”Koronavirus on rajoittanut elämäämme ja pakottaa meidät olemaan erossa toisistamme”

Burkinafasolaisessa Bobo-Dioulasson SOS-lapsikylässä asuva lapsikylä-äiti Halima kuvailee koronaviruksen aiheuttamaa tilannetta näin:

”Olen ollut lapsikylä-äitinä 16 vuotta ja hoidan tällä hetkellä seitsemää lasta: neljää poikaa ja kolmea tyttöä. Otimme Burkina Fason hallitusta tiukemman linjan ja suljimme lapsikylän rajoittamalla vierailijoiden pääsyä ja kaikkea ei-välttämätöntä liikkumista. Burkina Fasossa koronatartuntojen määrä kasvaa nopeasti, joten meidän on oltava erittäin varovaisia.”

”Lapset eivät ole tottuneet olemaan vain yhdessä paikassa, ja on vaikea rajoittaa muiden lasten kanssa ulkona vietettyä aikaa. Mielestäni tämä on heille vaikein asia. Olemme yrittäneet pitää lapset mahdollisimman kiireisinä ja puhuneet heille koronaviruksesta ja siitä, kuinka pitää se loitolla pesemällä käsiä, yskimällä kyynärpäähän jne. Puhumme koronaviruksesta pelaamisen ja leikkimisen yhteydessä ja se on todella auttanut käsittelemään asiaa. Pelaamme lasten kanssa paljon lautapelejä ja keksimme tarinoita.”

”Jotkut asiat arjessa pysyvät kuitenkin ennallaan. Teen edelleen lapsilleni päivittäin lettejä. Letittäminen voi viedä tunninkin kerrallaan ja lapsista on hauska suunnitella uusia hiustyylejä. Olen onnellinen, että meillä on vielä näitä yhteisiä hetkiä jaettavana.”

Perhe on tärkein turvaverkko

Maissa, joissa ei ole julkista lastensuojelujärjestelmää, ja joissa yhteisöt ovat jo valmiiksi kuormittuneita, kukaan ei ota vastuuta yksin jäävien lasten hoidosta.

SOS-lapsikyläjärjestö on jo monien vuosien ajan pyrkinyt tukemaan kriisissä olevia perheitä, sillä näemme päivittäin, kuinka huolenpidon puute tekee lapsista alttiita kaltoinkohtelulle, hyväksikäytölle ja ihmiskaupalle.

Ilman vakaata aikuisten tarjoamaa hoivaa lapset eivät myöskään saa koulutusta ja jäävät muiden kasvua ja kehitystä tukevien toimenpiteiden ulkopuolelle.

Afrikan maat alttiita viruksen leviämiselle

Useimmissa Afrikan maissa on heikko terveydenhuoltojärjestelmä, riittämätön seuranta- ja laboratoriokapasiteetti sekä rajalliset taloudelliset resurssit viruksen leviämisen estämiseen.

Nopea väestökasvu ja ihmisten liikkuvuus sekä jo olemassa olevat sairaudet, kuten HIV, tuberkuloosi ja malaria sekä epidemiat, kuten ebola ja denguekuume tekevät Afrikasta alttiin virusten nopealle leviämiselle.

Monissa Afrikan maissa on heikko talousjärjestelmä ja epidemian myötä useimmat mantereen maat joutuvat taloudellisesti vieläkin ahtaammalle.

Monet perheet saavat elantonsa päivittäisestä työstä epävirallisella sektorilla, mikä tekee elannon ansaitsemisesta ja ruuan hankimisesta mahdotonta kulkurajoitusten takia.