Lastensuojeluilmoituksen tekeminen on välittämistä ja vastuunkantoa

Jos jotain olen parin vuosikymmenen aikana oppinut lastensuojelun lakimiehen tehtävässä niin sen, että lapset ovat äärettömän lojaaleja vanhemmilleen. Lapsi voi elää vuosia väkivallan, päihteiden tai mielenterveysongelmien värittämää arkea vanhempiensa kanssa kertomatta tästä kenellekään. Lapsi oppii yllättävän varhaisessa vaiheessa kantamaan vastuun vanhemmistaan, tarvittaessa nuoremmista sisaruksistaan ja kodin arjesta sekä peittämään kodin ongelmat muilta. Lapsi kertoo, jos on kertoakseen, ikäviä seikkoja vanhemmistaan tai kodistaan todennäköisemmin henkilölle, johon hän luottaa. Luottamus taas syntyy ajan kanssa ja henkilökohtaisessa kontaktissa.

Sunnuntain Helsingin Sanomissa (5.4.2020) kerrottiin, että lastensuojeluilmoitusten määrä on laskenut. Tavanomaisissa olosuhteissa tieto olisi myönteinen, koska oletettavasti ainakin näkyvästi tuen tarpeessa olevien lasten määrä olisi vähentynyt. Poikkeusoloissa uutinen sen sijaan kertoo, että osa perheiden ongelmista jää piiloon. 

Poikkeustila leikkaa suuren aukon lasten turvaverkkoon

Lastensuojelulaki velvoittaa muun muassa opetustoimen ja varhaiskasvatuksen työntekijöitä tekemään lastensuojeluilmoituksen, jos he työssään havaitsevat lapsen kasvuolosuhteissa tai lapsen omassa toiminnassa hänen kehitykselleen ja hyvinvoinnilleen vahingollisia tai niitä heikentäviä tekijöitä. Lastensuojeluilmoitus on tärkeä osa viranomaisten välistä yhteistyötä, jolla pyritään turvaamaan lapsen oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja turvalliseen kasvuympäristöön. Valtaosa lastensuojeluilmoituksista onkin lasten kanssa toimivien viranomaistahojen ja palveluntuottajien tekemiä. Ilmoituksen voi kuitenkin tehdä kuka vain.

Poikkeusoloista johtuen suurin osa kouluikäisistä lapsista on siirtynyt etäopetukseen ja pienemmät lapset päivähoidosta kotiin vanhempien hoidettavaksi. Turvaverkossa on tällä hetkellä karkeasti arvioiden lastensuojeluilmoitusten määrän vähenemisen osoittama ammottava aukko, jonka johdosta moni lapsi joutuu kohtaamaan arjen turvattomuuden ja epävakauden yksin. Säännöllinenkään etäkontakti perheen ulkopuoliseen aikuiseen ei takaa kasvuympäristön turvallisuutta.   

Lasten hyvinvointi on meidän kaikkien vastuulla

Poikkeusoloissa yksilöiden vastuu yhteisestä hyvästä korostuu. Sanonnan mukaan yhtenä kansakunnan sivistyksen mittarina voidaan pitää sitä, miten se kohtelee lapsiaan. Lasten – tärkeimmän luonnonvaramme ja tulevaisuutemme – hyvinvointi on tässä tilanteessa meidän kaikkien vastuulla. Lastensuojelulaki oikeuttaa kenen tahansa meistä tekemään lastensuojeluilmoituksen, jos lähipiirissämme tai naapuristossamme havaitsemme lapsen, jolla kaikki ei ole hyvin. Mitä pienempi lapsi, sitä matalampi tulisi olla ilmoittamisen kynnys – teini-ikäisiä unohtamatta!  

Meidän on yhdessä paikattava fyysisen etäisyyden aiheuttama aukko lasten suojaksi rakennetussa turvaverkossa. Ilmoitus lapsen suojelun tarpeesta ei ole moite vanhemmalle vaan osoitus välittämisestä ja vastuunkannosta. Se on välittämistä – ei vain lapsesta vaan koko perheestä.