, joka tekee aidosti positiivisen vaikutuksen asiakkaan elämään.” 

Toimijoiden moninaisuus kehittää koko alaa 

Westergårdin mukaan suomalaisessa lastensuojelussa on hyvää toimiva lainsäädäntö, joka varmistaa sen, että kunnan on tarjottava lapsille ja perheille heidän tarvitsemansa palvelut taloustilanteesta riippumatta.  

”Toki lainsäädännössäkin on aina parantamisen varaa, mutta on hienoa, että lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen on kirjattu lakiin.” 

Westergård arvostaa myös sitä, että lastensuojelupalveluiden laatua valvotaan, ja että kentällä on monenlaisia toimijoita. 

”Meillä sosiaalipalveluita tuottavat niin kunnat, yksityiset toimijat kuin kolmannen sektorin toimijat. Moninaisuus edesauttaa palveluiden kehittämistä ja ylläpitää niiden laatua. Se voi myös synnyttää uusia tapoja tuottaa palveluita”, hän pohtii. 

Enemmän vaikuttavuuden mittaamista ja yhteistä kehittämistä 

Westergårdin mukaan lastensuojelussa tulisi satsata etenkin ennaltaehkäisevään työhön. 

”Toivoisin, että palveluita kilpailutettaessa mietittäisiin pidemmälle, eikä ajateltaisi vain sillä hetkellä tarvittavaa palvelua ja esimerkiksi henkilöstömitoitusta. Palveluita vertaillessa voitaisiin esimerkiksi tarkastella sitä, ovatko jonkun palveluottajan sijaishuoltoa saaneet lapset ja nuoret pärjänneet myöhemmin elämässään ja vaikkapa työllistyneet”, hän ehdottaa ja jatkaa: 

”Palveluiden laatua ja vaikuttavuutta pitäisi mitata enemmän ja järjestelmällisemmin. Lisärahoitusta lastensuojeluun ei välttämättä tarvittaisi, jos tekisimme oikeita asioita.” 

SOS-Lapsikylässä on kehitetty esimerkiksi Polku-sovellus, jonka tavoitteena on mitata perhehoidon vaikuttavuutta kunkin sijoitetun lapsen kohdalla. Sovellus vaatii kuitenkin monen vuoden käytön, ennen kuin sen kautta voidaan tarkastella palvelun vaikuttavuutta. 

Mennyt koronakevät on tuonut lastensuojelun kentälle eri toimijoiden yhteisiä foorumeita, joilla pyritään löytämään uusia toimintatapoja ja linjauksia. 

”Eri toimijoiden yhteistyön lisäksi palveluita tulisi kehittää myös yhdessä lastensuojelun parissa kasvaneiden nuorten kanssa”, Westergård toteaa. 

SOS-Lapsikylässä onkin panostettu nuorten osallisuuteen. Lapsikylissä kasvaneista nuorista koostuva SOS-Kehittäjänuoret kehittää lastensuojelua esimerkiksi kouluttamalla sosiaalityöntekijöitä ja sosiaalialan ammattikorkeakouluopiskelijoita.  

SOS-Lapsikylä panostaa kehittämiseen 

SOS-Lapsikylän valttikorttina Westergård pitää sitä, että palveluista kertyvä tuotto sijoitetaan suoraan niiden kehittämiseen. Lisäksi SOS-Lapsikylä kehittää suomalaista lastensuojelua yleishyödyllisen työnsä kautta, jota rahoitetaan avustuksilla ja lahjoitusvaroilla. 

”Uskon, että voittoa tavoittelemattomana toimijana pystymme tarjoamaan aidosti vaikuttavaa ja laadukasta palvelua. SOS-Lapsikylässä vallitsee hyvin vahva yhteisöllisyys, joka vahvistaa palveluiden vaikuttavuutta. Meillä on erittäin sitoutunut henkilöstö ja pitkä kokemus lastensuojelupalveluiden tuottamisesta valtakunnallisesti. Sen ansiosta osaamme tehdä oikeita asioita”, Westergård pohtii. 

Lastensuojelupalveluita jatkossa kotiin ja ruudulle 

SOS-Lapsikylässä keskitytään tällä hetkellä etenkin kotiin vietävien palveluiden kehittämiseen ja palveluiden kysynnän arvioimiseen. Esimerkiksi perhekuntoutusta voitaisiin toteuttaa entistä enemmän perheiden omissa kodeissa. Työn alla on myös sijaishuollon laajentaminen, jotta pysttäisiin paremmin vastaamaan kuntakumppaneilta tulleisiin toiveisiin ja tarpeisiin. Tavoitteena on, jotta jokaiselle lapselle löytyisi tarpeitaan vastaa koti SOS-Lapsikylästä. 

”Kaikessa tukityössä mietimme myös sitä, miten voisimme lisätä etänä verkossa toteutettavaa tukea. Etätuen kehittäminen nousi esiin etenkin koronan myötä ja uskon, että tulevaisuudessa palveluita toteutetaan entistä enemmän verkossa”, Westergård sanoo. 

Korona-aika todisti, että digitaalisia auttamisen välineitä pystytään SOS-Lapsikylässä kehittämään tarvittaessa hyvin vauhdikkaasti. Esimerkiksi alakouluikäisille suunnattu Apuu-chat syntyi vain muutamassa viikossa. Chatissa lapset voivat hakea apua luotettavilta aikuisilta. Chatin päivystäjinä toimivat SOS-Lapsikylän lastensuojelun ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset. 

”Olemme myös kehittäneet Perhekumppani-palvelumme pohjalta e-perhekumppanin, joka vastaa perheiden huoliin ja tarpeisiin etäyhteyksien välityksellä”, Westergård täydentää. 

Teksti: Matleena Merta
Kuva: Pekka Lähteenmäki