Parasta perhehoitoa – lastensuojelu on Tiina Rihdille keino vaikuttaa lasten tulevaisuuteen

SOS-Lapsikylän perhehoidosta vastaavan kehittämispäällikkö Tiina Rihdin työn johtavana ajatuksena on kohdella jokaista asiakasta kuten toivoisi itseään vastaavassa tilanteessa kohdeltavan. SOS-Lapsikylän perhehoidossa panostetaan etenkin toimivaan yhteistyöhön kunnan ja perhehoitajien kanssa sekä perhehoitajalle tarjottavaan monipuoliseen tukeen.  

Kehittämispäällikkö Tiina Rihdin tehtävänkuva sisältää perhehoidon, laitosmuotoisen sijaishuollon sekä jälkihuollon kehittämistä. Hän on mukana luomassa uusia perhehoidon tuen muotoja sekä koordinoi perhehoitajien rekrytointia valtakunnallisesti. Rihti toimii SOS-Lapsikylän toimipisteiden tukena sijais- ja jälkihuollon palveluiden tuottamisessa. Lisäksi työnkuvaan kuuluu esimerkiksi jälkihuoltopalvelun mallintamista sekä toimiminen SOS-Lapsikylän edustajana erilaisissa palvelu- ja palvelutuottajakohtaisissa tapaamisissa.  Rihti osallistuu myös SOS-Lapsikylän edustajana erilaisten vaikuttajaverkostojen tapaamisiin. 

Ennen SOS-Lapsikylään tuloaan hän toimi lastensuojelun sosiaalityöntekijänä Espoossa ja Vantaalla. 

”Olen työskennellyt SOS-Lapsikylässä kohta seitsemän vuotta. Tulin alun perin sosiaalityöntekijäksi lapsikyläkotityöhön ja myöhemmin olen työskennellyt palveluvastaavan ja palvelujohtajan tehtävissä. SOS-Lapsikylä on uusiutunut ja organisaatiossamme tehtävä lastensuojelutyö on monipuolistunut sinä aikana, kun olen ollut täällä töissä. Olen ilokseni saanut löytää itseni aina uudestaan sellaisten työtehtävien parissa, jotka innostavat ja motivoivat minua”, Rihti kertoo. 

Rihti on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja hänellä on sosiaalityöntekijän pätevyys sekä PRIDE-valmentajan koulutus. 

”Olen vetänyt sijaisvanhempien PRIDE-valmennuksia sekä sijaissisaruusryhmiä.” 

SOS-Lapsikylän työntekijöillä on pitkä ammatillinen kokemustausta ja osaaminen sijoitettujen lasten kanssa tehtävästä työstä. Toimeksiantosuhteisen perhehoidon tukityössä hyödynnetään vuosikymmeniä pyörineen lapsikyläkotitoiminnan myötä kertynyttä osaamista ja ymmärrystä. 

Vaikka sijaishuolto on ajan kuluessa muuttunut ja lainsäädäntö päivittynyt, samat asiat ovat edelleen tärkeitä sijoitetuille lapsille ja heistä huolta pitäville perheille.  

”Näitä ovat vertaisten ja yhteisön tarjoama tuki sekä perheille tarjottava apu”, Rihti toteaa. 

Monipuolista tukea perhehoitajille 

SOS-Lapsikylä panostaa perhehoitajien ja sijoitettujen lasten vahvaan ja laajaan tukeen, mistä on tullut kiitosta myös lapsia sijoittaneista kunnista.  

”Tarjoamaamme monipuolista tukea arvostetaan ja sitä osataan jo kysyäkin siinä vaiheessa, kun lapsia ollaan sijoittamassa”, Rihti kertoo. 

Rihdin mukaan sijaisvanhempien tuki on ehdottoman tärkeää heidän ammatillisten valmiuksiensa kehittymisen näkökulmasta. Vahvalla tuella on keskeinen merkitys myös sijoitettujen lasten hyvän hoidon ja huolenpidon kannalta. Kun työntekijät ovat tavoitettavissa, ongelmatkaan eivät ehdi kasvaa liian suuriksi. 

”Yksi perhehoitajistamme pohti kerran minulle sitä, miten perhehoitajuus on välillä yksinäistä hommaa. Sijoitetun lapsen tilanteista, iloista ja suruista, ei voi samalla tavoin puhua ääneen ystäville kuin perhehoitaja oli tottunut tekemään omien biologisten lastensa kohdalla. Tästäkin näkökulmasta perhehoitajien tuella ja tukityöntekijän kanssa käydyillä keskusteluilla on suuri merkitys. Keskusteluissa perhehoitajat pääsevät prosessoimaan ajatuksiaan ja tunteitaan lapsiin liittyen”, Rihti pohtii. 

Toimiva vuorovaikutus on tukityön perusta 

SOS-Lapsikylän perhehoidossa painotetaan perhehoidon tukityöntekijöiden ja perhehoitajien hyviä vuorovaikutussuhteita sekä tukityön monipuolisuutta ja räätälöitävyyttä. Sijaisperheiden tilanteet, kuten myös sijoitettujen lasten tuen tarpeet ovat erilaisia ja muuttuvat sijoituksen aikana. Siksi on tärkeää, että myös tukityössä reagoidaan muuttuviin tarpeisiin ajantasaisesti.  

”Joskus perheeseen pitää kohdentaa lisää tukea esimerkiksi asiantuntijakonsultaation kautta ja toisinaan taas perhehoitajan on saatava keskustella lapsen tilanteesta ja sen aiheuttamista tunteista oman tukityöntekijänsä kanssa. Luottamus ja ymmärrys koko perheen tilanteesta ovat tärkeitä tekijöitä perhehoitajan ja tukityöntekijän toimivan suhteen taustalla, kun keskusteluissa jaetaan sensitiivisiä asioita omasta itsestä ja vanhemmuudesta”, Rihti summaa. 

Motiivina aito halu auttaa 

SOS-Lapsikylä on voittoa tavoittelematon toimija, ja monen järjestön työntekijän motiivina onkin vilpitön halu auttaa lapsia ja perheitä. 

”Aito välittäminen lapsista, heidän läheisistään sekä perhehoitajista näkyy siinä, miten työntekijät tekevät työtään. Perhehoidon tukityöntekijät puhuvat sijaisvanhemmista arvostavasti. Meillä on myös useita pitkäaikaisia perhehoitajia”, Rihti kertoo. 

SOS-Lapsikylä pyrkii mittaamaan palveluidensa vaikuttavuutta. Perhehoidossa vaikuttavuuden todentamiseksi on kehitetty Polku-sovellus, jota ollaan ottamassa käyttöön. Polku-sovelluksen taustalla on halu tukea pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista lapsen elämässä. Visuaalinen sovellus auttaa hahmottamaan helposti, mitä asioita lapsen elämässä on meneillään, mitä on jo tehty sekä asettamaan tulevia tavoitteita. Tavoitteet asetetaan yhdessä lapsen, hänen läheistensä sekä sosiaalityöntekijän kanssa. 

Vuosien saatossa sovellukseen syntyy lapsen elämänpolku. Polku muodostuu kunkin lapsen yksilöllisistä tavoitteista: jos vaikkapa lapsi ei käy koulussa, mietitään, mitä asioita olisi tehtävä, jotta koulunkäynti alkaisi tuntua hänestä mukavalta. Sovelluksen ehdottamat tavoitteet perustuvat sijoitettuna olleiden lasten elämästä kerättyyn tilasto- ja tutkimustietoon.  

”Polun tarkoituksena on tutkitun tiedon pohjalta ohjata sijoitetun lapsen elämää sellaiseen suuntaan, että hänestä kasvaisi itsenäinen ja hyvinvoiva aikuinen”, Rihti selvittää. 

Ongelmia ei piilotella 

Rihti iloitsee siitä, että SOS-Lapsikylän kanssa työskentelevät kuntien sosiaalityöntekijät pitävät SOS-Lapsikylää luotettavana toimijana. 

”Olemme saaneet positiivista palautetta siitä, että tartumme ongelmiin ja tuomme ne avoimesti esiin. Emme piilottele haasteita tai sysää niitä toisen tahon ratkaistaviksi, vaan teemme itse kaikkemme, jotta ongelma selviäisi. Teemme yhteistyötä kunnan sosiaalityöntekijän kanssa dialogisen prosessin kautta. Välillä meillä syntyy myös oman ja kunnan sosiaalityöntekijöiden muodostamia työpareja, jotka hoitavat yhdessä lapsen asioita.” 

Halu vaikuttaa lasten elämään innosti lastensuojelun pariin 

Sosiaalityötä yliopistossa opiskellut Rihti kiinnostui työstä lastensuojelun parissa opintojen loppupuolella. 

”Olen koko kouluaikani ollut kiinnostunut yhteiskuntatieteistä ja historiasta sekä myöhemmin lukioaikanani psykologiasta. Minua ovat kiinnostaneet ihmisten elämäntarinat ja yhteisöjen muutokset. Yksilöiden kohtaamien tapahtumien vaikutukset heidän elämänkulkuunsa ja kykyynsä jäsentää niitä osaksi elämäntarinaansa ovat myös tuntuneet kiehtovilta”, Rihti kertoo.  

Rihdin lapsuudenperheessä vallitsi keskusteleva kulttuuri ja kotona puhuttiin paljon yhteiskunnallisista tapahtumista sekä niiden vaikutuksista.  

”Järjestötaustaiselta äidiltäni sain vahvan oikeudentajun ja halun vaikuttaa epäoikeudenmukaisuuksiin ja filosofisen pohtiva isäni taas kannusti lukemaan ja miettimään asioita.” 

Lastensuojelutyö alkoi kiinnostaa Rihtiä, sillä se tarjosi mahdollisuuden vaikuttaa lasten tulevaisuuden rakentumiseen.  

”Vaikka olen monesti epäillyt sitä, pystynkö oikeasti muuttamaan lasten ja perheiden tilanteita paremmaksi, usko on aina voittanut epäuskon. Sain urani alkumetreillä eräältä sosiaalityöntekijältä neuvon, että jokaisessa asiakastilanteessa asiakasta tulisi kohdella samoin, kuin haluaisi itseään kohdeltavan vastaavassa tilanteessa. Tätä ohjetta olen vaalinut mielessäni ja se on ollut tärkeä perusta työlleni.” 

Lastensuojelun resurssipula näkyy lasten huolina 

Resurssikysymykset nousevat usein esiin, kun puhutaan lastensuojelun kehittämisestä. Rihdin mukaan aihetta ei kuitenkaan voida sivuuttaa. 

”Lastensuojelua tekevien sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärät ovat niin suuria, ettei keskittynyttä ja kohtaavaa lastensuojelutyötä ole mahdollista tehdä, eikä perheiden tilanteisiin pystytä paneutumaan riittävästi. Sijaishuollossa olevien lasten sosiaalityöntekijät vaihtuvat tiuhaan, jolloin lapsen oma sosiaalityöntekijä ei välttämättä ole tietoinen hänen tilanteestaan ja toiveistaan.” 

Rihti kertoo olleensa monesti palvelutuottajan sosiaalityöntekijänä mukana neuvotteluissa, joissa lapsella on yhä uudestaan uusi työntekijä. 

 ”Lapsi ja hänen verkostonsa joutuvat kertomaan tarinansa, tilanteensa sekä toiveensa useita kertoja eri henkilöille. Lapsille tämä on aiheuttanut myös pettymystä ja pelkoa siitä, miten oma asia etenee, kun siitä on jatkuvasti päättämässä eri henkilö.” 

Läheisten tukeminen on sijoitetun nuoren etu 

Toisena lastensuojelun haasteena Rihti nostaa esiin perheiden jälleenyhdistämisen. 

”Lapsia kuntoutetaan sijaishuollossa, mutta heidän biologiset läheisensä jäävät usein ilman tukea. Lasten vanhempien avuntarpeen kartoittaminen ei tällä hetkellä ole kovin suunnitelmallista. Sijoitettujen lasten vanhemmat ovat useasti kyselleet minulta, mitä heidän tulisi tehdä toisin, jotta lapsi saisi palata takaisin kotiin”, Rihti kertoo. 

Hän muistuttaa, että vanhempien kuntoutuminen on tärkeää, vaikka lapsi ei pääsisikään kokoaikaisesti asumaan heidän luokseen. 

”Vanhempien huono tilanne näkyy lapselle kun tämä tapaa heitä. Se nousee esiin myös siinä vaiheessa, kun lapsi itsenäistyy sijaishuollosta. Tällöin aikuistuvalla nuorella on edessä tilanne, jossa hän viimeistään kohtaa oman verkostonsa haasteet. Riski ongelmien ylisukupolvistumiseen korostuu varsinkin, jos nuorelle ei ole sijaishuollon aikana syntynyt ymmärrystä oman läheisverkostonsa tilanteesta ja niistä syistä, joiden vuoksi hänet on sijoitettu”, Rihti pohtii.   

Valvotumpaa perhehoitoa 

Perhehoidon valvonta keskittyy tällä hetkellä asiakirjojen ja dokumenttien kautta tapahtuvaan tekniseen valvontaan. Rihti toivoisikin rinnalle laajempaa valvontaa sekä valtakunnallista perhehoitajia koskevaa rekisteriä, josta palveluntuottajat voisivat tarkistaa, ettei perhehoitaja ole syyllistynyt laiminlyönteihin tai kaltoinkohteluun aiemmin toimiessaan toisella palveluntuottajalla.  

”Tekninen laadunvalvonta on ehdottoman tarpeellista, mutta sen rinnalle tarvitaan myös monisyisempää valvontaa, jonka perusteella voimme sanoa, miten sijoitettuina olevien lasten huolenpito toteutuu.” 

Lapsilla tulisi olla oikeus tavata sosiaalityöntekijäänsä säännönmukaisesti ja päästä kertomaan oma näkemyksensä siitä, millaista heidän arkensa sijaisperheessä on.  

”Palveluntuottajana huolehdimme toki laadunvalvonnasta itsekin. Perhehoidon tukityöntekijät tapaavat säännöllisesti koko sijaisperhettä. Tapaamiseen sisältyvä lapsen kohtaaminen on myös tärkeä osa perhehoidon tukea ja valvontaa”, Rihti lisää. 

Teksti ja kuva: Matleena Merta