Isän kamppailu tyttäriensä puolesta

”Elämässä kaikki on nyt hyvin”, sanoo Nimis, 32, ja katsoo ylpeänä tyttäriään. Pari vuotta sitten ei ollut ollenkaan selvää, että asiat joku päivä näyttäisivät näin hyvältä.

Voimakkaan maanjäristyksen iskiessä Nepaliin huhtikuussa 2015 perheen 5- ja 10-vuotiaat tytöt olivat ulkona leikkimässä. Heidän äitinsä oli maanjäristyksen aikaan kotona sisällä ja talo romahti hänen päälleen. Tyttöjen isä, Nimis, selvisi tästä järistyksestä, mutta loukkaantui vakavasti jälkijäristysten aikana. Muutamassa minuutissa perheen koko elämä kääntyi päälaelleen.

Nimis menetti hetkessä vaimonsa ja lastensa äidin. Perheen talo oli romahtanut, ja Nimis itse oli pahoin loukkaantunut. Nepalissa perheen elättäminen ja siitä huolehtiminen on yksin vaikeaa. Kolmen kuukauden ajan Nimis yritti hoitaa kaiken yksin, mutta sitten hänen oli pakko luovuttaa. Isä ymmärsi, etteivät tytöt enää voineet hyvin. Nimis otti yhteyttä läheiseen SOS-lapsikylään, ja tilanteen arvioinnin jälkeen tytöt muuttivat lapsikylään.

Tytöt saivat avun lapsikylästä

Tyttöjen lähettäminen pois kotoa oli hyvin vaikea päätös isälle. Nimis kaipasi lapsiaan joka päivä. Iloa toivat vierailut lapsikylään ja se, että hän sai nähdä, kuinka lapsikylä-äiti Indira piti hyvää huolta hänen tyttäristään. Tytöt tunsivat olevansa tärkeitä, turvassa ja heillä oli ympärillään monta turvallista aikuista. Lapsikylän yhteisö ja turvallinen ympäristö auttoivat tyttöjä heidän surressaan äitinsä menetystä. Tytöt kiintyivät nopeasti uusiin lapsikyläsisaruksiinsa ja aloittivat pian lapsikylän päiväkodissa ja koulussa.

Paluu isän luo

Kolme vuotta maanjäristyksen jälkeen tytöt pääsivät muuttamaan takaisin isänsä luo. Nyt heillä on lisäksi bonusäiti ja uusi pikkusisko isän uuden avioliiton myötä. Tytöt jatkavat lapsikylän koulussa ja näkevät päivittäin kavereitaan ja sisaruksiaan lapsikylästä. He myös vierailevat usein lapsikylä-äiti Indiran luona, joka myös osallistuu tyttöjen tärkeisiin juhlapäiviin heidän kotonaan.

”Olen niin ylpeä tytöistä ja siitä, että he voivat niin hyvin”, kertoo Indira. ”Minulla on ikävä heitä, mutta olen onnellinen, että meillä on säilynyt läheiset suhteet toisiimme.”

Nimis ja hänen perheensä saavat yhä tukea SOS-lapsikylältä, jotta he selviäisivät arjessa ja tytöt voisivat jatkaa koulunkäyntiä.

“Lapsikylän antama tuki on ollut meille elintärkeää. Ilman sitä en olisi ikinä pystynyt antamaan tyttärilleni koulutusta ja turvallista kotia”, kertoo Nimis.

Nimis on iloinen ja helpottunut, kun saa jälleen pitää huolta tyttäristään. Elämä näyttää taas paremmalta.

”Elämässä on nyt kaikki hyvin ja tulevaisuus näyttää lupaavalta”, sanoo Nimis.

Nepalin maanjäristys 2015

Nepaliin iski 25. huhtikuuta 2015 tuhoisa maanjäristys 7.8. Richterin voimakkuudella. Tuhannet ihmiset menettivät henkensä, kotinsa ja perheenjäseniään. Nepal on köyhä maa ja elämän uudelleen rakentaminen tuhon jälkeen on hyvin vaikeaa. Heti maanjäristyksen jälkeen SOS-lapsikylät aloittivat humanitaarisen avun jakelun lähialueilleen. Kukaan lapsikylien lapsista tai työntekijöistä ei onneksi loukkantunut, ja se mahdollisti nopean avun järjestämisen tuhansille tarvitseville.

Hätäapua annettiin 12:lla järistyksen runtelemalla alueella. Nepal on vuoristoinen maa ja avun toimittaminen on vaikeaa, sillä moni alue on vaikeapääsyinen ja monet kylät jäivät maanjäristyksen jälkeen täysin eristyksiin. Joillekin alueille päästiin toimittamaan apua vasta usean yrityksen jälkeen.

Nyt Nepalin SOS-lapsikyläjärjestö on siirtynyt jälleenrakennusvaiheeseen. Paikallisen tuen avulla järjestö pystyi mm. jälleenrakentamaan yhdeksän tuhoutunutta koulua, jotka on nyt luovutettu valtiolle.