Sinä olet riittävän hyvä – viesti nepsy-oireisen lapsen vanhemmille

”Elämme poikkeuksellisia aikoja” -fraasi on tullut liiankin tutuksi viime aikoina. Kaikki tiedämme, mitä se tarkoittaa, mutta itse kokemus ei ole kaikille sama. Sosiaalisen median täyttyessä ”Pysy kotona”-kehotuksista, neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen vanhempi ajattelee ”Mikä painajainen!”. Tekisi mieli laittaa lapset päiväkotiin ja kouluun, mutta taistelu huonon omantunnon, ympäristön paineen ja annetun tiedon myötä alistaa pitämään lapset kotona.

Osa haasteiden kanssa kamppailevista perheistä kokee, ettei halua ketään perheen ulkopuolista nyt lisäämään tartuntavaaraa. Toiset ovat samaan aikaan kauhuissaan, kun arjen tukitoimet loppuvat. Emme tiedä, mikä on kunkin perheen osalta lopulta oikea ratkaisu. Päätökset on tehtävä nykyisellä tiedolla ja tämän hetken voimavaroilla. Mikä on pienin paha, kun emme voi parasta valita?

Sosiaalinen media asettaa vanhemmille omat paineensa: Miten muilla voikaan näyttää niin aurinkoiselta? Miksi muut onnistuvat toteuttamaan etäkoulua, -eskaria, -päiväkotia ja -työtä niin hienosti? Miksi oma lapseni ei taivu tähän ja minun voimavarani eivät riitä? Kotona on kaaos, lapset raivoavat ja työt ovat tekemättä. 

Kun yrität tehdä kaikkea, se kaikki jää tekemättä, tai pääset korkeintaan puoliväliin.

Lapselle, jolla on itsesäätelyvaikeuksia, jo pelkästään arjen rakenteen muuttuminen on liikaa. Vaikka kuinka kotiin luodaan uutta arkea, ei se korvaa yhtäkkisesti vanhaa. Koti ei ole koulu, vanhempi ei ole opettaja, sisarukset eivät ole kavereita. On tärkeää muistaa, ettei vanhemman myöskään tarvitse olla opettaja. Opetusvastuu on yhä koululla, kaikenlaisten oppilaiden osalta. 

Laske rimaa 

Nepsy-oireiselle lapselle muuttunut arki on turvatonta poikkeusaikaa. Lapsen kyky oman toiminnan ohjaukseen heikkenee ja hän tarvitsee voimakkaasti turvaa aikuisesta. Aikuisesta, joka tänä poikkeuksellisena aikana yrittää suoriutua kaikesta yhtä aikaa ja on itsekin turvaton. Lapsi kaipaa aikuista, joka on turvallinen, rauhallinen, ottaa lapsen tunteen vastaan ja rauhoittaa antaen yksinkertaisia ohjeita. Meillä ei ole taikasauvaa, jolla muuttaa lasta itseohjautuvaksi etäkoululaiseksi. Emme voi muuttaa lasta millään muulla kuin omalla käytöksellämme – me aikuiset olemme se peili, jonka avulla lapsi toimii. 

Ainoa keino nepsy-oireisen lapsen vanhemman selviytymiseen poikkeusaikana on riman laskeminen riittävän alas. Älä yritä olla yhtä aikaa tehokas työntekijä, opettaja ja vanhempi. Tee itsellesi päiväohjelma: Milloin on se hetki, että saat olla täysipainoisesti vanhempi ja milloin on hetki olla työntekijä? Riittää, että olet vain nämä kaksi tai mahdollisesti vain vanhempi. 

Ota opettajaan yhteys, jos ei koulutehtävät suju. On riittävää, että olet turvallinen aikuinen, unohda hetkeksi läksyt ja suoritteet. Poikkeusaikana myös tavoitteiden tulee olla erilaiset. Ei ole mahdollista jatkaa vähemmällä resurssilla yhtä tehokkaana. Mikä on sinulle riittävää? Tee itsellesi lista ja valitse vain välttämättömät, joista et voi tinkiä. Älä yritä yhtään enempää. 

Sinä selviydyt

Riittäisikö, että syötte neljä tai viisi kertaa päivässä jotain, tinkien laadusta ottamatta siitä huonoa omaatuntoa? Onko työnantajalle riittävää, että tässä hetkessä tehokkuutesi on 80%? Onko sillä väliä, että lapset saavat ruutuaikaa triplasti normaaliin verrattuna? Podetko vähemmän huonoa omaatuntoa, jos katsottavan median sisältö on jumppa, muskari, satuhetki tai luonto-ohjelma? Olisiko lapselle riittävää, että hän opiskelee vain välttämättömän ja muu jätetään suosiolla pois? 

Jos on hyvä päivä ja tuleekin tehtyä enemmän, se on ekstraa. Mutta älä vaadi sitä itseltäsi! Tee vähemmän, jolloin saat enemmän.

Katso peiliin ja kerro, että olet riittävän hyvä vanhempi. Myös niillä poikkeusajan tavoitteilla, jotka konkreettisesti listasit päiväohjelman kanssa. Olet riittävän hyvä, jos päädyit siihen, että perheesi tarvitsee yhä tukea varhaiskasvatuksesta, koulusta, lapsia ulos vievästä lastenhoitajasta, kauppa-avusta tai etäterapiasta. Minä selviydyn, sinä selviydyt. Tämä on poikkeusaika ja tämä tulee aikanaan loppumaan. 

Poikkeusaikana ei tarvitse loistaa. Riittää, että laskeuduit lapsesi tasolle, halasit ja jaoit hänen kokemuksensa tänäänkin.