Uranuurtaja sinisissä haalareissa
Ida Faal on kouluttautunut automekaanikoksi SOS-lapsikyläjärjestön avulla Gambiassa. Hän uhkuu itseluottamusta, ja haluaisi suunnitella maailman ensimmäisen ”Made in Gambia” -auton. Faal on jo perustanut säätiön auttaakseen muita nuoria naisia ja tyttöjä.
Ida Faal, 25, sai automekaanikon koulutuksen SOS-lapsikyläjärjestön kautta, minkä myötä hänestä tuli esimerkki monille tytöille ja naisille Gambiassa. Nyt itsevarma nainen haluaa olla esikuva nuoremmalle sukupolvelle, jotta yhä useampi nainen voisi ryhtyä yrittäjäksi haluamallaan alalla.
Oliko vaikeaa tulla automekaanikoksi maassa, jossa perinteiset sukupuoliroolit elävät edelleen voimakkaina?
Valitettavasti kyllä. Koin paljon vastarintaa, varsinkin äidiltäni. Hän halusi minun menevän toimistotöihin. Mutta koen oloni paljon mukavammaksi sinisissä haalareissa ja työjalkineissa kuin korkokengissä ja tyylikkäissä vaatteissa. Rakastan autoja ja ongelmien ratkaisemista, joten autokorjaamo on minulle paras mahdollinen työpaikka.
Olen onnellisimmillani työpajassa moottoriöljyä käsissäni. SOS-lapsikyläjärjestölle sukupuolellani ei ole koskaan ollut väliä. Valitettavasti monet miehet sanoivat aluksi, että minulla on liian pienet kädet eikä tarpeeksi voimaa niissä. Se on täysin hölynpölyä! Haluatko kokeilla kädenvääntöä?
Olet perustanut oman säätiösi rohkaistaksesi tyttöjä kiinnostumaan luonnontieteistä koulussa ja myöhemmin opiskelemaan tekniikan alan ammatteja. Miksi?
Valitettavasti tunnen liian monta tyttöä ja naista, joita on käytetty seksuaalisesti hyväksi, jotta he saisivat työpaikan tai voisivat pitää työnsä. Uskon, että naiset, jotka opiskelevat teknisillä aloilla, voivat elää itsenäisempää ja vapaampaa elämää, ja siksi haluan olla roolimalli ja mentori mahdollisimman monelle tytölle ja naiselle.
Monet nuoret gambialaiset näkevät maastamuuton ainoana mahdollisuutenaan. Oletko sinä koskaan suunnitellut Gambiasta lähtöä?
En! Tiedän, että moni nuori nainen on kuollut janoon autiomaassa, tullut raiskatuksi Libyassa tai hukkunut Välimerellä. Enkä huijaa itseäni: tiedän, että Euroopassa on monia tyttöjä ja naisia, jotka tekevät jo samaa kuin minä. Siellä olisin joutunut aloittamaan täysin alusta. Täällä taas olen yksi harvoista automekaanikoista. Tämä on kotini, ja minulla on suuria suunnitelmia.
Millaisia suunnitelmia sinulla on?
Ruuvailen autoja yhdessä työkavereideni kanssa SOS-lapsikyläjärjestön työpajassa. Mutta se ei vielä riitä minulle. Haluan suunnitella ensimmäisen “Made in Gambia”-auton, joita voitaisiin alkaa tuottaa Gambiassa. Auton pitäisi olla mahdollisimman halpa ja vähän kuluttava, ja sen pitäisi toimia hyvin kuumassa ilmastossamme, huonoilla teillämme ja huonolla polttoaineellamme.
Euroopassa monissa autoissa tärkeintä on hyvä viihdejärjestelmä, mutta täällä emme tarvitse mitään ylimääräistä. Gambiassa tarvitaan ennen kaikkea toimivaa iskunvaimenninta ja hyvää bensiinipumppua. Suuret kansainväliset yritykset eivät valmista tällaisia autoja, sillä se ei ole heille sen arvoista – juuri siinä piilee minun mahdollisuuteni. Pidän tietenkin myös rahasta, eikä minulla ole mitään rikastumista vastaan.
Sinulla on todella kunnianhimoisia tavoitteita elämässä. Onko sinulla aikaa ihmissuhteille?
Ei tällä hetkellä ainakaan parisuhteelle, vaikka äitini haluaisikin, että löytäisin miehen. Mutta en todellakaan tarvitse ketään, joka tulisi työskentelyni tielle juuri nyt. Minunkaltaisen naisen ei ole aina myöskään helppoa löytää kumppania. Monet gambialaiset miehet vieläkin pelkäävät minunlaisiani naisia, joilla on asiantuntijuutta ja taitoja. Moni mies pelkää sitä, että nainen olisi häntä parempi jossakin asiassa.