’Radiosta oppiminen on hauskaa’

13-vuotias etiopialainen Tigist käy koulua aurinkoenergialla toimivan radion kautta.

”Oli hankalaa, kun lasten piti keksiä uusia tapoja käydä koulua, kun koulut suljettiin koronaviruksen takia. Äidilläni ei ollut varaa ostaa meille televisiota tai radioita; hän tienasi juuri ja juuri tarpeeksi saadakseen meille ruokaa. Kun juttelimme asiasta, hänen tarkat sanansa olivat: ”Koulutuksen täytyy nyt odottaa”.”

”Nimeni on Tigist. Olen 13-vuotias ja käyn seitsemättä luokkaa. Käyn julkista koulua täällä Adwassa, joka on pieni kylä Etiopian pohjoisosassa. Kun koulut vielä olivat auki, olin luokkani kymmenen parhaan oppilaan joukossa. Ajattelin, että kova työ, jonka olen tehnyt, valuu nyt hukkaan. Ajattelin, että jäisin jälkeen enkä haluaisi enää edes palata kouluun.”

”Vietin suurimman osan ajastani kotitöitä tehden, enkä ajatellut koulua kovinkaan paljoa. Tunsin oloni eristäytyneeksi. Yhtäkkiä huhtikuussa, kun olimme olleet poissa koulusta noin kuukauden, SOS-lapsikyläjärjestön työtekijät lahjoittivat meille aurinkoenergialla toimivan radion, jonka avulla pystyn kuuntelemaan koulun oppitunteja. Olin sinä päivänä todella innoissani, tuntui että tulevaisuuteni palasi taas luokseni.”

”Meillä ei ole kotona pöytää, joten oppituntien aikana laitan radion vierelleni penkille, otan kirjan syliin ja kirjoitan niin nopeasti kuin pystyn, että saisin kirjoitettua ylös mahdollisimman paljon siitä, mitä opettaja sanoo. Vaikea tilanne kotona motivoi minua opiskelemaan entistä ahkerammin, jotta voin saavuttaa unelmani. Se on ainoa tapa, miten voin rakentaa äidilleni joskus paremman talon. Opiskelemme englantia, tigrignaa (paikallinen kieli), fysiikkaa, kemiaa, yhteiskuntaoppia ja etiikkaa. Radiolähetys tulee englanniksi ja tigrignaksi. Tänään on vuorossa yhteiskuntaoppia ja etiikkaa.”

”Radion kautta oppiminen on hauskaa. Opettajat käyttävät helposti ymmärrettävää ja selkeää kieltä ja he ovat todella hauskoja. Oppituntien välissä tuleva musiikki pitää minut virkeänä. Ainoa haittapuoli on se, ettei voi kysyä kysymyksiä, jos ei ymmärrä jotain. Äitini ei anna minulle kotitöitä silloin, kun opiskelen, koska hän tietää, miten tärkeää on opiskella.”

”Tuntien jälkeen asetan radion talomme katolle, jotta se voi latautua auringossa. Olen iloinen, ettei meidän tarvitse ostaa paristoja, sillä äidilläni ei olisi niihin varaa. Hänen tulonsa riittävät hädin tuskin perustarpeisiimme. Moni asia huolettaa minua perheemme elinolosuhteissa, mutta olen onnellinen siitä, että koulutukseni ei nyt stressaa minua. Tiedän, että on aina joku, joka voi auttaa minua koulutukseni suhteen silloinkin, kun äitini ei pysty. Haluan jonain päivänä mennä yliopistoon ja opiskella lääkäriksi, jotta voin auttaa sairaita ihmisiä ja parantaa ympäristöni terveyttä ja hyvinvointia.”

Teksti: Esteri Hukka