”Olen ylpeä, että saan työskennellä SOS-Lapsikylässä”

SOS-Lapsikylän sosiaalityöntekijä Katja Halme nauttii työstään Oulun toimipisteen perhehoidossa osana moniammatillista tiimiä. 

”Työnkuvaani sosiaalityöntekijänä kuuluvat perhehoito, tukiperhetyö sekä tukiperhe- ja PRIDE-valmennukset. Pääsin SOS-Lapsikylässä PRIDE-valmentajan koulukseen, mikä on minulle henkilökohtaisesti iso asia. Yhdessä työkavereiden kanssa arvioimme perheiden tuen tarpeita ja suunnittelemme tukea heille. 

Siirryin elokuussa 2019 SOS-Lapsikylään Oulun kaupungin palveluksesta, jossa toimin sosiaalityöntekijänä lastensuojelussa. Vuodet siellä olivat antoisia ja voin hyödyntää kaikkea oppimaani nykyisessä työssäni. Aiemmilta koulutuksiltani olen lähihoitaja, sosionomi AMK ja YTM, pääaineena sosiaalityö. Työhistoriani sote-alalta on varsin monipuolinen; voisi sanoa että olen tehnyt töitä aina keskosvauvojen hoidosta vanhusten kotihoitoon. 

Pidän siitä, että työnkuvani on hyvin monipuolinen ja oikeastaan kaikki tässä työssä on mukavaa! Opin koko ajan uutta, ja voi sanoa, että yksikään päivä ei ole samanlainen kuin edellinen. Tapaan hyvin paljon erilaisia ihmisiä, mikä rikastuttaa valtavasti työtäni. Meillä Oulussa on erittäin hyvä tiimi perhehoidossa ja työkavereiden vahva ammattitaito tuo moniammatillista näkökulmaa toimintaamme. Pidän SOS-Lapsikylän toimintaa omien arvojeni mukaisena ja olen erittäin ylpeä siitä, että saan työskennellä täällä. 

Olen syntyjään oululainen ja muutaman mutkan kautta olen palannut takaisin synnyinseudulle. Perheeseeni kuuluvat puolisoni lisäksi kaksi teiniä: 16-vuotias lukiolainen poika ja kasiluokkalainen tyttö. Lisäksi 6-vuotias Bichon Frise -koira Iita toivottaa minut joka päivä tervetulleeksi kotiin hännänheilutusten ja nuolaisujen kera. 

Rakastan elämää ympärilläni ja ovemme ovat aina avoinna lasten kavereille. Kotonamme pyörii telkkarissa urheilu muun touhuamisen ohessa. Seuraan mielelläni yhteiskunnan ja maailman tapahtumia sekä erilaisia dokumenttiohjelmia. Muuten minua on vähän hankala saada sohvalle asettumaan television ääreen. Lapsetkin muistavat huomautella, että aloitin yhden Netflix-sarjan katsomisen toissa kesänä ja se on vieläkin vaiheessa.” 

Teksti: Elina Pitkäranta
Kuva: Katja Halme