Lasten ja perheiden palveluista ei tule säästää koronakriisissäkään
Aloittaessani urani lastensuojelun lakimiehenä vuosituhannen vaihteessa, lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa korjattiin 90-luvun laman satoa. On hyvin todennäköistä, että koronakriisin jäljet tulevat näkymään vielä pitkään lasten ja perheiden arjessa lisääntyneenä tuen ja avun tarpeena.
Sosiaalihuoltolain uudistamisen yhtenä tärkeänä tavoitteena oli madaltaa lapsiperheiden kynnystä hakea apua sosiaalihuollon viranomaiselta ja turvata tarvittava tuki perheille oikea-aikaisesti ilman lastensuojelun asiakkuutta. Tavoite ei kaikilta osin ole toteutunut, koska sosiaalihuollon tuen tarpeessa olevat lapsiperheet eivät muuttuneet, vaikka laki muuttui. Ne lapsiperheet, jotka lähtökohtaisesti eniten sosiaalihuollon tukea arjessaan tarvitsevat, eivät sitä halua tai eivät tuen tarvettaan tunnista.
Avun hakeminen ei saa olla häpeällistä
Poikkeustilanteen pitkittyessä yhä useampien lapsiperheiden tuen tarve tulee väistämättä lisääntymään johtuen esimerkiksi taloudellisista ongelmista ja arjen rakenteiden radikaalista muuttumisesta. Tuen tarvitsijoiden joukko monipuolistuu ja sosiaalihuoltolaille asetettu tavoite matalasta kynnyksestä hakea tukea voi toteutua käytännössä paremmin.
Entistä useammassa perheessä meitä kaikkia kohdanneen laajamittaisen kriisin aiheuttama tuen tarve varmasti tunnistetaan. Keskeinen kysymys varhaisen puuttumisen näkökulmasta onkin se, halutaanko sosiaalihuollon tuen tarve tunnustaa perheissä. Uskaltavatko perheet hakeutua sosiaalihuollon asiakkaaksi?
Lapsiperheiden ongelmien kärjistymisen ennalta ehkäisemiseksi on kuitenkin tärkeää, että tuen piiriin hakeudutaan riittävän varhain ja että tukea myös järjestetään oikea-aikaisesti ja riittävästi.
Viimeistään nyt sosiaalihuollon asiakkuuden stigma on häivytettävä. Avun hakeminen riittävän varhaisessa vaiheessa lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi ei ole häpeä, vaan osoitus vastuullisesta vanhemmuudesta. Julkisen vallan perustuslain mukaisena velvollisuutena on tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu myös ja ennen kaikkea poikkeusoloissa.
Säästöt perheiden palveluissa syventävät lastensuojelun kriisiä
Sosiaalihuoltolain tavoitteena on ollut myös vähentää lastensuojelun asiakkuuksia. Ajatuksena oli, että perheet saisivat riittävän tuen ja avun perustason palveluissa. Tämäkään tavoite ei ole toteutunut ja lastensuojelun asiakasmäärät ovat jatkaneet kasvuaan.
Nyt jos koskaan olisi tärkeää, että kaikille lapsiperheille suunnatut palvelut toteuttaisivat puskuritehtävänsä ja estäisivät lastensuojelun asiakkuuksien määrän lisääntymisen entisestään. Lähes kaikki kotiin vietävät perustason perheiden palvelut on tällä hetkellä ajettu alas koronakriisin vuoksi. Jos emme saa perustason palveluita tehokkaasti käyntiin kriisin lauettua, lastensuojelupalveluiden kysyntä tulee kasvamaan jyrkästi.
Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu on jo lähes kantokykynsä äärirajoilla, eikä se yksin pysty korjaamaan koronakriisin aiheuttamia ongelmia jälkikäteen. Lapsen ja perheen tuen tarpeiden riittävän varhainen tunnistaminen, niiden puheeksi ottaminen ja riittävän tuen järjestäminen perustason palveluissa ovat keskeisessä roolissa lasten hyvinvoinnin turvaamisessa.
Korona on laittanut maamme polvilleen. Jaloilleen nousu tulee viemään aikaa ja rahaa monilla elämänalueilla. Kukaan ei tiedä, milloin yhteiskuntamme on entisellään. Pelkään, että aiempien taloudellisten kriisien tavoin jälleen kerran säästetään siitä, mistä ei pitäisi – lapsille ja perheille suunnatusta tuesta. Siksi olisi tärkeä toimia nyt, kun perheiden hätä ei ole vielä suuri. Lapsilla on oikeus suojeluun myös ja ennen kaikkea poikkeusoloissa. Lapset ovat tulevaisuutemme.