Koko persoonalla lapsen oikeuksien puolesta

Kuka olet? 

Olen Mirjam Araneva, lapsen oikeuksiin ja erityisesti lasten suojeluun laaja-alaisesti erikoistunut lakimies. Olen toiminut lastensuojelun lakimiehenä heinäkuusta 1998 alkaen. Työhöni kuuluu lastensuojelun työntekijöiden ohjaus ja neuvonta lastensuojelun juridiikkaan liittyvissä yksittäisissä kysymyksissä. Lisäksi avustan kuntia hallintotuomioistuinten suullisissa ja kirjallisissa prosesseissa, koulutan ja osallistun asiantuntijaryhmiin. Olen myös kirjoittanut lastensuojelun juridiikkaa käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita. Lastensuojelun perhehoito ilmestyi vuonna 2018 ja Lapsen suojelu – toteuttaminen ja päätöksenteko vuonna 2016. Suhtaudun työhöni intohimoisesti ja teen sitä koko persoonallani, joten siviiliminän erottaminen työminästä on lähes mahdotonta. 

Mitä teit ennen SOS-Lapsikylään tuloasi? 

Aloitin lapsioikeuslakimiehenä SOS-Lapsikylässä vuonna 2017. Minulla on yli kahdenkymmenen vuoden kokemus lastensuojelusta, joka kattaa juridiikan lisäksi myös lastensuojelun substanssin hyvän tuntemuksen, koska olen koko työurani tehnyt kiinteää yhteistyötä lastensuojelun työntekijöiden kanssa ja käynyt heitä myös kouluttamassa. Työssäni olen saanut melkoisen kattavan valtakunnallisen kokonaiskuvan siitä, mikä lastensuojelussa toimii ja mikä ei toimi. 

Miten lapsen oikeudet mielestäsi toteutuvat lastensuojelussa Suomessa? 

Suomi on pitkä maa ja minulla on asiakaskuntia etelästä pohjoiseen ja lännestä itään. Kokemukseni mukaan lapsen oikeuksien toteutuminen ja jopa niiden tuntemus vaihtelee merkittävästi. Ja vaikka paljon on kahdessakymmenessä vuodessa parantunut, paljon on vielä parannettavaa. Vuonna 2008 voimaan tullut lastensuojelulaki, jonka valmistelussa huomioitiin lapsen oikeuksien sopimus, yhtenäisti jokin verran valtakunnallisia käytäntöjä, mutta ei lisännyt lapsen oikeuksien sopimuksen merkitystä käytännön työssä. Lapsen oikeuksien sopimusta ei näkemykseni mukaan erikseen huomioida lastensuojelua järjestettäessä ja toteutettaessa riittävästi.  

Mitkä ovat lastensuojelussa lapsen oikeuksien toteutumisen pahimpia epäkohtia? 

Erityinen Akilleen kantapää lapsilähtöiseksi kutsutussa lastensuojelussamme on lapsen osallistumisoikeus ja vaikuttamismahdollisuus omassa asiassaan, mikä edelleen toteutuu heikosti. Myös sijaishuollossa olevan lapsen oikeus pitää yhteyttä vanhempaansa ja siihen kiinteästi liittyvän perheen jälleenyhdistämisen tavoitteen huomioiminen on saatava nykyistä paremmalle tasolle. Ongelmat ilmenevät ja korostuvat etenkin lastensuojelun perhehoidon puolella. 

Mitä asioita haluaisit lasten suojelussa parantaa? 

Lasten suojelussa laajasti ottaen haluaisin parantaa perustason palveluissa työskentelevien henkilöiden valmiutta havaita ja rohkeutta puuttua riittävän varhaisessa vaiheessa lapsen ja perheen tilanteeseen tarpeeksi tehokkaasti ennen kuin tilanne kärjistyy siihen pisteeseen, että lastensuojelun korjaavaa tukea tarvitaan. Työskentelyn erityisesti sosiaalihuoltolain mukaisissa perhepalveluissa pitäisi olla nykyistä suunnitelmallisempaa. Tuen vaikuttavuutta pitäisi seurata ja lapsi perheineen siirtää riittävän varhaisessa vaiheessa lastensuojelun korjaavan tuen piiriin, jos lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta tarpeellista muutosta ei saada aikaan.  

Lastensuojelussa haluaisin parantaa avohuollon tukitoimenpiteiden vaikuttavuutta – sitä, että ne nykyistä paremmin räätälöitäisiin vastaamaan yksittäisen lapsen ja perheen tarpeisiin. Mielestäni myös lapsen ja perheen lastensuojelun alkuvaiheen tukea pitää parantaa ja tehostaa siten, että lapsen ja perheen tilanne ja tuen tarpeet kartoitetaan kattavasti esimerkiksi perhekuntoutuksessa samalla, kun perhettä tuetaan muutoksen aikaansaamisessa. 

Eniten puutteita ja ongelmakohtia on lakimiehen näkökulmasta katsottuna päätöksentekoprosesseissa ja päätösten perusteluissa, jotka kuitenkin ovat hyvin tärkeitä asianosaisten oikeusturvan kannalta.   

Teksti ja kuva: Elina Pitkäranta