Varapaappa antaa positiivisen lisän perheiden arkeen

10.9.2020
SOSblogi

Olen ollut paljon vapaaehtois- ja yhdistyshommissa mukana. Tällä hetkellä olen Mummun ja Vaarin tupatoiminnassa. Mummun ja Vaarin tuvalla varapaappana olo kolahti minulle heti!

Koen olevani tarpeellinen Lähellä-hankkeen vapaaehtoisena. SOS-Lapsikylän Mummun ja Vaarin tuvalla huomaan, kuinka tärkeää lapsille on tarve kavereista. Lapsilla todella on tarve tulla juttelemaan, näyttämään juttuja tai ihan vain istumaan viereen. Siinä voidaan sitten yhdessä lukea vaikka satua, tai ihan vain katsella kirjan kuvia.

Mummun ja Vaarin tuvalla olen varapaappa. Silti sitä ei kysytä, onko jollain oma mummu tai vaari. En tunne olevani kenellekään korvike, vaan tunnen olevani positiivinen lisä perheiden arjessa. Koen olevani tarpeellinen, ja juuri se tunne on minulle tärkeää.

Vapaaehtoisena oleminen rytmittää eläkeläisen arkea

Eläkeläisenä on kiva aloittaa päivä niin, että tietää mitä tekemistä illalla on. Mummun ja Vaarin tupatoiminta rytmittää myös minun arkeani. Vapaaehtoiset varaisovanhemmat muodostavat hyvän yhteisön, johon päästä mukaan! Tupatoiminnassa ajanvietto lasten kanssa on ensisijaisen tärkeää, mutta eläkeläiselle miellyttävää on myös tavata uusia ja monenlaisia muita vapaaehtoisia varamummuja ja -vaareja, joita ei välttämättä muuten tapaisi! Muiden vapaaehtoisten vertaisuus on minulle lisämauste elämään. Jos en olisi tupatoiminnassa mukana, minulta jäisi lasten lisäksi pois kokemukset toisten varaisovanhempien kanssa.

Eläkeikäisellä ihmisellä on tänä päivänä niin pitkä työputki takanaan, että aktiivista tekemistä tarvitaan. Jos tekemisellä voi hyödyttää muita ihmisiä ja yhteiskuntaa, voi olla tyytyväinen! Monissa kokouksissa istuneelle varapaapalle Mummun ja Vaarin tupatoiminnassa vapaaehtoisena oleminen tarjoaa uudenlaista toimimista järjestömaailmassa.

Varapaappana saa itse tehdä, suunnitella ja vaikuttaa siihen, mitä tuvalla lasten kanssa haluaa tehdä, tai missä asiassa kokee tärkeäksi lapselle tai perheelle olla avuksi juuri kyseisenä iltana. Varapaappana oleminen mahdollistaa vapaata tekemistä ilman pöytäkirjapykäliä!

Satutuokiossa mukana oleminen oli minulle tärkeää

Jäin eläkkeelle juuri ennen korona-aikaa ja olin varautunut olemaan sijaisena muutaman kerran viikossa. Siirryin koronan takia nettiin harrastamaan lähes kaiken. Sitten SOS-Lapsikylän Lähellä-hankkeen työntekijöiltä tuli kysely siitä, ketkä haluavat lähteä mukaan Satutuokioon lukemaan satuja lapsille etäyhteydellä, kun Mummun ja Vaarin tuvat menivät koronan vuoksi kiinni. Kun ei voi nähdä, on mukava saada olla lapsien kanssa interaktiivisesti.

Olin myös samaan aikaan harjoitellut omien lapsenlapsieni kanssa etäyhteyttä, joten Satutuokio osui minulle sopivasti oikeaan väliin! Minulle satujen lukeminen on luontevaa niin Mummun ja Vaarin tuvalla kuin Satutuokiossakin. Olen paljon parempi lukemaan satuja kuin paistamaan lihapullia!